sektio!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ^honey__
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kolme alatie synnytystä takana ja viimeisin oli karmea kokemus. Kaikki on käynnistettyjä, joten se kipu joka on käynnistys tipalla viety loppuun saakka on jotakin niin karmeaa, etten pahempaa tiedä ja sitten kun mikään puudutus ei tehoa tai laittajat on onnettomia tunareita, mielelläni tämän neljännen voisin saada sektiolla ja siitä olemme menossa keskustelemaan äitipolille ensi kuussa.

Sektiossa ei ole yhtään mitään huonoa, hieman pidempi kuntoutumisaika äidille, mutta ennemmin se kuin kohtuuttoman pitkä tai kivulias synnytys.
Ja onnea tosiaan, että sektiot on olemassa. On varmasti pelastanut monta lapsen ja äidin henkeä [:)]
 
poika synty sektiolla kesäkuun alussa, kun synnytys oli kestänyt noin 20 tuntia ja lääkkeet ei tuntunu enää missään. Pinnistelin kauan, mutta kun kuulin sanan sektio, luovutin ja itkin lohduttamattomasti. 1,5tuntia sen jälkeen näin poikani ja kaikki unohtui. :) kaikki oli sen arvoista. Mutta alateitse en taida enää uskaltaa yrittää...
 
itselleni tehtiin sektio vuonna 2006, kun neitonen oli väärinpäin massussa.. kaikki ei sitten mennytkään ihan niinkuin piti.. seuraavan synnytysen haluan tehdä alateitse jos joskus luoja suo semmoisen tapahtuvan.. sektio on se viimeinen keino, johonka suostun missään vaiheessa.. lyhyesti: alkuvalmisteluissa ei mitään vikaa, sitten supistukset alkoivat, lääkäri tutki, tuumaili, että tytölle voisi laittaa jo sukat jalkaan.. nukutustiimin hoputus, spinaalipuudutus, ei muuten tunnu juuri miltään! vatsa auki, puudutus katosi kesken kaiken, siis totaalisesti katosi, kivut olivat jotakin mitä ei pysty kuvailemaan, lääkäri ei usko, ettei vaikuta, vasta kun heiluttelin jalkojani, uskoi lääkäri minua vaikka itkin, nukutusaineet suoneen ja mies kiireellä ulos salista.. eihän sitä heti tajunnut siellä sairaalassa, mutta kyllä se näin jälkeenpäin karmistuttaa koko päivä ajatellakaan.. ensimmäiset pari vuorokautta meni lääkehuuruissa, kivut olivat kovat, mutta periaatteessa kestäisin tuon kaiken mielelläni uudestaan, palkinto oli sen verran mukava! [:)] eli kaikki ei mene aina niinkuin suunnitellaan.. enkä halua pelotella ketään, toin vain toisenkinlaisen puolen asiasta esille.. paraneminen alkoi nopeasti, mutta loppui 3 viikkoa sektion jälkeen kun haava tulehtui.. antibiootit attoivat nopeasti, mutta neitonenpa ei enää huolinut tissiä kuurin alettua, siihen jäi sitten imetys, hyvin on kyllä kasvanut ilmankin.. nyt 4-vuotias ikiliikkuja, tuhisee onnellista unta tuossa vieressä!
 
Minulle sektio itsessään ei ollut kamala mutta siitä toipuminen oli sitten kamalaa. Sain kohtutulehduksen myötä kovan tulehduksen elimistöön sektion jälkeen kun tulehdus pääsi sektiossa leviämään kohdusta muualle. Kohtutulehdus hoksattiin sektion aikana. Tulehduksen leviämisen takia haava aukesi, jonka vuoksi jouduin 2kk kulkemaan päivittäin terveyskeskuksessa haavanhoidossa ja se kipu oli aivan järkyttävää sektion jälkeen. Kaiken lopuksi 4kk synnytyksen jälkeen jouduin haavatyräleikkaukseen. Tämä jätti sen verta kovat pelot et voi olla ettei koskaan toista pienokaista edes uskalleta alkaa yrittämään ja jos joskus vielä raskaudun niin osaan varustautua paremmilla toiveilla synnytystä varten ja haluaisin sen sujuvan paremmin ja alateitse, mutta eihän sitä itse voi päättää, lapsi syntyy siten kuten on tarkoitettu. Mutta kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että sektio tehtiin vauvan ja mun parhaaksi, jos ei ois tehty niin seuraukset olisivat voineet olla vieläkin kauheammat, joskus 50v sitten oltaisiin molemmat menehdytty.
 
