Seksielämä

[elmiina]

Laitetaanpas oma ketju seksielämälle. Ei tää ehkä ole vielä tarpeen vaikka kyllähän alkuraskauskin seksielämää voi muuttaa. Tietty sit loppuraskaudesta ehkä enemmänkin ja synnytyksen jälkeen väkisinkin muuttuu, ainakin meille ensikertalaisille. Onhan se eri asia olla vaan kotona kahdestaan kun sitten kohta onkin siinä vauvassa kiinni ja sitä yhteistä aikaa ei ehkä ole. Niin kun ei ole sitä aikaa lähekkäin kahdestaan niin johtaako se niin "luonnostaan" seksiin vai jääkö koko homma vähän taka-alalle...

Ite oon seuraillut muiden odottajien keskusteluja aiheesta mielenkiinnolla. Ensimmäistä tosiaan odotan ja kyllä pelottaa, miten seksielämälle käy. Miulle siis seksi on parisuhteen "mittari." Ei se se tärkein asia ole - eli hyvällä seksillä ei korvata huonoa suhdetta, ja suoraan sanoen ei se seksi yleensä ole hyvää vaikka kaveri ois kuin teknisesti taitava jos se parisuhde ei ole kunnossa. Vaikea olla "oikeassa mielentilassa" jos koko ukko vituttaa.

Mutta niin miulle on hyvin harvoin käyny niin että "ei olis aikaa" tai vastaavaa koska seksi on prioriteetti suhteessa. Vaikka olis niin väsynyt että nukahtaa heti kun selälleen heittää niin useimmiten sitten herää yöllä tai yrittää järjestää aamulla aikaa. Nykyään miehellä on niin paljon töitä että se on väistämättä vaikuttanut kun häntä väsyttää. Välillä on syyllinen olokin kun tietää että se on häneltä vielä unesta pois mutta kyllä hän vakuuttaa että hyvin kelpaa ja ilmeisen mukava tuntuu olevan kun ei hänen itse tartte silloin tehdä mitään :) Mutta kyllä jos yhdessä päästään päivää viettämään niin seksiä on mieluummin useamman kerran päivässä edelleen. Miten sitä on jatkossa aikaa yhtään?

Toiset yrittää lohduttaa, että sitä on sit niin väsynyt, ettei sitä seksiä halua kuitenkaan. Tuo kuulostaa ajatuksena vielä ahdistavammalta. Joo oon minäkin joskus ollut siinä tilanteessa että ei tee mieli. Silloin on ollut stressiä muutenkin ja parisuhde päin persettä, vaikka en sitä silloin tajunnut. Mutta en minä sitä halua niin eipä tuo ajatus lohduta yhtään, päin vastoin. Jos en haluais ni haluaisin haluta ja se ahdistais.

Sit tietty vielä jos eppari tai repeämiä tulee niin siinähän voi kestää mut sentään jos halut on tallella niin voihan sitä kaikkea muuta paitsi yhdyntää. Sekin sentään vähän lohduttaa ja siitä sit varovasti eteenpäin.

 

[ninetsu]

molemmisa eellisisä raskauksisa mulla on ollu halut ihan normaalit, nyt tämän kolomannen kohalla mun ei tekis mieli ollenkaa harrastaa seksiä. tai siis jos mies tekee alotteen nii sytyn kyllä, mutta ihte aina aattelen nukkumista ko mennää illalla sänkyy. miehen "mieliks" oon koittannu tehä alotetta välillä ihtekki, ettei se raasu luule etten mää enää halua sitä. ehkä tämä vauva on sitte tyttö, ko aikasemmat on poikia...

