sektio!
- Ketjun aloittaja ^honey__
- Aloituspäivämäärä
Mie. En ehkä voi sanoa, että pelkään (ainakaan niin, että ajettelisin asiaa jatkuvasti/pelkäisin lähteä sen vuoksi sairaalaan) varsinaisesti, mutta en missään nimessä haluaisi leikattavaksi. Ensimmäinen tulossa kans ja todennäköisesti jää viimeiseksi, jos joudun sektioon.
Mie en yleensäkkään tykkää, kun minua pistellään/"sörkitään" veitsillä. Huonoja kokemuksia puudutusaineen vaikutuksen heikkoudesta. Lääkäri ei vielä meinannut uskoa, että tunnen jokaisen viillon ja tikinpiston. Vaikka siis lopulta sain lisäpuudutusta tunsin (kipuna, ei vain niin, että tiesin, että nyt mennään ihosta läpi) ne pistot. Lisäksi synnytyksestä vaan toipuu hitaammin sektion jälkeen. Mulla tässä haluttomuudessa sekasin faktaa ja tunnetta.
Mie en yleensäkkään tykkää, kun minua pistellään/"sörkitään" veitsillä. Huonoja kokemuksia puudutusaineen vaikutuksen heikkoudesta. Lääkäri ei vielä meinannut uskoa, että tunnen jokaisen viillon ja tikinpiston. Vaikka siis lopulta sain lisäpuudutusta tunsin (kipuna, ei vain niin, että tiesin, että nyt mennään ihosta läpi) ne pistot. Lisäksi synnytyksestä vaan toipuu hitaammin sektion jälkeen. Mulla tässä haluttomuudessa sekasin faktaa ja tunnetta.
Nyytti
Asioista perillä oleva
Mun esikoinen syntyi sektiolla reilu 2kk sitten rv 36 ja voin sanoa naiset et kyllä siitä selviää[:)]
Mulla sektio oli tiedossa jo hyvän aikaa etisen istukan takia, joten siihen oli tavallaan ehtinyt asennoitumaan. Ja vaikka siitä kipeäksi tuli ja liikkuminen oli hetken vaikeaa niin se tärkein seikka eli se pieni rakas lapsi saatiin turvallisesti maailmaan ja se on kyllä sen kaiken arvoista!!
Mä olen itseasiassa kiitollinen sektiosta ja siitä et eletään nykyajassa, ilman leikkausta sekä minä että poikani oltais menehdytty. Eli tosiaan, asiat tärkeysjärjestykseen[:)]
Kipu yms. unohtuu pian ja palkinto on sanoinkuvaamaton ja pysyvä[:)]
Mulla sektio oli tiedossa jo hyvän aikaa etisen istukan takia, joten siihen oli tavallaan ehtinyt asennoitumaan. Ja vaikka siitä kipeäksi tuli ja liikkuminen oli hetken vaikeaa niin se tärkein seikka eli se pieni rakas lapsi saatiin turvallisesti maailmaan ja se on kyllä sen kaiken arvoista!!
Mä olen itseasiassa kiitollinen sektiosta ja siitä et eletään nykyajassa, ilman leikkausta sekä minä että poikani oltais menehdytty. Eli tosiaan, asiat tärkeysjärjestykseen[:)]
Kipu yms. unohtuu pian ja palkinto on sanoinkuvaamaton ja pysyvä[:)]
Mie menen muutenkin ainakin vielä tuon synnytyksen kanssa sillä, että se tehhään mitä on tarpeen. Todennäkösesti sillä mennään loppuun asti, kun yleensäkkin otan tilanteet niinku ne sattuu menee. Mie vain osaan jo nyt sanoa, että ne neulat ja veitset ei ole "miun juttu"..[:D] Ja jos vaan millään voin välttää niin parempi niin.