Itse sektiosta ei jäänyt traumoja, ainoastaan spinaalin laitosta ja sen olisin saattanut joutua kokemaan myös normisynnytyksessä [&:]
Mulle jouduttiin tekemään kiireellinen sektio kesäkuussa 2010 ja mielestäni aika nopeasti parannuin siitä. 10h jälkeen olin jo "jalkeilla" ilman kipupumppua, johtuen että en ollut nähnyt lastani vielä kertaakaan hänen ollessa vastasyntyneiden teho-osastolla ja sinnehän oli pakko päästä [:)]
Seuraavana päivänä olin jo aikalaillakin jalkeilla, muistaakseni kävin suihkussakin jne. 3 pvää sektiosta kotiuduin.

Paraneminen alkoi todenteolla kun sai hakaset pois mahasta jolloin mikään ei niin kiristänyt enään. Ilmakylpyjä haavalle annoin aika harvakseltaan, mutta suihkun jälkeen esim. puhaltelin hiustenkuivaajalla haavaa [:D]

Katetristakaan ei jäänyt traumoja, ekan kerran katetri laitettiin ilman mitään ja ei se pahasti tuntunut, sektiossa olikin sitten jo spinaali joten silloin ei ainakaan tuntenut yhtikäs mitään. Poistokaan ei sattunut kummallakaan kertaa. Pahemmin olen kipua kokenut esim kierukkaa laittaessa [;)]
 
Mua hämää ja ärsyttää ihan suunnattomasti se että (täälläkin) monet ovat sanoneet että sektiosta toipuminen on pitempi kuin alatiesynntyksestä.. monissa mamma-äiti palstoilla yleistetään samaa. jopa ohjelmissa toitotetaan sitä.
[&:][:@][&:] MUA ÄRSYTTÄÄ SE IHAN SUUNNATTOMASTI! itse toivuin sektiosta nopeemmin kuin monet alatiesynnytyksen kokeneet ystäväni. ei se ole niin kirkossa kuulutettua että sektiosta toipuu hitaammin. itse olin jo sektiosta viikon päästä matkustamassa 700km edes takaisin autolla ja olo oli mitä parhain. shoppailin tunteja ympäri kaupunkia ja matkoilla vierailtiin ystävien ja tuttujen luona. koin jopa syyllisyyttä siitä että mieheni oli isyyslomalla ja kesälomalla yhteensoittoon 7viikkoo kotona ja mulla ei ollut sille oikein mitään tarvetta..[8|] hyvinhän toi viihty tosin passitin sitä kokoajan ottaa omaa aikaansa nyt kun ipana on niin pieni ja mä pärjään sen kanssa loistavasti.
turhaa pelkoa vaan luodaan sillä pelottelulla että sektiosta toipuminen on kauheen pitkä prosessi ja kivulias. mä en ottanut yhtään särkylääkettä kun pääsin kotio. ja sairaalassakin vähensin lääkitystä kolmantena päivänä. (mulla oli niin hyvä olla sairaalassa omassa huoneessa ipanan kaa etten ees tajunnut kysyä kotiin lähdöstä vasta ku viidentenä päivänä..[:D][;)] ) ja kotona en sanonut kertaakaan miehelleni että "en pysty ku sattuu tee sinä". lohduttakoon tämä tieto niitä jotka painiskelevat sektio-ajatusten kanssa. [;)][;)]
 