mutta siis ennen lapsia me harrastettii seksiä noin 3 kertaa viikosa, nykkö on lapsia nii 1-3 kertaa viikosa. esikoisen syntymän jäläkee meni kuukausi ennenkö kokeiltii ekaa kertaa, sen verran tohojona mun alapää oli synnytyksen jäliltä ettei sitä uskaltannu ees aatella aikasemmin. ja siittä pikku hiliaa palailttii tuohon samaan tahtiin ko ennen lapsia.
pelekäsin, että römpsäki löystyy nii palio, ettei miehen mielestä seksi tunnu enää miltää ja varsinki ko luin näitä keskusteluja seksistä synnytyksen jäläkee, misä miehet vertas seksiä ranskanleivän heitoks autotallisa. mutta mies onneks sano, että ihan yhtä hyvältä tuntuu niinkö ennenki. :)

ja mun mielestä seksi parantu ekan synnytyksen jäläkee. sain ennen tosi harvoin orgasmia, mutta sen ekan synnytyksen jäläkee oon saannu lähes joka kerta. ja jotenki sitä oli semmonen "vapautuneempi", vaikka mekki oltii miehen kans oltu kauan yhesä ennenkö esikoinen synty, nii jotenki häpesin mun vartalua ja vaikka sainki laihutettua ihteni normaalipainoseks, nii silti en tuntenu ihtiäni mitenkää viehättäväks.
jotenki sitä oppi hyväksyyn ihtensä sen maharöllykän ja raskausarpien kans ja vaikka en normaalipainoseks oo ihtiäni saanu lasten jäläkee. mää oon tämmönen ko oon. tottakai haluaisin olla hoikempi mitä oon, liikunta kuuluu mun elämään, mutta elämäsä on tärkiämpiäki asioita ko se viien liikakilon murehtiminen. ja näkihän se mies minut synnyttämäsä, niinkö sika makasin sängyllä, pissaa ja kakkaa tuli ponnistaesa, alapää leikeltynä. jos se sen kesti, nii kai saa kestää mun muhkurakki...

toisen synnytyksen jäläkee meni muistaakseni viikko ko harrastettii ekan kerran seksiä. alapää oli huomattavasti paremmasa kunnosa ko esikoisen jäläkee, nii kiinnostus seksihinki oli mielesä aika pian ko päästii kotia.

mutta vielä enempi taas hyväksyin ihteni tämmösenä, uskaltauvuin jopa tilailee seksiasuja ja välineistyäki. seksi tuli tärkiämmäks toisen lapsen jäläkee, ko sitä yhteistä aikaa on vain sillonko lapset saa illalla nukkuu. ja ko mies on yrittäjä ja tekee pitkiä päiviä, nii ei ees päivän aikana paliua nähä.

eli siis mun kohalla ainaki seksi on parantunnu synnytyksien jäläkee huomattavasti, vaikka välillä niitä harrastelu kertoja ei ookkaa ko se kerran viikosa. eikös sitä nii sanota, että laatu korvaa määrän? ja mää oon toisaalta hyväksynny ihteni, vaikka edellee häpeilenki läskejäni, mutta nyt voi jotain pientä valuaki olla päällä, ettei tartte enää pimiäsä huoneesa harrastaa piilosa peiton alla.

 

[mymmeli85]

Varmati seksiasiat tulee enemmän mieleen just raskauden lopussa/synnytyksen jälkeen.. sitä ku ei voi paljo ennustaa, miten kaikki etenee :) Kai pääasia että tekee niinku hyvältä tuntuu, sopivas aikataulus. Luovuus käyttöön asennoissa loppuvaiheessa raskautta.. ekan synnytyksen jälk kyl tuntu alapää sen verran aralta vielä lääkärin lopputarkastuksessakin, et meni siit hetki ku rohkeni yrittää / jaksoi / kiinnosti seksi..mut tilalle läheisyyttä ja muuta hellimistä.. Syntymän jälkeen äidin hormonit vetelee omia raiteitaan, niin hyvä tsempata miestäkin, et kyse on sun "poikkeustilasta" joka kestää oman aikansa, ja asettuu kyllä.. toiset iskät hoksaa paremmin ku toiset.
Nyt ainakin huomannut et aamupainotteiseksi menee meidän petipuuhat, ku iltasin niin poikki.. ihanaa et tulee lomat nyt niin vähenee työstressit molemmilta..ja tulee aikaa :)

 

[elmiina]

No joo. Tällä hetkellä raskaus ei oo vielä juuri vaikuttanut asioihin. Ihan alkuraskaudesta kostuminen oli sellaista vesimäistä ja silloin ei meinannut aina luistaa. Nyt on taas ihan normaalin limaista Ja tietty hiljalleen alkaa reidet levitä ja maha alkaa olla välissä. Mut ihmeen vähän tuo vielä tiellä on. Jotenki pelkäsin että se ajatus vauvasta saattais miulle olla este mut eipä sitä siinä onneksi ajattele ja tuo papukin tajuaa suurimmaksi osaksi olla ihan hiljaa, ettei muksi menemään kesken kaiken. Heräilee yleensä ku mie rauhoitun.