Inxu
Piirimestaruustason postaaja
Tulenpa tänne vähän matti myöhäsenä kirjoittamaan, että kyllä siitä sektiostakin selviää. Minulla meni synnytys miten meni ja päädyttiin sektioon 13 tuntia kalvojen puhkasun jälkeen. Sektion jälkeen toipuminen on todella yksilöllistä eikä voi yleistää että sektiosta toipuu hitaammin. Vauva syntyi 3.20 ja samana päivänä hoidin jo yksin vauvaa (pissa katetri haittasi vähän touhuamista [:D]) Parina päivänä otin särkylääkettä, mutta siinä se oli, enkä ollut pidempään sairaalassa kun esikoisen alakautta synnyttänytkään.
Ehkä olen harvinaisuus, mutta kuten kaikki synnytykset ovat erillaisia ei myöskään sektioita samaan kaavaan laittaa.
Ehkä olen harvinaisuus, mutta kuten kaikki synnytykset ovat erillaisia ei myöskään sektioita samaan kaavaan laittaa.
Synnytin 4. poikani sektiolla 2.6. perätilan takia ja täytyy sanoa että oli helppo ja positiivinen kokemus. 3 aiempaa on tullut alateitse. Sektiosta paraneminen on toki hitaampaa ja olen ottanut särkylääkkeitä päivittäin, tänään en ole enää niitä tarvinnut. Poika syntyi keskiviikkona ja samana iltana nousin ekaa kertaa ylös sängystä. Perjantaina tultiin jo kotiin. Kaikki meni hienosti vaikka pelkäsin sektiota aivan järkyttävän paljon. Luotettavissa käsissä siellä sairaalassa ollaan, lääkärit osaavat hommansa. Ja kyllä se on just noin niinkun Jenni90 sanoi, että pääasia on saada vauva turvallisesti maailmaan.
hani
Puuhakas puhuja
mulla on myös hyvät kokemukset sektiosta. synnytykseni kun meni miten meni ja jouduin/pääsin sektioon. sektio päivänä jo kävin suihkussa ja käytävällä kävelemässä ja ipanakin oli välilä minun hoidossani. katetri oli se mikä olit tosi inhottavaa. kipuja ei ollut muuten juuri laisinkaan. no ei varmasti kun lääkkeitä tuli ku liukuhihnalta. sektiota seuraavana aamuna sain jo ipanan ympärivuorokautiseen hoitoon ja nostelin ja imetin ja kävelin ja tein kaikkee niinku ei ois mitään sektiota ollutkaan. jouduin olemaan la-keskiviikkoon osastolla mutta se aika meni tosi nopeesti ja en ees kerennyt kaivata kotia kun oli yksityishuone. kotonakin olo jatkui ihan hyvänä. yhtenä päivänä söin panadolia ja mitään en sanonut miehelle että tee sinä minä en pysty. ainut mihin en vain taipunut oli lattialle tippunut tutti. [:D] hakasten poistossa sain noottia lääkäriltä että pitäisi välillä levätä ja olla nostelematta ja kovin touhuumatta.. haava parantunut tosi hyvin. kaikinpuolin hyvä kokemus.
ihan niinku tossa aikasemmin kävi jo ilmi, synnytyksessä ja sen kulussa tärkeää on miten lapsi jaksaa ja mikä oma vointi. itse toivoin myös alasynnytystä mutta toisin kävi,kahden kivuliaan päivän päätteeksi päädyttiin kiireelliseen sektioon, ja sillä hetkellä en enää miettinyt mitään muuta kuin että lapsi saadaan hengissä maailmaan, sama tuleeko sektiolla vai alakautta. itsellä jäi noista synnytystä edeltäneistä erittäin kivuliaista päivistä hieman inhottava muisto, mutta kokisin kaiken uudelleen kun kerran se kirpaisee ja sen kivun kanssa voi elää siinäkin hetkessä. itse ajattelisin ettei kannate miettiä liikaa tulevaa synnytystä, elää siinä hetkessä ja skarppaa vaan itseä "henkisesti" siihen, mutta ei mieti liikoja. [:)] Loppujen lopuksi eihän tuo sektio minulla ainakaan tuntunut ollenkaan pahalta (toki siinä riskinsä on kun kyse on kuitenkin leikkauksesta).Jälkeenpäin haava oli muutaman päivän arka, mutta palauduin nopeaa.Tietty kaikilla ei ole yhtä kivutonta, on tulehdusta jne. Sieltä tulee kuitenkin niin ihana lahja että kivut tuntuu pieniltä:)
kiraffe
Vauhtiin päässyt keskustelija
hei!