Kyllä juu aika pian alko normalisoitua arki sektion JA 2. asteen haavan jälkeen... Yllättävän nopeasti. Mutta varmaan vaikuttaa aika moni asia. Jokaisellahan arpeutuminenkin tapahtuu eri tahtiin ja eri tavalla. Mulla kävi mäihä, että kaikki meni tervehtymisen suhteen niin sukkelaan. Viikossa oli jo aika hyvä olo. Mies ja muut joutu välillä vähän vahtimaan, etten tehny mitään "kiellettyä" :) Mä uskon, että keho korjaa itse itsensä ja kertoo, milloin tekee liian rajusti, liian aikaisin. Välilihan haava parani ihan melkee silmänräpäyksessä. Sektiohaavaa varoin aika pitkään, antamatta sen kuitenkaan pilata normielämää. Jonkun aikaa jouduin olla imuroimatta ja pesemättä lattioita, niiden jälkee aina vähän haava kipuili. Laitoin miehen asialle ja koitin pikkuhiljaa alkaa toimimaan itsekin. Sekin eroaa tietenkin, miten arka on mitään tekemään, miten paljon varoo, ennekun edes yrittää tehdä jotain. Ja kipukynnys vaihtelee, sektioiden määrä varmasti vaikuttaa ja ikä ihan yksinkertasesti. Mutta mun kohdalla FYYSINEN paraneminen sujui PAAAAALJON nopeammin, kuin olisin voinut kuvitellakaan, alun hankaluudesta ja avuttomuudesta huolimatta. Pari päivää olinkin ihan kädetön sektion jälkeen, en päässyt sängystä ilman apua ylös. Saati suihkuun tms... Äkkiä se helpotti ja oli IHANAA tehdä itse ja päästä hipsutellen jo kävelemäänkin yksin. :)
 
Eihän se tietenkään kaikilla mene saman kaavan mukaan, oli kyse sitten toipumisesta tai syystä sektioon tai sektiohaavan laadusta. Sain eklampsian (kouristelukohtauksen) ja minulle tehtiin hätäsektio rv 25 ja viilto tehtiin sekä mahaan että kohtuun pysty suuntaan. Olin teholla kolme päivää seurannassa ja ilmeisen vahvassa lääkityksessä ja voi hertsyykkeli että siihen sektiohaavaan silti sattui! Varsinkin silloin kun sitä käytiin paineelemassa. Sitä paineltiin vieläpä useita kertoja päivässä. Neljä päivää makasin sängyn pohjalla ilman lupaa nousta edes vessaan tai istumaan. Pyysin kumminkin itse kipulääkkeiden vähentämistä sillä olo oli tokkura ja halusin päästä tolpilleni. Istuminen ja koskeminen sattui, muuten olo oli siedettävä enkä kipulääkkeitäkään halunnut. 10 päivää olin sairaalassa, kunnes pääsin kotiin. Samaan syssyyn oli meidän muutto ja suosiolla annoin muiden kantaa muuttotavarat. Turhaa itseään vahingoittamaan lisää. Halusin, että kohtu paranisi mahdollisimman hyvin, jotta voisin joskus vielä olla uudelleen raskaana. rv 25 tehdyssä pystyviillossa kun on omat riskinsä. Silloin kohtu on vielä niin paksu, että siitä katkaistaan lähes kaikki supistajalihakset. En toivoisi samaa kellekään ja vieläkin itkettää, ettei minulla ole lupaa synnyttää enää alakautta. Niin mielelläni kokisin sen fyysisen kivun ja olisin itse mukana synnytyksessä ja näkisin lapseni syntymän jälkeen. Täysiaikainen raskaus jo itsessään on onni saati sitten se että saa kokea synnytyksen ja itkeä ne onnenkyyneleet. En suosittele sektiota synnytyksenä ellei muuta vaihtoehtoa ole. Mikäli sektio kumminkin tehdään on ihmisten ja etenkin äidin itse syytä mieltää se ihan oikeana synnytyksenä, vaikka sitten olisi nukutuksessa. Sektiota kannattaa miettiä omalle kohdalle myös silloin kun kaikki on hyvin ja toivoo alakautta synnytystä. Sektion mieltäminen synnytykseksi helpottaa huomattavasti äiti-lapsisuhteen muodostumista, varsinkin niissä tapauksissa joissa lapsi joutuu teholle.
 
