Saako lapsihaaveista kysellä?

[Wellllu]

Ite oon sen verran sulkeutunut ihminen, etteä olen juurikin ottanut kannan, etten ihmisiltä utele, jos eivät itse asiaa ota puheeksi. Samoin kuin en itse halua vähänkää syvempiin uteluihin vastata tuntemattomammille.

Läheisempien ihmisien kanssa juttelen mielelläni kipeistäkin asioista, mutta omaan tahtiini.

Esimerkkinä, kun tuli pitkästä aikaa käytyä enolla kylässä ja naisystävänsä ihastui tyttäreeni ja ilmoitti "näitä lisää", niin kyllä se vähän viilsi näin puolentoista vuoden yrittämisen ja kahden keskenmenon jälkeen.
Varmasti hyvällä ja kepeä heitto sanojan puolesta, mutta kun aina ei voi sitä todellista tilannetta tietää.

Toisena muistan hyvin, kun parikymppisenä ensimmäiset kaverit oli jo lapsen saaneet tai haaveissa ja yhdeltä pidempään parisuhteessa olleelta kysyttiin juhlissa, että onkos seuraavaksi lapsia tulossa ja ilme ei olisi voinut vastenmielisempi olla.

Eli olen sitä mieltä, että suoraa puhetta mieluummin kuin selän takana puhumista, mutta jokaisella varmasti se oma tahti miten ja missä haluaa asioista keskustella.
En tuntemattomilta tai puolitutuilta lähtisi erikseen kyselemään, mutta tutumpien kanssa saattaisin asiaa sivuta, jos vähänkään tuntuisi turvalliselta aiheelta.

 

[Tähtiin tuijottelija]

Rekrytointiakin välillä tekevänä lapsiasioista kysyminen on mennyt sillä tavalla nou nou nouna selkärankaan, että en sitä muutenkaan lähde kyselemään. Ihminen kertoo jos itse haluaa, ei ole mun tehtävä tonkia, ja tosiaan tietyissä tilanteissa jopa kiellettyä. Omakaan polku odottamiseen ei ollut simppelein, enkä olisi sitä halunnut kellekään selitellä ja onneksi utelevia oli tosi vähän.

Vähän tällaisesta tietosuojanäkökulmasta muuten noihin lapsettomuushoitoihin sekin, että niistä puhuttaessa tulee paljastaneeksi myös helposti sen toisen osapuolen terveystietoja vähintäänkin välillisesti (mikäli ei ole itsellinen yrittäjä tai naispari). Toivon, että tällöin on käyty myös puolison kanssa keskustelu, että asia on hänelle ok. Varsinkin työelämänäkökulmasta tämäkin on niitä juttuja, jotka jättäisin kahvipöydästä pois monestakin syystä.

Saa kysyä (paitsi ettei joskus edes todellakaan saa), voi vastata ettei halua puhua, mutta mulle todennäköisyyslaskenta sille, että aihepiiri osoittautuu nihkeäksi on niin iso, että jätän kysymättä.

 

[Meliora]

Paljolti kait tässä on kyse juuri muiden huomioon ottamisesta. Ja kun itsekin olen aika varautunut tyyppi ja arvostan yksityisyyttäni, niin ajattelen että muutkin arvostavat sitä, etten heiltäkään utele asioita, jotka moni kokee yksityiseksi

 

[Tuulis]

Mulle lapsitoiveista puhuminen on ollut vaikeaa, koska se on ollut jotenkin arka asia. Paristi sitä on joku kysynyt töissä ja olen pitänyt sitä jotenkin vaikeana. Varmaan siksi, että meillä on lopulta aika iso työyhteisö enkä koe kaikkia ihmisiä siellä turvallisiksi ja empaattisiksi. Mulla on myös määräaikainen työpaikka ja vaikka tiedän, ettei lapsitoiveiden pitäisi vaikuttaa asiaan, niin silti se on vähän pelottanut, kun lähipiiristäkin on huonoja kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Keskenmenosta ja lapsettomuushoidoista on keskustelu on myös tuntunut turhan henkilökohtaiselta ja pari viikkoa keskenmenon jälkeen työkaverin "oletteko lapsia miettinyt?" tuntui hyvin kivuliaalta ja vaikealta kysymykseltä enkä oikein tiennyt mitä vastata. Muistaakseni sanoin jotain ylimalkaista "katsoo nyt". Mun raskaudesta on myös kahdesti udellut julkisesti sukujuhlissa vanhempi sukulaisnainen, molemmilla kerroilla on ollut ikävähköä vaan todeta lihoneensa.