Mulla on taas hieman erilainen tilanne edessä päin tulossa. [:)]
Minä en toivo alatiesynnytystä. [:)] pelkään sitä tunteja ja tunteja kestävää kipua niin paljon, että mieluummin haluan sektion. Neuvolassa sanottiin, että sektion ehkä saankin, koska minulla on synnynnäinen sydänvika. Olin todella helpottunut... ´
Hyvä että monilla on ihan positiivisia kokemuksia sektiosta... [:)]
Miten paljon sektion jälkeen tulee verta? tai ylipäätään synnytyksen jälkeen?
Entäs pystyykö sektion jälkeen heti käyttämään jo tampooneja? [:)]
Mulla on taas hieman erilainen tilanne edessä päin tulossa. [:)]
Minä en toivo alatiesynnytystä. [:)] pelkään sitä tunteja ja tunteja kestävää kipua niin paljon, että mieluummin haluan sektion. Neuvolassa sanottiin, että sektion ehkä saankin, koska minulla on synnynnäinen sydänvika. Olin todella helpottunut... ´
Hyvä että monilla on ihan positiivisia kokemuksia sektiosta... [:)]
Miten paljon sektion jälkeen tulee verta? tai ylipäätään synnytyksen jälkeen?
Entäs pystyykö sektion jälkeen heti käyttämään jo tampooneja? [:)]
hani
Puuhakas puhuja
KIRAFFE: siihen kipuun saa kyllä niin paljon kipulääkettä, piikkiä, puudutetta että ei sitä kipua kannate etukäteen pelätä.. itse pelkäsin lähinnä omaa jaksamistani. ja voimat siinä on kyllä aika vähissä lopussa,ainakin itselläni oli. ja voin sanoa että se kipu oli kyllä ihan kauheeta!![&:][:(] itse kun en saanut sitä epiduraalia kun anestesia lääkäri oli pari tuntia kiinni leikkurissa.. taistelemassa jonkun potilaan/synnyttäjän hengen puolesta.
VUODOSTA:sektion jälkeen on ihan normaali jälkivuoto kuten alatiesynnytyksessä. jälkivuodon määrä on jokaisella varmasti eri. itselläni oli todella niukkaa ja harmittaa valmiiksi ostetut isot yösiteet joita en tarvinnut ollenkaan. ja sairaalassa manasin niitä kauheita siteitä.. normaalit ohuet siteet riittivät kotona. vuodon pituuskin vaihtelee 3-6viikkoon. vuotoon ei saa käyttää tampponeja tulehdusvaaran vuoksi. sektiosta toipuminen ainakin mulla kävi tosi nopeesti ja mitään ei jäänyt kotona tekemättä tai miehen harteille. mutta tiedän joitain joilla paraneminen on kestänyt pitkään. en tiijä oliko näillä helteillä vaikutusta kun pidin paljon hellemekkoja ja vain ihmisten ilmoilla käytin lantiohousuja. eli haavaa ei hiertänyt tai painanut mikään.
VUODOSTA:sektion jälkeen on ihan normaali jälkivuoto kuten alatiesynnytyksessä. jälkivuodon määrä on jokaisella varmasti eri. itselläni oli todella niukkaa ja harmittaa valmiiksi ostetut isot yösiteet joita en tarvinnut ollenkaan. ja sairaalassa manasin niitä kauheita siteitä.. normaalit ohuet siteet riittivät kotona. vuodon pituuskin vaihtelee 3-6viikkoon. vuotoon ei saa käyttää tampponeja tulehdusvaaran vuoksi. sektiosta toipuminen ainakin mulla kävi tosi nopeesti ja mitään ei jäänyt kotona tekemättä tai miehen harteille. mutta tiedän joitain joilla paraneminen on kestänyt pitkään. en tiijä oliko näillä helteillä vaikutusta kun pidin paljon hellemekkoja ja vain ihmisten ilmoilla käytin lantiohousuja. eli haavaa ei hiertänyt tai painanut mikään.