Lomaa samaten minäkin odotan. Meillä myös on aamupainotteiseksi mennyt ja joskus satutaan molemmat heräämään yöllä samaan aikaan. Mies onneksi ymmärtää tuon poikkeustilan hyvin kun hänellä on lapsia ennestään. Itse en ehkä osaa olla itseäni kohtaan yhtä ymmärtäväinen, tarvii vaan yrittää suhtautua siihen asiaan sit mahdollisimman rennosti jos ei heti pystykään.

 

[Aretha]

.

 

[elmiina]

Aretha teillä on aika sama tilanne kuin meilläkin, siksi tuo on niin tapetilla. Ja osaltaan siksi minä olen huolissani että miehen edellisessä suhteessa seksi loppui muutama kuukausi ennen synnytystä eikä seksielämää synnytyksen jälkeen jatkettu kun ei ollu haluja ja olis vaan pitänyt ymmärtää. Lopulta sitten kuukausien seksittömyyden jälkeen minä tulin toisena naisena kuvioon mukaan. Itselläni taas oli ensin kasaan väljähtynyt pitkä suhde ja sen jälkeen lyhyempi myrskyisä suhde jossa mies pihtasi kuukausikaupalla (kun sai sitten muualta kuten selvisi).

Tietty kun miehen edellinen suhde katkesi raskauden ja synnytyksen seksittömyyteen ja pettämiseen niin minä olen huolissani. Vaikka eihän se siis lopulta siitä seksistä ollut kiinni, aiempien lasten kanssa on mies odottanut paljon pidempäänkin synnytyksen jälkeen. Vaan se että siinä edellisessä suhteessa ei muutenkaan ollut edes minkäänlaista tahtoa jatkaa seksielämää. Paitsi lapsia ois pitäny tulla lisää mutta mies oli paska ja huono isä ja muutenkin ylimääräinen paitsi maksajana ja kaupassa käymässä ja lapsenvahtina. Niin tietty kuka sellaista haluaa jatkaa. Mutta nyt kun on itse maha pystyssä ja laskettu aikakin samoilla mailla kuin miehen nuorimmalla pojalla oli syntymäpäivä pari vuotta sitten niin sitä pelkää että historia toistaa itseään.

 

[Aretha]

.

 

[elmiina]

Mm. Eihän se toisille oikeasti ole niin tärkeä asia ja jos se ei kummallekaan ole prioriteetti niin ei hätäpäivää. Kunhan se seksielämä jossai vaiheessa jatkuu jos haluaa nimenomaan parisuhdetta jatkaa. Miusta kuitenkin läheisyyttä ja tukea voi saada sukulaisilta ja ystäviltäkin, koiran voi ottaa viereen nukkumaan jos sängynlämmittäjää kaipaa, mutta seksi tekee sen parisuhteen. Tietty kaikille se ei oo se tärkein osa parisuhdetta ja osa on hyvin tyytyväisiä parisuhteeseen, joka tosiaan perustuu täysin sille kumppanuudelle ja ystävyydelle. Miusta siinä taas on tärkeä pohja mutta ilman seksiä ei oo parisuhdettakaan.

Mie myös olin vuosia melko seksittömässä suhteessa, tai seksiä oli hyvinä aikoina kerran viikossa ja huonompina ehkä kerran kuussa. Ekat kuukaudet meni hyvin, hiipui tohon kerran viikossa vähän vuoden jälkeen ja sen jälkeen oli sinnittelyä. Oikeastaan siitä suhteesta erotessa vasta tajusin, miten tärkeä se seksielämä miulle oli.

