Samassa työpaikassa puolison tai ystävän kanssa, onnistuisiko?

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Olen menossa n. kuukaudeksi samaan työpisteeseen mieheni kanssa. Onnistuu meiltä, kyseessä lyhyt aika. Pysyvä järjestely ei ole, työnantajakin muistutti että väliaikaista on. Olen miettinyt että pysyvästi en haluaisi olla mieheni tai sydänystävän kanssa samassa työpaikassa. Kuppikunnat tai liian tuttavalliset välit eivät kuulu työpaikalle.
 
Juu, ei kiitos. Kyllä menisi hermot, jos joutuisi olemaan tekemisissä 24/7. Töistä olen sen sijaan saanut ystäviä, mikä on kiva, kun tehdään pitkiä päiviä ja ollaan tiivis porukka.
 
Miehen kanssa en tekisi samassa työpaikassa töitä, tiedän että työympäristössä käyttäydyn hyvin eri tavalla kuin kotona vaimona ja äitinä. Kavereita minulla on töissä, mikä on hyvä kun käydään työmatkoilla yhdessä ja ollaan tiiviisti tekemisissä. Hyvät kaverit työpaikalla antavat voimaa päiviin - puoliso sinne ei kuulu (: lisäksi on mukavaa, että työ on se ihan ikioma juttu, kaikki muu kun tehdään yhdessä ja on yhteistä. Jotain omaakin pitää elämässä olla.
 
Kavereista ei tuu työkavereita mut työkavereista voi tulla kavereita. En haluis ees mitään puolituttua työkaveriks. Miestä en myöskään. Työ ja vapaa aika pidetään erillään :)
 
Kyllä onnistuu molemmat, ei ongelmaa. Ystäviä en ole koskaan vielä töistä saanut, en tosin ole kerennyt kauaa töissä olemaankaan. Yhden kaverin olen saanut, jonka kanssa kaveraamme edelleen, työkavereita emme enää ole. Minä olen töissä, kotona, kylässä jne. ihan samanlainen oma itseni. Myöskään työtä ja vapaa-aikaa ei tarvitse pitää erillään, ei vapaa-ajalla työkavereiden kanssa töitä tehdä eikä niistä puhuta. Sen sijaan töitä olisi mukavampi tehdä yhdessä, jos voisi puhua muustakin kuin itse työn tekemisestä.
 
Ystävän kanssa samassa työpaikassa olo voisi onnistua ystävästä riippuen, miehen suhteen veikkaisin että alkaisi välillä ottaa päähän. Tosin riippuisi kanssa siitä millaista työtä tehtäisiin ja kuinka hyvin pelattaisi töissä yhteen. Työkaverin kanssa voi kyllä ystävystyä. En tosin ole ollut vielä kertaakaan niin pitkään samassa fyysisessä työpaikassa että olisi ehtinyt sellaista tapahtua.
 
Riippuu ystävästä.

Yhden ystävän kanssa olen ollut kahdessakin eri työpaikassa, ja homma on toiminut loistavasti. Tosin alunperin tutustuimme töissä joten ystävyys perustuukin sille, että töissä työnteko on toiminut niin hyvin.

Toinen ystävä sitten halusi tulla samaan paikkaan töihin kuin minä, ja ajattelin sitä kivaksi ajatukseksi -- mutta hän osoittautuikin olevan työpaikalla täysin yhteistyökyvytön, ajautui riitoihin lähes koko osaston kanssa ja minua lähinnä hävetti, että tuo ystävä oli käyttänyt minun nimeäni työhaastattelussa. Enkä oikein edes ymmärrä, miten tuo oli mahdollista, koska muuten siellä työpaikassa oli tosi hyvä ryhmähenki ja kaikki muut viihtyivät, minä mukaan lukien. Sen jälkeen päätin, että ketään kaveria en meille rekrytoi, ellei minulla ole hänestä aikaisempaa kokemusta nimenomaan työpaikalla, koska ihmiset voivat olla töissä ja vapaa-ajalla täysin erilaisia ja mainehan tuossa menee. Se ystävyyskin kariutui tuon myötä, hänen toimintansa työpaikalla oli ihan uskomatonta.
 
Miehen kanssa todennäköisesti en haluaisi olla samassa työpaikassa. Mikäli toimenkuva olisi ihan eri emmekä näkisi koko aikaa päivän aikana, niin ehkä. Ystävän kanssa voisin olla samassa työpaikassa, olen ollutkin. Paras tilanne kuitenkin varmaankin on, jos työpaikalla ei ole läheisiä, saa pidettyä työn ja vapaa-ajan erikseen.
 
Ei olisi meille ongelma. Jos miehen työpaikalta avautuu eräs paikka niin mies pyysi minua sitä hakemaan. Puhui jo pomolleen asiasta ja pyysi ottamaan minut haastatteluun.

Emme tekisi samaa työtä, yhdessä emme tekisi koskaan mitään. Sovimme jo säännötkin että olisimme töissä toimistolla ihan omat itsemme yksilöt, ettei muille tulisi koskaan vaivaantunut olo. :) Mutta ollaan niin hyvä tiimi että ei meitä haittaisi työnteko samassa firmassa. Muutenkin kun mies on aina kotona töissä ja itse olisin myös niin ollaan muutenkin jo 24/7. :D
 
En ole koskaan saanut töistä sellaisia kavereita joiden kanssa olisi muodostunut kaverisuhde työn ulkopuolelle. Yhden kaverin kanssa oltiin hetken aikaa samassa työpaikassa yhdessä tekemässä hommia ja toimi hyvin.

Miehen kanssa ollaan ihan eri aloilla niin epätodennäköistä että päädyttäisiin samalle työpaikalle enkä haluaisi tehdä töitä hänen kanssaan liian läheisesti. Sama työnantaja mutta ihan eri hommaa niin, ettei kauheasti yhdessä tekemistä olisi, voisi toimia ainakin määräaikaisena ratkaisuna.
 
Kaverin ja oman äiteeni kanssa olin joskus samassa työpaikassa ja ihan plörinäks se meni! Ei maltettu tehdä töitä, vaan pälistiin vaan päivät pitkät. Ukon kanssa en ikinä haluaisi olla töissä, kun siitä tulee aina hirveä natsipomottaja jonka ajatuksia pitäisi osata lukea! Muuten ei käskytä koskaan.
 
Anopin kanssa samalla työpaikka melkeen vuoden. Jutut oli välillä härskejäkin, mutta ollaan niin läheisiä että ei haitannut. :laughing002:coffee2
 
Takaisin
Top