mua pelottaa sektio kans [:(] toivon todella että saan synnyttää alakautta. en tiiä miksi mutta enemmän mua kammottaa ajatus tikeistä mahassa ku alapäässä [:D] en oo ikinä ollu leikkauksessa, eikä ikinä oo ollu tikkejä.. enkä oo ollu sairaalassa yötä [&:] joten kaikki tässä tulevassa synnytyksessä meinaa pelottaa.. mutta yritän olla ajattelematta liikoja [&:]
hani
Puuhakas puhuja
mulla oli/on just toisinpäin. ikinä en haluaisi alapäähän tikkejä [&:][:'(] mutta tossa bikinirajassa ne 20 niittiä ei tuntunu missään ja ne sai jo viidentenä päivänä pois. sisällä mahassahan niitä on myös sektion jälkeen mutta ei niitäkään ainakaan minä tuntenut. sulaa ittekseen. mahassa olevat tikit ei haittaa istumista nukkumista eikä vessassa käyntiä kuten alapäässä olevat tikit. edelleenkin jokainen tuntee erilain. jollain ne niitit ja muut tikit mahassa on voinut olla todella ikävän tuntuisia jne. oon niin onnellinen että mulle sattu osaava lääkäri joka tajusi että naama edellä vinottain, käsi poskella oleva ipana aiheuttaa niin pahat repeemät jos aletaan imukupil ottamaan ja tajusi pistää mut sektioon.. teki päätöksen jota edellisessä vuorossa oleva lääkäri ei halunnut tehdä ja joka halusi vaan odotella josko ipana ihmeen avulla kääntyy suoraan raivotarjontaan ja laskeutuu imukupille.... [8|][:o]
Nyytti
Asioista perillä oleva
Sektiosta paraneminen on tosiaan yksilöllistä samoin kuin tuo jälkivuoto. Mä oli pitkään tosi kipeä sektion jälkeen ja haava vuotikin pari viikkoa. Mut vaik olinkin tosi kipee ja liikkuminen oli pitkään vaikeaa niin se oli silti sen arvoista et tekisin uudelleen jos niikseen tulis :)
ku pelkäsin sektiota, nii itse päätyinki hätäsektion! Nyt tiiän ei siinä oo mitään kauhetaa ollukaa.. Siitä on jo 2,5 viikkoa, haava on kyl jonkun verran kipeä, mutta kaikki sanoi et se on tosi hyvässä kunnossa ja jälkiäkää ei varmaa tuu jäämään.. Jälkivuotoki on ollu tosi niukkaa, nyt se näytä olevanssa loppussa..
Serafiina
Satasella mukana keskusteluissa
Minua synnytys ei pelottanut etukäteen. En juuri edes miettinyt asiaa sen kummemmin, ajattelin vaan, että kyllähän siitä selviää, kun kaikki muutkin on selvinneet.
Supistusten aiheuttama kipu sitten yllätti. Minulla ei ollut etukäteen valmistavia supistuksia, ennenkuin vasta kun synnytyksen aika tuli. Ennenkuin vauva syntyi, olin valvonut 58 tuntia, lukuunottamatta yksiä 3 tunnin päikkäreitä, ja tuosta sitten viimeiset 38 tuntia supistuksissa. Varsinaisesti synnytyssalissa olin 11 tuntia. Tietenkin siellä sitten sai puudutteita, mutta kyllä olin väsynyt!
