Sektio vai Alatie synnytys?

[Wheelchair Mama]

Tiedättekö kumpi synnytystapa tulee olemaan?

Itselläni kaksi sektiota takana joten tämäkin sektio.
Ensimmäinen oli hätäsektio vk 27+5 ja toinen suunniteltu 39+0.
Hyvät kokemukset kummastakin.

Joskus mua harmitti kun en saa kokea "normi"synnytystä, mutta eipä oikeastaan enää.
Pääasia, että saadaan pieni maailmaan turvallisesti :-)

 

[Siiru]

En oikein osaa sanoa kumpi se tulee olemaan. Eka tuli alateitse ja oli kaikkea muuta kuin luonnollinen normisynnytys. Toisaalta haluaisin alateitse toisen koska jos sattuisi tulemaan parempi kokemus.. Mutta toisaalta pelko siitä että kaikki menee taas pieleen saa aikaan sen että sektio houkuttaisi.

 

[Wheelchair Mama]

Voin kuvitella, että pieleen mennyt synnytys tuo ison pelon.
Nykyään onneksi taitaa olla pelkopoleja aika hyvin mihin pääsee keskustelemaan asiasta.

Sektio on minusta "helppo"tapa synnyttää. Ei kipuja jne. Mutta toipuminen on paljon hitaampaa kun alatiesynnytyksessä. On myös nostorajoitukset jne.

 

[Loviisa]

Esikoinen syntyi alateitse. Toivon, että myös nyt pääsisin synnyttämään alakautta. Koen sen itselleni luonnolliseksi, minkä lisäksi hidas toipuminen arvelluttaa sektiossa.

 

[Mappe]

Mulla on kaksi alatiesynnytystä takana, joten arvelisin tämänkin niin menevän, vaikka eihän sitä koskaan tähän suuntaan varmaksi tiedä. Mulla eka synnytys oli vaikea, vauva avotarjonnassa ja ponnistusvaihe pitkä ja tulokseton, lopulta imukupilla kiskottiin ulos, kun alkoi vauvan sydänäänet heikentyä. Episiotomia-arpi ja turvonnut alapää parani aika hitaasti ja aluksi liikkuminen oli vaikeaa. Toinen synnytys sitten pelotti, mutta meni hyvin ja oli juurikin sellainen eheyttävä kokemus. Omat supistukset riitti, eikä tarvittu oksitosiinia ja itse sain vauvan ponnistettuakin verrattain nopeasti. Pieni repeämä tuli, mutta olo oli synnytyksen jälkeen tosi hyvä ja kivuton jälkisupistuksia lukuun ottamatta. Tällaista toivoisin nyt tästäkin. :)

 

[Huhtimami]

Mulla on kaksi alatiesynnytystä takana, joten arvelisin tämänkin niin menevän, vaikka eihän sitä koskaan tähän suuntaan varmaksi tiedä. Mulla eka synnytys oli vaikea, vauva avotarjonnassa ja ponnistusvaihe pitkä ja tulokseton, lopulta imukupilla kiskottiin ulos, kun alkoi vauvan sydänäänet heikentyä. Episiotomia-arpi ja turvonnut alapää parani aika hitaasti ja aluksi liikkuminen oli vaikeaa. Toinen synnytys sitten pelotti, mutta meni hyvin ja oli juurikin sellainen eheyttävä kokemus. Omat supistukset riitti, eikä tarvittu oksitosiinia ja itse sain vauvan ponnistettuakin verrattain nopeasti. Pieni repeämä tuli, mutta olo oli synnytyksen jälkeen tosi hyvä ja kivuton jälkisupistuksia lukuun ottamatta. Tällaista toivoisin nyt tästäkin. :)

Aivan kuin omaa tarinaa olisi lukenut. Mulla ihan samalla tavalla eka ja toka. Kaksi seuraavaa syntyivät nopeasti luomuna. Nyt toivoisin, että kaikki menisi hyvin ja saisi synnyttää alateitse.

 

[Kathrine]

Esikoista odotan, mutta lähtökohtaisesti haluan synnyttää alateitse. Tällä hetkellä haaveilen vesisynnytyksestä, sillä vesi on niin minun elementtini. Mutta katsotaan, olenko rukoilemassa ensimmäisenä epiduraalia ja koko muuta lääkearsenaalia Nämäkin siis minulle ok, mutta koiraharrastushistorian tukemana luonnollinen synnytys kiinnostaa ja houkuttaa kovasti. Ajatuksena mitä vähemmän tarvitsee puuttua, sen paremmin pystyn kehoani kuuntelemaan ja toimimaan niin, että vauva syntyy.

 

[catherine]

Mulla kaks aiempaa syntyneet alateitse ja kaikki mennyt hyvin. Nyt toiveena ainoastaan se, että synnytys käynnistyisi luonnollisesti eikä tarvitsisi käynnistää. Edelliset käynnistetty raskausmyrkytyksen ja toisessa raskausdiabeteksen vuoksi vähän ennen laskettua aikaa.

 

[Loviisa]

Mulla kaks aiempaa syntyneet alateitse ja kaikki mennyt hyvin. Nyt toiveena ainoastaan se, että synnytys käynnistyisi luonnollisesti eikä tarvitsisi käynnistää. Edelliset käynnistetty raskausmyrkytyksen ja toisessa raskausdiabeteksen vuoksi vähän ennen laskettua aikaa.

Mulla myös lääkkeellisesti käynnistetty synnytys takana ja toivon kovasti, että tällä kertaa ei tarvitsisi käynnistää. Tai jos on pakko, niin edes ballonkilla.

 

[Sima90]

Mulla 2 alatiesynnytystä takana ja toivoisin taas, että sais alakautta synnyttää, vaikka tossa tokan kohdalla kauheissa supistuksissa sanoinkin miehelle, että seuraava on sit sektio Mut siitä alatiesynnytyksestä käsittääkseni palautuu sit nopeempaa, jos ei mitään erikoista tuu.
Tokan synnytyksen jälkeen ei seuraavana päivänä tuntunut edes siltä, et ois synnyttänytkään
Erityisiä toiveita ei oo, muutakuin se, että muistais vaan rentoutua. Mä oon kummassakin jännittänyt kauheesti, ni luulen että se on pitkittänyt avautumista/vauvojen laskeutumista.

 

[hippunen77]

Mulle ihan sama mitä ja miten, mutta toivoisin, että vauva saataisin ulos mahdollisimman pian kun vaan on valmis selviytymään tässä maailmassa. En yhtään luota omaan kroppaani ja pelkään jotain viimehetken kohtukuolemaa napanuorakomplikaatipn tms takia.
Jos nyt ylipäätään sinne asti raskauden kanssa päästään.