Ja oon samaa mieltä. Ei joka kerran tartte olla niin hohdokas. Kunhan pitää sitä seksielämää yllä niin sit tulee ylipäänsä aloitettua - entisessä suhteessa meillä ei tullut sitä aloitetta kummankaan tehtyä kun oli niin pitkä aika edellisestä kerrasta ja odotukset kovat ni eihän se ikinä menny niinku strömsössä. Ja sit seksiä oli aina vaan harvemmin. Nykyään oon ottanu sellaisen asenteen että vaikka seksi olis "huonoakin" niin ei miuu ikinä oo pikaisen tai väsyneenkään seksin jälkeen harmittanu, että tuli aloitettua. Vaan sitä odottelee sitten seuraavaa kertaa paremmalla ajalla ja on tyytyväinen siitä seksistä ja läheisyydestä mitä on saanu. :)

 

[daimi]

Ajattelin etten tähän soppaan lusikkaani työnnä.. :D Mutta sen verran voin avautua että samat aatokset on ollut myös täällä esikoisen odotuksen aikana varsinkin siksi kun koko odotusaika oli silloin kovin seksipainotteista. Hormoonit hyrräs ja haluja oli vaikka muille jakaa alusta loppuun. :D Maha ei ollut edes lopussa mitenkää "tiellä" kun käytti sitä luovuutta ja mielikuvistusta apuna. Ja sitten kun synnytys alkoi, niin mullehan tehtiin episiotomia että vauvan pää mahtui paremmin syntymään ja tikkejä tuli ihan kiitettävästi, joten sekin sitten lisäsi sitä toipumisaikaa synnytyksestä, mutta ekat varovaiset kokeilut meilä oli jo varmaan viikko synnytyksestä ja eka seksi.kerta 3 viikkoa synnytyksestä ja siitä se normalisoitui nopeesti. Mehän nyt ei siis oltu tuolloin enää mikään tuore nuoripari eli ne "alkuhuumat" oli jo laantunut, mutta seksiä oli vallan hyvin enkä kokenut lapsen tulon muuttaneen sitä.. Mutta nyt kun niitä on tuossa jo sen kolme kipaletta (ja uutta pukkaa) niin pakostakin se vaikuttaa seksielämään. Nyt se yhteinen aika revitään siitä mistä saadaan, vaikka siitä kun kaikki lapset leikkii sovussa sen 15min niin ei muuta ku makkarin ovi lukkoon ja hommiin, eikä tunnu yhtään nuhjuiselta! ;D

 

[mymmeli85]

Synnytyksen jälkeen muuten tuli se paluu kondomin käyttöön hetkeksi, ellei heti asennuta kierukkaa tai ota minipillereitä. Aika räpellykseltä tuntui pitkän tauon jälkeen :D että oikeen nauratti... liukkaria joo, mut mulla tais mennä imetyksen johdosta kuivaks ja epämukavaksi olo, ni sain ohjeeks käyttää jotain hormonivoidetta,reseptivapaata.. pausanol tais olla. imetyshän antaa ehkäisyä jossain määrin, mut en ite siihen pelkästään luottas missään vaihees. ellei sit heti halua toista raskautta
Tuli mieleen, kuinka tärkeeksi ite koin ja koen, et kun vaan pariksikin tunniksi saa hoitajan kun vauva on hieman kasvanut, tai yhteiset vaunulenkit, ylipäänsä liikkuminen vähä kodinkin ulkopuolelta kahdestaan miehen kanssa. Breikit muistuttaa siitä et ollaan yhä mies ja nainen, ei vain isi/äiti.. aika paljon kuulee pienten lasten perheistä, et tyyliin kerran vuodessa käydään leffassa ja syömässä. Se verottaa kyl suhdetta ja seksielämää aika nopeesti, jos elämä supistuu vain vauvan ja kotielämän ympärille..mitä se ekojen vuosien aikana helposti onkin.