Avauduin synnytyksessä tosi hitaasti, mutta kuitenkin sen 10 senttiä lopulta. Syy, miksi sektioon sitten päädyttiin, oli se, että vauva ei mahtunut ulos ja vauvan sydänäänet alkoivat tehdä ponnistuksen myötä laskukaaria. Vauva oli jo tuloillaan, sain ponnistaa, mutta ei sitten kuitenkaan tullut kunnolla, kun ei lantio antanut myöten. Siihen tuli lääkäri imukupin kanssa. Sain yhden kerran ponnistaa imukupin kanssa, ja kun se ei tuonut toivottavaa tulosta, minut kiidätettiin hätäsektioon. Seitsemän minuuttia ponnistamisen jälkeen vauva oli syntynyt. Minä en tietenkään sitä tiennyt, kun olin yleisanestesiassa. Vauva sai alkujaan ainoastaan 2 apgar-pistettä, johtuen pitkittyneestä synnytyksestä ja anestesiasta. Minun papereissani luki: "vaikeahoitoinen potilas".
Vauvan syntymä oli 10 päivää lasketun ajan jälkeen ja vauva oli yli nelikiloinen. Tämä oli tiedossa jo etukäteen, että iso vauva tulee. Olin sanonut siitä, että sisarellani on ollut sektiot johtuen lantiosta (hänen ensimmäinen synnytys oli kuin toisinto minun kokemastani) ja myös muilla suvun naisilla on niukat lantiot. Minua katsottiin päältä päin, ja sanottiin, että on harvinaista ettei mahtuisi. Ei siis tutkittu lantion kokoa kertaakaan. Olen rehevän mallinen muuten, mutta ei se kaikkea kerro. Minusta tuntui pahalta synnytyksen jälkeen, kun lääkäri sanoi, että "vauva ei mahtunut, juuttui kiinni". Synnärillä ja neuvolassa minulle sanottiin, että nyt "olet sitten kokenut molemmat synnytystavat". Kun itkin synnärillä kokemustani, kätilöt totesivat että "tämä on herkistymisen aikaa jne.". Otti päähän se alentuva suhtautuminen. Ajan keskusteluun oltaisiin saatu siinä vaiheessa, kun meidät jo ajettiin pois synnäriltä ja oltiin ovella lähdössä.
Pari ensimmäistä päivää sektion jälkeen oli tuskallista, seuraava viikkokin oli vaikea, sillä haava oli kipeä. Tällä hetkellä haava tekee arpikudosta, siinä on kohollaan oleva "panta", joka kiristää. Viitisen senttiä haavan yläpuolelta on edelleen tunnotonta aluetta. Itse haava on reilun 20 senttiä pitkä ja vaakasuora.
Ennen synnytystä en pelännyt synnytystä. Mutta voin sanoa, että nyt pelkään. Silti, jos synnyttäisin toisen kerran, valitsisin sektion, mutta suunnitellun sellaisen. Synnytyspelko kuitenkin on niin voimakas, että voi olla, että tämä muksu jää ainokaiseksi.
Supistusten aiheuttama kipu sitten yllätti. Minulla ei ollut etukäteen valmistavia supistuksia, ennenkuin vasta kun synnytyksen aika tuli. Ennenkuin vauva syntyi, olin valvonut 58 tuntia, lukuunottamatta yksiä 3 tunnin päikkäreitä, ja tuosta sitten viimeiset 38 tuntia supistuksissa. Varsinaisesti synnytyssalissa olin 11 tuntia. Tietenkin siellä sitten sai puudutteita, mutta kyllä olin väsynyt!
Avauduin synnytyksessä tosi hitaasti, mutta kuitenkin sen 10 senttiä lopulta. Syy, miksi sektioon sitten päädyttiin, oli se, että vauva ei mahtunut ulos ja vauvan sydänäänet alkoivat tehdä ponnistuksen myötä laskukaaria. Vauva oli jo tuloillaan, sain ponnistaa, mutta ei sitten kuitenkaan tullut kunnolla, kun ei lantio antanut myöten. Siihen tuli lääkäri imukupin kanssa. Sain yhden kerran ponnistaa imukupin kanssa, ja kun se ei tuonut toivottavaa tulosta, minut kiidätettiin hätäsektioon. Seitsemän minuuttia ponnistamisen jälkeen vauva oli syntynyt. Minä en tietenkään sitä tiennyt, kun olin yleisanestesiassa. Vauva sai alkujaan ainoastaan 2 apgar-pistettä, johtuen pitkittyneestä synnytyksestä ja anestesiasta. Minun papereissani luki: "vaikeahoitoinen potilas".
