Sad beige -vanhemmuus

[wanhanuoriäiti]

Aika sadbrownia näyttää omissa lapsuuden kuvissa olevan, enkä siitä ole rikki mennyt. En edes jumittunut siihen väriin, vaan meillä on vähän joka väriä. Omaan silmään näyttää kivalta, beigestä tykkäävälle ei ehkä tarpeeksi harmonista? Mutta näinköhän somekodit näyttää kokoajan siltä, miltä somessa. Se on vain pieni hetki. Kenties sitä kuvaa varten on hetkeksi siirretty ne värikkäät lelut kuvan ulkopuolelle ja sitten taas riemunkirjavat leikit jatkuu.

 

[Lya M.]

Mun huoneessa taas kaikki oli vitivalkoista, kun olin lapsi. Valkoiset maalatut seinät (isä kyllä väitti lorauttaneensa maalipurkkiin hieman punaista, ettei olisi ihan maalarinvalkoista, mutta epäilen tätä vahvasti). Kaikki huonekalut valkoista lastulevyä: sänky, yöpöytä, kirjahylly, kirjoituspöytä). Lattia vaalea muovimatto. Nyt mulla on kotona esillä Tikkurilan värikartta ja ainoa valkoinen löytyy katosta ja keittiön kaapeista. Olisin halunnut sitruunankeltaiset keittiönkaapit mutta kun asia esitetään keittiökaupassa siten, että "se tuo sitten XXXX euroa lisää hintaa", niin otettiin sitten vain se valkoinen.

Ai niin, silloin kotikotona kun meillä tehtiin iso remontti (olin teini) ja vaihdoin huonettakin ja sain valita sinne itse tapeetin, niin otin vaalean liilan sävyisen ja se on kyllä tosi kiva. Tiesin jo silloin, etten pidä valkoisesta sisustuksesta.

Lapsen huoneessa on tällä hetkellä kahta eri väriä seinässä (kun se vaaleanvihreä loppui ja keittiön seinämaalia jäi vähän yli, niin vedin viimeisen seinän sitten samalla värillä mitä keittiökin).
Elämässä pitää olla väriä, vielä kun löytyisi värikkäitä mattoja niin olisi kiva.

Minulla oli opiskeluaikana vuokra-asunnossa sitruunankeltaiset keittiönkaapit ( ja myrkynvihreät kylpyhuoneen lattiakaakelit)

Omassa asunnossa kyllä lähtivät kyllä heti kirkkaanpunaiset, kirkkaanvihreöt ja koko keittiön kukkatapetti. Tekstiileissä sen sijaan on värejä ja lapset saavat itse päättää mitä.
Kalusteita on tullut sieltä ja täältä, mutta hyvin käyvät yhteen.

Lapset saavat itse valita vaatteitaan, kunhan suunnilleen sopivat yhteen.

 

[MinnaM]

Mulla on ollut värien suhteen erilaisia kausia ja kun isommat lapset olivat pieniä niin suosin vielä värikästä sisustusta. Siihen aikaan käytin myös itse värikkäitä vaatteita. Nykyään kaipaan enemmän ympärilleni seesteisyyttä ja harmoniaa enkä muutenkaan enää suoraan sanoen tykkää räikeistä väreistä omassa kodissani tai vaatetuksessani. Neutraalit sävyt hivelevät omaa esteettistäni silmää nykyään enemmän. Näin se maku elämän aikana muuttuu. Tällä hetkellä meillä onkin ollut jo vuosia aika musta-valko-harmaa-sisustus, myös lastenhuoneessa. Jotain hillittyjä väripilkkuja saattaa silloin tällöin tekstiileissä olla. Suosin myös hillittyjä värisävyjä lastenvaatteissa, tällä hetkellä kun itse saa vielä valita lapsen vaatteet. Lelut saavat olla sen värisiä kuin ovat, mutta isoimmat lelut, jotka ottavat tilaa, pyrin valitsemaan sisustukseen sopivaksi. En usko kasvattavani omia lapsiani kieroon, vaikka välillä meidän koti ja vaatteet näyttäisivätkin lehtien sivuilta tai somemaailmasta repäistyltä.. suurimmaksi osaksi meillä kuitenkin eletään ihan normaalia lapsiperhe-elämää, jossa sotkua tulee ja se saa myös näkyä.. kunhan illalla sotkut siivotaan ja saa aloittaa päivän seesteisessä ja esteettisesti kauniissa ympäristössä.

 

[Pilkki24]

Hyviä pointteja täällä. Itse ajattelen, että kaikki on pahasta, jos menee överiksi.

Meillä on kotona aika neutraaleja sävyjä (niin vaaleita kuin tummiakin), mutta lapselle on ostettu jos jonkin väristä vaatetta ja lelua, eikä mitään piilotella.
Siistiäkin meillä on, mutta ei meillä säikähdetä ajoittaista sotkuakaan ja lelut on päivän ajan pitkin lattioita.
Ja meillä myös isä pukee lasta ja sisustuksesta päätetään yhdessä. Ei se ole niin justiinsa, jos vaatteet eivät sovi yhteen (lapsen isällä on kyllä välillä ollut lapselle ihan mielenkiintoisia yhdistelmiä ).
Yksinkertaistettuna täällä ainakin kuljetaan hyvinkin kultaista keskitietä.

Luulen, että ongelmat tulevat juurikin vääristä motiiveista ja fundamentalismista asioiden suhteen. Beigestä tai pastellinvärisestä seinästä tuskin on haittaa, jos lelulaatikosta saa löytyä sateenkaaren värit. Eikä ne pastellinsävyiset vaatteetkaan vauvalle hallaa tee, jos se isän tai äidin aika ei mene vain siellä somessa niitä esittelemässä.