 

[elmiina]

Meille tulee kumi kai ainakin siks aikaa jos on vuotoa / jälkitarkastukseen asti mut sit en tiiä ottaisko minipillerit hetkeks et saa koulut varmasti loppuun vai jättääkö ehkäisyn pois ja selvittää sit viimeiset kuukaudet vaik opintotuella tms jos ei työkkärin omaehtoiseen ole toisen tauon jälkeen oikeutettu. Toiveissa ois kuitenkin suuri perhe enkä mie eikä mies enää tästä nuoremmaksi tulla. Jos nyt ei sit synnytyksessä tuu jotain komplikaatioita minkä takia tartteis parannella pidempään.

Meillä tuota yhteistä aikaa tulee väkisinkin rokottamaan sekä tukiverkkojen että rahan puute. Moottoripyöräharrastusta ois kiva jatkaa koko perheen voimin mut pitäis jostain repiä kymppitonni pyörän vaihtoon ja ei kyllä tosiaankaan ole varaa. Siinä ois mukavaa tekemistä koko perheelle jos olis sivuvaunulliseen pyörään varaa mutta ei. Ja vaikka oliskin lapsi mukana niin kuitenkin just toi kotoota poistuminen ja yhdessä olo miehenä ja naisena. Sit taas miulla ei ole täällä kavereita tai sukulaisia tai tuttavia tai ketään joka vois ottaa lapsen pariks tunniks paitsi mies. Eli sellainen todellinen yhteinen aika tulee olemaan kortilla ellei satu helppo lapsi joka käy aikaisin nukkumaan iltaisin. Ja jos ei ite oo nii väsyny et nukahtaa heti perään...

 

[röppö]

No yhteinen aika on aika merkittävästi vähentynyt, kun lapsia on jo kolme, niin arki menee aika lailla tässä pyöriessä. Mut sit sitä keksii kaikenlaista yhteistä tekemistä ja yhteinen juttu tämä perhekin on. Mikään ei ole mukavampaa, kun yhdessä touhottaa arkisia asioita niin, ettei kumpikaan ole liian poikki kotitöistä ajatellakseen rakastelua. Seksiä on silloin kun huvittaa, ja sille järjestetään sit se oma hetki vuorokaudenajasta riippumatta, esim. pienin päikkäreillä ja isommille lastenohjelmat pyörimään tai aamulla ennen lasten heräämistä.

Aiemmissa raskauksissa on huvittanut enemmän, nyt on ollut vähän vähemmän inspiroivaa omalta puoleltani, miehellä tuntuu halut aina villiintyvän kun oon raskaana. Loppuraskaudessa seksi menee jo urheilusta, mut jos oikein himottaa, niin ei siinä sit masukaan haittaa.

Seksi on joka lapsen myötä muuttunut paremmaksi. Että meillä ei voi sanoa synnytysten ja kropan muutosten huonontaneen sitä puolta. Toki synnytyksen jälkeen menee pariviikkoa, et repeämät yms on saanut rauhassa parantua ja jälkivuoto hiipua ennen kuin voi aloittaa puuhia.

 

[MammaMaria]

Hmm. Mun mielestä parasta tässä meidän liitossa on se, ettei meidän tarvitse "tehdä" mitään yhdessä. Siis mitään erityistä. Ollaan just ostettu iso talo ja piha, jota sitten laitellaan tahoillamme, mutta kuitenkin yhdessä. Eikä meidän ees tartte puhua mitään, ellei ole asiaa :) Eli hiljaisuus ja tekemättömyys ei täällä kyllä vaivaa. Ja näistä asioista on monet kerrat puhuttu. Ollaan sit illalla hiljaa vierekkäin ja ihan vaan halaillaan ja pajaillaan, katotaan tvtä. Sitähän voi tehdä jatkossa lapsen/lasten nähden. Mun mielestä erilaiset tavat osoittaa kiintymystä ja rakkautta on paljon tärkeämpää kuin seksi liitossa.