Täysiaikainen raskaus jo itsessään on onni saati sitten se että saa kokea synnytyksen ja itkeä ne onnenkyyneleet. En suosittele sektiota synnytyksenä ellei muuta vaihtoehtoa ole.


aamen [:D] Ja taidamme olla kevyt.netissä kummatkin [;)]Minä siellä vain toisella nikillä, mutta jos vinkkaan että 800g kesäkuussa syntynyt tyttö niin varmaan tajuat millä nikillä, ainakin jossain vaiheessa.
 
Ja taidamme olla kevyt.netissä kummatkin Minä siellä vain toisella nikillä,


Huikkaapas mulle siellä [:D] yrittänyt nyt uteliaisuudesta selata esittelyjä läpi, mutten tiä kuka olisit..
 
Olen hanin kanssa samaa mieltä. Muakin peloteltiin, että sektiosta toipuminen on pitkä prosessi mutta kun kesäkuisen sektion jälkeen kolmantena päivänä pääsin kotiin, jaksoin heti sairaalasta tullessa mennä kauppaan ja kävin lähes joka päivä kävelyillä. Kipulääkkeitäkään en syöny sairaalasta tulon jälkeen. Eli ei tosiaan ole niin yksioikonen asia, että sektiosta hitaammin toivutaan!
Mulle jäi hyvät muistot. [:)]
 
No liitynpä minäkin komppaamaan, toivuin sektiosta ihan "luvattoman" helposti. Olin aivan ihmeissäni kun ihmiset sanoivat, että sektion jälkeen on sitä haavakipua. Mitä haavakipua? Ekat pari päivää haavaan toki sattui liikkuessa, oli esim. vaikea päästä sängystä ylös yksin. Siinä sitä huomasikin, miten kovalla käytöllä vatsalihakset ovat [:)] Voi johtua raskausmyrkytyksestäkin, mutta itse olin ihan elämäni voimissa heti sektion jälkeen. Heräämössä jo kyselin, milloin saa ruokaa kun oli niin hillitön nälkä. Olin muutenkin ihan onneni kukkuloilla, vaikka odotin ihan päinvastaista tunnetta lapsen syntymän jälkeen.

Tuli vaan mieleen, täälläkin monet mainitsivat nuo hakaset, käytetäänkö niitäkin vielä ja jos niin miksi?? Mulla oli itsestään sulavat ompeleet, joita ei tarvinnut siis poistaa. Haavakin on pelkkä viiva, siinä ei oo siis niitä pisteitä reunoilla jotka noista hakasista yleensä jää. Ihmettelen vaan, että miksi sitten joillakin noita hakasia on kuitenkin käytetty.
 
Tuli vaan mieleen, täälläkin monet mainitsivat nuo hakaset, käytetäänkö niitäkin vielä ja jos niin miksi?? Mulla oli itsestään sulavat ompeleet, joita ei tarvinnut siis poistaa. Haavakin on pelkkä viiva, siinä ei oo siis niitä pisteitä reunoilla jotka noista hakasista yleensä jää. Ihmettelen vaan, että miksi sitten joillakin noita hakasia on kuitenkin käytetty.


Yumma: Minulla käytettiin hakasia ja on rv 25 tehty pitkä pystyviilto mahassa ja kohdussa. Ja on siis ihan selvät pisteet ja tikkijäljet sektiohaavan lisäksi. EN tiedä olisiko tuo yksi syy että oli varhaiset viikot ja hätäsektio. Isompi ja pahempi haava ja pitempi toipumisaika jolloin myös tikkien pitää olla kestävät..? :/
 
Mulla oli kans hakaset. Ei hätäsektiota, mutta kiireellinen. Ja haava on kyllä pitkä, sillä lapsi oli syntyessään minun kokooni nähden suuri. Ei kukaan kyllä maininnut mullekaan miksi hakaset, eikä tikkejä...
 
Sektioon joutuminen oli pahin pelkoni :( Ja niinhän siihen jouduttiin tämän viimeisen lapsen kanssa.. Oli ihan yhtä kammottava kokemus kuin olin ajatellutkin.
 
Takaisin
Top