Sektio

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Meadow
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Meadow

Oman äänensä löytänyt
En löytänyt vielä meiltä tälläistä ketjua joten ajattelin pistää pystyyn kun tarvitsen itse nyt tsemppiä ja vertaistukea.
Voi luoja mua pelottaa..En tiedä onko koskaan elämässä pelottanut näin paljon ja kadun koko lapsen tekemistä. Sen lisäksi että tietenkin pelottaa lapsen tulo ja koko elämämuutos ja että osaanko pitää pienen hengissä...niin sitten pelottaa lisäksi tämä..
Tyttö on siis perätilassa ja esikoinen.Aluksi mietin kokeilla synnytystä normisti,mutta sitten pelko siitäkin alko olemaan niin kova että päädyin valitsemaan suunnitellun sektion joka on 18.12.
Mulla ei ole koskaan murtunut mikään paikka,eikä tikin tikkiä ole ollut...Pelkään etten kestä sitä kipua sen leikkauksen jälkeen,että en enää koskaan parane tai ole entiseni..

Tämä tuntuu vaan niin hullulta..sektio on kuitenkin niin yleinen toimenpide,yritän kannustaa itteäni mutta en onnistu siinä kovin hyvin...
 
Älä huoli! Jouduin itse kiireelliseen sektioon ja se oli suuri helpotus :) saliin mennessä jännitin ihan hirveästi ja vapisin kauttaaltaan. Mutta sitten alkoi tulla kaikki puudutukset ja ei tuntenut mitään. Operaatio oli äkkiä ohi ja kohta olin heräämössä ja vauva tuotiin ensi-imuille :) kivut oli sairaalassa poissa kun selkään meni pumpun kautta kipulääkettä ja suun kautta lisää. Eka ilta oli harmillinen kun ei pystynyt liikkumaan mutta aamulla sai jo katetrin pois ja pääsi suihkuun. Päivällä verenpaineet oli jo ok ja uskalsin itse nostaa vauvan syliin. Kaikkia n kivuliainta sektion jälkeen on ollut sängyssä kääntyminen, nauraminen ja yskiminen. Mutta kun liikkuu varovaisesti ja pitää hytkyessä vatsasta kiinni niin kipu on tosi vähäistä. Tsemppiä sektioon, se on varmasti jännittävä ja pelottava kokemus mutta äkkiä tästä näyttää toipuvan :) Henkinen puoli onkin eriasia kun kiireellinen sektio tosiaan oli.
 
Itsehän jouduin hätäsektioon ja olin nulutettuna, mutta leikkauksen jlkn tuntemukset samoja kuin Falinella. Mun arpi on pystysuora - suunnitellussa sektiossa vaakasuora. Kerkisin kyllä itekin vähän sektiota jännäillä, kun mulla vauva oli poikittain masussa. Vuodelevossa huonetoverini pelkäs hurjasti sektiota, mutta jälkeenpäin sanoi, ettei se ollut kaiken jännityksen väärti :) Tosi nopeastihan se on ohi. Mäkin soitin kymmenisen minuuttia aikasemmin ukolle, että nyt tuli hätäsektio. Kymmenen minuutin päästä soittivat jo ukolle, että poika on syntynyt!
 
Täällä suunniteltu sektio 17.12. Mua se taas pelottaa monien huonojen sairaalakokemusten puolesta. Onneks pääsin viime lauantaina Tyksin sype-kätilön kanssa puhumaan. Hän selitti yksityiskohtasesti miten Tyksissä sektio menee ja näytti vieläpä leikkaussalin, heräämön ja virkistyshuoneen, johon vauva viedään jos tarvitsee ylimääräistä hoivaa syntymän jälkeen. Vähän helpottanut oloa, mutta varmasti siitä huolimatta viikonlopun jälkeen elelen suuressa jännityksessä koko alkuviikon.
 
Ymmärrän hyvin, että sektio jännittää, mutta mun kokemukset ainakin on kaikin puolin positiiviset. Suunniteltu oli siis mullakin.