 

[Hanna&Iltatähti]

Meillä ei tän raskauden aikana oo paljookaan tuolla vällyjen välissä pyöritty... EI siis niin yhtään kiinnosta, miestä kylläkin... Edellisen raskauden kans oli ihan päinvastoin, mun olis tehny mieli käytännössä koko ajan, ja nautittiin molemmat täysillä tästä omituisesta seksihurjastelusta. Mutta se täytyy sanoa että seksi kaiken kaikkiaan tuntuu paljon paremmalta nykyään kun ennen lapsia. Tosin meinas mennä hermot tohon kondomin käyttöön. Se ei vaan oo mun mieleen sitte ollenkaan. JOs siihen taas joudutaan "tyytymään" ni hyvästi seksielämä.... Ja ei kiitos enää hormonivalmisteita minulle... Terveisin hormonihirviö...

 

[diddo]

Hmm. Mun mielestä parasta tässä meidän liitossa on se, ettei meidän tarvitse "tehdä" mitään yhdessä. Siis mitään erityistä. Ollaan just ostettu iso talo ja piha, jota sitten laitellaan tahoillamme, mutta kuitenkin yhdessä. Eikä meidän ees tartte puhua mitään, ellei ole asiaa :) Eli hiljaisuus ja tekemättömyys ei täällä kyllä vaivaa. Ja näistä asioista on monet kerrat puhuttu. Ollaan sit illalla hiljaa vierekkäin ja ihan vaan halaillaan ja pajaillaan, katotaan tvtä. Sitähän voi tehdä jatkossa lapsen/lasten nähden. Mun mielestä erilaiset tavat osoittaa kiintymystä ja rakkautta on paljon tärkeämpää kuin seksi liitossa.

Oon samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa, tai tää sopii aika hyvin meidänkin suhteeseen. Johtuenko siitä että ollaan eletty pian 8 vuotta yhdessä?

No tässä meidän ekassa raskaudessa mulla ei ole seksihaluja ollut koko raskausaikana Tai sanotaan että ne halut on ollu laskettavissa yhdellä kädellä (nyt viikkoja 31 ). Itse oon hirveestikkin stressannut koska onhan meillä kunnon seksielämä ollut ennen raskautta, että miten mieheni voi kestää mua tällaisena. miljoonia kertoja oon asiasta miehelle puhunut eikä hän ota siitä mitään paineita , että tosiaan se hätäinen pikapano tapahtuu ehkä kerran kahdessa viikossa. Moni mies ei varmasti kestäisi elää kanssani tätä aikaa :D
Mieheni on toivonut lasta kauan ja hössöttää tästä paljon enemmän kuin minä itse, niin luulen että se on osasyy miksi jaksaa "kärsiä" lähes olemattomasta seksittömyydestä.

 

[elmiina]

Kiva kun tää aihe nousi takaisin :) Miulla alkaa nyt ekaa kertaa olla viimeisellä kolmanneksella vähän haluttomuutta. Tunnen itseni valaaksi, oon lihonut eikä kunto riitä mihinkään. Päällä olo supistaa. Lähetyssaarnaaja supistaa. Kyljellään ei enää pääse tarpeeksi syvälle ku perse on levinny ja pillu venyny eikä yllä. Takaapäin vielä onnistuu mut kiva laittaa mies sit töihin aina. Eikä se oo itelle se ihanin asento muutenkaan. Melkein mukavimmin menee kun käsin tyydytetään toisemme (lähes) loppuun ja sit käyttää muutaman hassun minuutin siihen yhdyntään loppuhuipennuksena niin ei ehdi kunto loppua kesken.

Asiaa ei tietenkään auta se että molemmat miehen kanssa ollaan flunssassa ja kipeenä. Minä nyt jo 1,5kk ja mies joulusta asti koko ajan enemmän tai vähemmän puolikuntoinen. Voi kunpa tää aika menis sukkelaan ja sais oman kehon hiljalleen takaisin... Haluaisin haluta mut on vaan niin hyvä kömpiä kainaloon ja käydä nukkumaan. Ei tunnu miestäkään haittaavan kun sekin on ihan loppu. Onneksi nuo käsi- ja oraalijutut toimii yhä hyvin :)

 

[hymykuoppa]

Onhan tuo seksielämä alkanu pikkuhiljaa käydä vähän ykstoikkosemmaks kun ennen. Vaikka en mikään plussapallo vielä ookaan mutta sekä supistukset että selkäkivut rajottaa aika paljon tekemistä. Harmi kyllä. No mutta onneks nää rajotukset on vaan väliaikasia! Kaikkein eniten odotan kyllä sitä että ei enää hävettäis olla vähissä vaatteissa vaan vois taas tuntea ittensä kauniiks ja haluttavaks.

