Mulla on tänään tasan 2 vkoa sektiosta ja sanoisin että henkisesti se otti kovemmalle kuin fyysisesti. Tai ainakin samanverran. En ollut osannut varautua siihen ja 25 tuntia käynnistystä, 11 tuntia aktiivista avautumista sekä ilman että tipan kanssa - mikä valtava pettymys kun kohdun suu on jo 8cm auki ja lääkäri toteaa että vauva ei käänny suotuisaan tarjontaan (oli päälaki edellä tulossa eikä laskeutunut) ja päätti kiireellisestä sektiosta. Jotenkin tuntuu että sitten kaikki tapahtui niin äkkiä - mies jäi yksin saliin ja mulla oli kohta katetrit ja letkut ja putket, kuskattiin sängyllä leikkuriin, "maha auki" ja ihmisiä ympärillä. Koin olevani totaalisen yksin. Leikkava lääkäri hälytettiin saliin ja viimeisen ihokerroksen kokoonkursi anestesialääkäri... (no vekki nauraa kahdesta kohtaa ja haavahoitoja oon tehny reilun viikon kotona, nyt alkaa pikkuhiljaa näyttää paremmalta)
En olisi ikinä arvannut miten kipeä sektiohaava voi olla!! Tokana päivänä jo jalkeille sellaisessa huumelääketokkurassa että oksat pois. Valtava ikävä vauvaa jota ei saanut nostaa syliin, mies oli paljon osastolla ja sylitteli poikaa ekat päivät.
Kävelin osastolla ja pakotin itseni liikkeelle. Mut leikattiin to-pe yönä ja olisin kunnon puitteissa saanut lähteä kotiin jo su mutta jäin vielä yöksi. Sängystä ylösnouseminen oli ehkä kaikista haastavinta (kivuliaita viiltoja haavan tuntumassa) mutta kun keksi sitten oman tekniikan niin pikkusen helpotti. Söin kotona Buranaa ja Paratabsia melko maltillisesti ja nyt olen jo muutaman päivän ollut ilman särkylääkettä. Haavanseutua toki aristaa, mutten anna sen häiritä. Ja mustelmia on alavatsalla myös.
Vuotoa oli 1½ viikkoa tosi runsaasti, mutta nyt jo paljon niukemmin, osan päivää pärjää mainiosti tavallisella siteellä. Maidon erityksen kanssa oli isoja haasteita mutta sekin on paranemaan päin ja poikanen saa selvästi jo suun makiaksi monta kertaa päivässä, osa paikkaillaan vielä vastikkeella. Iso poika, iso nälkä!
Olen tehnyt pieniä vaunulenkkejä jo viikonajan, tuntuu että liikkuminen tuolla kauniissa kevät säässä on parasta huoltoa niin päälle kuin kropallekin. Aika parantaa, ja sanoisin että miehen tuki ja kannustus on ollut korvaamattoman arvokasta.
Sipriina ; mulle sanottiin että 4 viikkoon ei saa kantaa vauvaa painavampaa!? Onpas erikoista jos on noin erilaiset ohjeistukset!