Vauvan syntymä oli 10 päivää lasketun ajan jälkeen ja vauva oli yli nelikiloinen. Tämä oli tiedossa jo etukäteen, että iso vauva tulee. Olin sanonut siitä, että sisarellani on ollut sektiot johtuen lantiosta (hänen ensimmäinen synnytys oli kuin toisinto minun kokemastani) ja myös muilla suvun naisilla on niukat lantiot. Minua katsottiin päältä päin, ja sanottiin, että on harvinaista ettei mahtuisi. Ei siis tutkittu lantion kokoa kertaakaan. Olen rehevän mallinen muuten, mutta ei se kaikkea kerro. Minusta tuntui pahalta synnytyksen jälkeen, kun lääkäri sanoi, että "vauva ei mahtunut, juuttui kiinni". Synnärillä ja neuvolassa minulle sanottiin, että nyt "olet sitten kokenut molemmat synnytystavat". Kun itkin synnärillä kokemustani, kätilöt totesivat että "tämä on herkistymisen aikaa jne.". Otti päähän se alentuva suhtautuminen. Ajan keskusteluun oltaisiin saatu siinä vaiheessa, kun meidät jo ajettiin pois synnäriltä ja oltiin ovella lähdössä.
Pari ensimmäistä päivää sektion jälkeen oli tuskallista, seuraava viikkokin oli vaikea, sillä haava oli kipeä. Tällä hetkellä haava tekee arpikudosta, siinä on kohollaan oleva "panta", joka kiristää. Viitisen senttiä haavan yläpuolelta on edelleen tunnotonta aluetta. Itse haava on reilun 20 senttiä pitkä ja vaakasuora.
Ennen synnytystä en pelännyt synnytystä. Mutta voin sanoa, että nyt pelkään. Silti, jos synnyttäisin toisen kerran, valitsisin sektion, mutta suunnitellun sellaisen. Synnytyspelko kuitenkin on niin voimakas, että voi olla, että tämä muksu jää ainokaiseksi.
Rauha
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Hei
Synnytys käynnistettiin lauantaina ja päädyttiin sektioon keskiviikkona.
Missään vaiheessa raskauden aikana en edes kuvitellut päätyväni sektioon vaan pelkäsin alatiesynnyttämistä.
Tiistai-iltana toivoin pääsyä sektioon... no, sinne keskiviikkoon piti odottaa.
Itse olin tosi kipeä keskiviikko iltana ja noustua sängystä kaikki pimeni hetkeksi. Yökkö piti Nellin sen yön ja toi vain minulle syötölle. Seuraavana aamuna elämä alkoi voittamaan ja pääsin toipumisen makuun. Itselläni oli kovat tulehdusarvot ja jouduimme olemaan sairaalassa sunnuntaihin saakka.
Masussa poikittainen viilto ja 14 hakasta. Haava oli alusta asti hieno ja ummessa. Vain hakasia poistaessa th sähläsi (ei osannut käyttää pihtejä) ja haava pikkaisen aukesi.
Sairaalassa oli kivuliasta maata mutta kotona olo jo helpotti ja kyljeltään syöttökin onnistui.
Iso kiitos toipumisesta kuuluu rakkaalle avolle. Hän huolehti meistä 7 viikkoa jotta pääsin toipumaan parhain päin.
Niin ja kaveri on katkera minulle koska vain 2 viikkoa sektiosta istuin hänen seurassaan jäätelöllä.
Hänen alatiesynnytyksensä oli todella kivulias ja hän repesi todella pahasti. Hän ei voinut istua kahteen kuukauteen
Itse olen todella tyytyväinen kun päädyttiin sektioon, Nelli oli 4,2kg ja 53cm ja RV42+2
ainoa harmitus on se etten koe synnyttäneeni lastani vaan se "otettiin minusta ulos" [&o]
Synnytys käynnistettiin lauantaina ja päädyttiin sektioon keskiviikkona.
Missään vaiheessa raskauden aikana en edes kuvitellut päätyväni sektioon vaan pelkäsin alatiesynnyttämistä.