Mä just eilen tai toissapäivänä kerroin mun loppuraskauden suunnitelmista miehelle ja se ei ainakaan vaikuttanu vastustelevan kun sanoin et 35+0 lähtien aion sit vaatia seksiä päivittäin ettei vaan tarviis sinnitellä yli lasketun ajan tän mahan kanssa!

 

[sipuli]

Me ollaan kans siitä juteltu, että kun tässä seksikiellossa on nyt elelty kuukauden päivät, niin loppuraskaudessahan sitte saiskin varmaan harrastaa kun ei enää oo pelkoa ennenaikaisuudesta... Mut mies on sanonu ettei kyllä sillon varmaan enää haluakaan, kun tuntuu omituiselta (eikä niin kovin eroottiselta) ajatus et tökkii sitä vauvaa päähän :P

 

[ninetsu]

halut on edelleen kateissa, ovat olleet aivan alkuraskaudesta lähtien. aluksi iltoisin väsytti ja oli tosi huono olo, niin sen takia ei tehnyt mieli harrastaa seksiä. sitten kun olo koheni, niin maha alkoi kasvaa. tykkään kyllä kovasti vauvamahastani, mutta en koe itseäni mitenkään viehättäväksi tai seksikkääksi. ja kun maha on kasvanut kasvamistaan, olosta on tullut enempi ja enempi epäseksikäs... tekisi mieli vain peittää itseni johonkin telttaan, vaikka ennen olen nukkunutkin alasti tai vain pieni toppi/yöpaita päällä. vaikka painoa ei olekaan tullut kuin se noin 5kg, mutta silti tuntuu että olen levinnyt joka suuntaan.

nyt väsymyskin on palannut, maha on tiellä, paikat on kuivina ja iltoisin tekee mieli vain ruveta nukkumaan. vaikka sitten kun sitä seksiä on harrastanut, niin on sellainen olo, että eihän tämä homma nyt niin inhottavaa ollutkaan. mutta jotenkin ei vain tee mieli...

jännä kyllä, edellisissä raskauksissa halut oli ihan normaalit ja en kokenut itseäni mitenkään isoksi, vaikka samoissa painolukemissa pyörein kuin nytkin. mutta nyt jotenkin häpeilen itseäni...

 

[elmiina]

Nostan tän vaikka ollaankin tuolla painonnousussa ja neuvolakuulumisissa aihetta sivuttu ni ei nyt ihan viitsi sinne mennä avautumaan

Paitsi että nyt on levinny perse tai maha koko ajan tiellä ja epäviehättävä olo niin nyt on uus ongelma. Kohdunkaulan kunnosta en tiedä mitään, mut tuntuu, että koko pimppi on pehminnyt Siis häpyhuulet tuntuu joltain ylikypsältä persikalta sormelle. Sit on jotenkin tunto muuttunut, klitoriksen alue ei oo enää yhtä herkkä mut häpyhuulet liikaakin. Ja nyt alkaa oikeasti itsestä tuo seksi tuntua pikkuhiljaa siltä, että on limakalvot ohennu välistä ja siellä tökitään vauvaa päähän. Siis sillai kun kaikki limakalvot on ihan mössöä ni tuo tuntuu kova kovaa vasten tökkimiseltä.

Oliskin kiva jos vois seksillä jo synnytystä käynnistellä :) Mut vähän epäilen et alkaa olla aika vähissä nää kerrat tästä eteenpäin. Ei ehditty aamusella jutella mut vaikutti kyllä siltä että tuntui se miehellekin vähän hassulta, tai ei ainakaan niin innoissaan ollut kun luulisi edeltäneen tauon jälkeen että olis.