Leikkauksessa mulla alkoi niska särkeä ja se kesti yli vuorokauden. Yhdessä mahan ronkkimisesta syntyneiden mahakipujen (ilmavaivojen) kanssa niskasärky oli operaatiossa tuskallisinta. Tosi uninen ja nälkäinen olin operaation jälkeen. Itse haavassa ei kipuja juurikaan ollut, vähensin kipulääkkeiden määrää aika nopeesti, mut maltillisesti. Haava paranikin nopeesti, kauemmin kesti vatsalihaksilla toipua siitä tuuppimisesta ja mulla ainakin se 4vko nostorajoitus oli tarpeen vaan vatsalihasten toipumisen takia. Niihin ei siis veitsellä koskettu, mut siirrettiin pois haavan edestä.

Tällä hetkellä iho on vielä hieman tunnoton haavan yläpuolelta. Mun mielestä toi muutti mun kroppaa ekaa synnytystä vähemmän, josta toipuminen kesti (osin kai imukupin takia) yli 2kk. Sektiosta toivuin kuukaudessa. Eikä tarvinnu alapään tikkien takia olla jatkuvasti suihkuttelemassa tai kärsiä niistä muista jomotuksista.

Toivottavasti helpotti edes vähän. Tsemppiä!
 
Kiitos paljon vastauksista.. Ja voi kyllä helpotti :Heartpink

Saitteko vauvan hyvin hoidettua sairaalassa vaikka olittekin kipeitä ja varmaan vaikea liikkua? miten esim.vessassa ja suihkussä käynnit? otitteko vauvan esim.vessaan mukaan?
Ja sit juurikin mietityttää nuo kivut kotona? eli särkylääkettä vaan ja rauhassa liikkuu ( nousee sängystä ja istuu yms)

Miten saitte itsenne pysymään kasassa leikkauksen aikana? varmaan tuntee kaikenmoista tönimistä ja nykimistä vaikka kipua tietenkään ei tunne? olitteko kauan erossa vauvasta ja miehestä vai tuliko he katsomaan heräämöön?
 
Multa ei ees kysytty. Tyksin hoitajista oli kyllä murto - osa sellasia jotka oikeasti välitti jotain jostain... Ite hoidin vauvan ihan siihen saakka että lähdin kotiin. Harva hoitajista oli kiinnostunut jaksanko. Vaikka ne yöt kuuli kun vauva huusi koko yön niin kukaan ei tullut kysymään haluanko apua... Hiukan jäi Paskan maku!
 
Niin joo. Mies odotti suoraan heräämössä vauvan kanssa kun tulin salista. Vauva oli miehen paidan alla keräämässä lämpöä...
Suihkussa käsin niin että mies oli paikalla, mulle ei kerrottu katsoisiko hoitajat vauvan perään sen aikaa. Parin hoitajan perusteella ei...
 
Meillä mies hoiti vauvan ekan vuorokauden. Oltiin perhehuoneessa, nosti aina rinnalle syömään. Kätilöiltä tuli aina apua kun painoi nappia ja siihen kannustettiin kovasti :)

Nyt sektiosta 10 päivää ja napsin panadolia ja Buranaa kolmesti päivässä. Vissiin sulaa ne sisemmät tikit nyt pois niin on kipuja. Hakaset poistettiin viikon päästä niin niistä ei enää kipua.

Minä olin aika sekaisin siellä salissa, joku lääkeaine ja jännitys sai minut tärisemään ja vatkaamaan kuin kohtauksen saanut :(

Salin heijastavapintaisista lampuista olisin nähnyt koko operaation, en kuitenkaan vilkaissut kun pari kertaa :D mulla ei tule sellaisesta paha olo. Kipua ei ollut, mutta painetta tuntui rintakehässä kun työnsivät elimet sivuun. Heräämöön kun siirryin niin vauva ja isi tuli heti paikalle :) siihen se jännityskin loppui!
 
Takaisin
Top