Tiistai-iltana toivoin pääsyä sektioon... no, sinne keskiviikkoon piti odottaa.
Itse olin tosi kipeä keskiviikko iltana ja noustua sängystä kaikki pimeni hetkeksi. Yökkö piti Nellin sen yön ja toi vain minulle syötölle. Seuraavana aamuna elämä alkoi voittamaan ja pääsin toipumisen makuun. Itselläni oli kovat tulehdusarvot ja jouduimme olemaan sairaalassa sunnuntaihin saakka.
Masussa poikittainen viilto ja 14 hakasta. Haava oli alusta asti hieno ja ummessa. Vain hakasia poistaessa th sähläsi (ei osannut käyttää pihtejä) ja haava pikkaisen aukesi.
Sairaalassa oli kivuliasta maata mutta kotona olo jo helpotti ja kyljeltään syöttökin onnistui.
Iso kiitos toipumisesta kuuluu rakkaalle avolle. Hän huolehti meistä 7 viikkoa jotta pääsin toipumaan parhain päin.
Niin ja kaveri on katkera minulle koska vain 2 viikkoa sektiosta istuin hänen seurassaan jäätelöllä.
Hänen alatiesynnytyksensä oli todella kivulias ja hän repesi todella pahasti. Hän ei voinut istua kahteen kuukauteen
Itse olen todella tyytyväinen kun päädyttiin sektioon, Nelli oli 4,2kg ja 53cm ja RV42+2
ainoa harmitus on se etten koe synnyttäneeni lastani vaan se "otettiin minusta ulos" [&o]
hani
Puuhakas puhuja
RAUHA: mulla on myös sellainen olo että lapsi vaan tuli mulle jostain. vaikka siis tein sitä sen 11h alakautta ja sitten sektioon. jotenkin sitä oli niin lääkepöllyssä siinä vaiheessa kun lapsi eka itkut kajautti maailmaan ettei ne jäänyt mieleen. eikä sekään kun vauvaa näytettiin mulle ennen ku vietiin pesulle ja isälle. lapsi syntyi 08.43 ja olin jo synnytyssalissa takaisin jotain ysin pintaan ja vauva oli tissillä n.vartin yli yhdeksän. eli vaikka kaikki kävi nopeesti niin silti tuntuu että lapsi vaan tuli jostain mulle. [&:]
mä tosiaan oon helpottunut tuosta sektiosta kun jo viikon päästä sektiosta lähettiin reissuun autolla n700km päähän ja oltiin melkein viikko. ja missään vaiheessa ei haavaa särkenyt tai en antanut sen säryn haitata elämääni. melkein heti kotiuduttuamme lähdimme uudelleen reissuun. eli paraneminen oli tosi nopeeta kun vertaa ystävääni joka ei vieläkään imukuppisynnytyksen jäliltä pysty istumaan tai kunnolla hoitamaan vauvaansa ittekseen..vaikka siitä on melkein kuukausi. kyllä minusta sektiosta toipuminen oli niin nopeeta että jopa sen vuoksi lähtisin siihen vaikka heti uudelleen.. toisin kuin alakautta synnyttämään. ne kivut oli niiiiin kauheet alatiesynnytyksessä.
mä tosiaan oon helpottunut tuosta sektiosta kun jo viikon päästä sektiosta lähettiin reissuun autolla n700km päähän ja oltiin melkein viikko. ja missään vaiheessa ei haavaa särkenyt tai en antanut sen säryn haitata elämääni. melkein heti kotiuduttuamme lähdimme uudelleen reissuun. eli paraneminen oli tosi nopeeta kun vertaa ystävääni joka ei vieläkään imukuppisynnytyksen jäliltä pysty istumaan tai kunnolla hoitamaan vauvaansa ittekseen..vaikka siitä on melkein kuukausi. kyllä minusta sektiosta toipuminen oli niin nopeeta että jopa sen vuoksi lähtisin siihen vaikka heti uudelleen.. toisin kuin alakautta synnyttämään. ne kivut oli niiiiin kauheet alatiesynnytyksessä.