J
J
jarkko.uro@vau.fi
Vieras
Yhteyttä voi ottaa s-postiini (jarkko piste uro at vau piste fi).
Mahtaako tähän pystyä kirjoittaa vastauksia? Jos ei, ottakaa siitäkin yhteyttä postiini.
Mahtaako tähän pystyä kirjoittaa vastauksia? Jos ei, ottakaa siitäkin yhteyttä postiini.
Jaamaria
Näppärä viestien naputtelija
Meillä on sillai että rahat on muuten yhteisiä mutta omiin vaatteisiin ja kenkiin on tietty mieheltä kysyttävä lupaa ellei omat rahat riitä. Monesti pelkkä maininta asiasta riittää että tarttis jotain. Meillä minä hoidan kaiken maksuliikenteen joten mulla on kaikkiin tileihin käyttöoikeus myös. Tietty rahoista on joskus ollut riitaakin mutta harkiten kun ostelee niin riitaa ei tule! Nytkin lapsille joululahjoja ja niitä kun on jo 2 teini-ikäistä ja yksi vauva niin ostamista riittää!
J
jarkko.uro@vau.fi
Vieras
Meillä on sillai että rahat on muuten yhteisiä mutta omiin vaatteisiin ja kenkiin on tietty mieheltä kysyttävä lupaa ellei omat rahat riitä. Monesti pelkkä maininta asiasta riittää että tarttis jotain. Meillä minä hoidan kaiken maksuliikenteen joten mulla on kaikkiin tileihin käyttöoikeus myös. Tietty rahoista on joskus ollut riitaakin mutta harkiten kun ostelee niin riitaa ei tule! Nytkin lapsille joululahjoja ja niitä kun on jo 2 teini-ikäistä ja yksi vauva niin ostamista riittää!Jaamaria kirjoitti:
Haluaisitko kertoa, mistä asioista teillä on riidelty? Voiko kalliiden ruoka-aineiden ostaminen kirvoittaa riidan?
Meillä on mieheni kanssa ollut yhteinen tili siitä lähtien kun olimme vielä avoliitossa ilman lapsia. Koskaan ei ole tullut riitaa rahoista. Kaikki ovat yhteisiä vaikka toinen tienaakin enemmän kuin toinen. Sitä ostetaan mitä tarvitaan, mutta kaikista isommista ostoksista sovimme yhdessä. Tällä hetkellä meillä on reilu 1,5 vuotias poika ja toinen tulossa ja mies opiskelee. Itse jään kohta äitiyslomalle, joten ei rahasta voi tällaisessa tilanteessa alkaa riitelemään. Yhteisissä taloveloissa ollaan ja yhteistä perhettä pyöritetään. Molemmat olemme sitä mieltä että raha-asioista riitelemällä ei kannata parisuhdetta kaataa.
Meillä myös avoliitosta asti ollut miehen kanssa yhteiset rahat. Se ostaa jolla on rahaa. Mies on nykyään töissä, ja minä opiskelen. Odotan esikoistani. Mies maksaa kaikki laskut ja minä ostan ruokaa opintotuellani. Viikonloppuna mies maksaa myös ruokakaupan ja aina kaikki isommat ostokset. Koskaan ei ole riitaa rahasta, koska kumpikin osaa käyttää sitä fiksusti ja säästöönkin jää. Myös yhteinen asuntolaina, joka menee miehen tilistä. Isoista hankinnoista aina keskustellaan, mutta jos jompikumpi haluaa ostaa vaatteita/kenkiä, ostaa omasta tilistään. Tietenkin jos on välttämättömiä vaate/kenkä ostoksia ja toisella ei rahaa, niin toinen auttaa.
kolmen_äiti
Vasta-alkaja
Me suhtaudumme miehen kanssa rahan käyttöön varsin eri tavalla: mies nipottaa ja haluaa säästää, minä käytän rahaa huolettomammin ja olen tyytyväinen että rahat riittävät elämiseen. Normaalisti mies tienaa enemmän kuin minä ja maksamme isot kulut (laina, lasten päivähoito, vakuutukset jne.)suurin piirtein puoliksi ja loput sen mukaan kummalla on rahaa. Kumpikin maksaa "omat menonsa" itse ja minä suurimman osan lasten vaatteista ja leluista.
Äitiysloma ei ole ongelma, koska saan ihan hyvää päivärahaa. Mutta kun hoitovapaa alkaa, tiedän jo etukäteen että riidat rahasta alkavat. Miehen mielestä meillä ei ole varaa siihen että olen kotona. Varaa kyllä on mutta toki täytyy miettiä tarkemmin mihin rahat riittävät. Miehen mielestä tilanne on huono jos menee kaikki se mitä tulee; on kuulemma turha käydä töissä jos säästöön ei jää yhtään. En ymmärrä tällaista ajattelutapaa. Kyse on kuitenkin tilapäisestä tilanteesta.
Minulla on säästöjä, olen pistänyt sivuun mm. lomarahat ja veronpalautukset. Tarkoitus on käyttää niitä ihan arkimenoihin. Vaatteet, kampaamokäynnit ja vastaavat haluan maksaa itse myös kotona ollessa mutta olen sitä mieltä että miehen täytyy maksaa isompi osa asumis-, ruoka- ym. menoista. Tiedän myös että pystyn karsimaan paljon menojani, niitä "turhia" ostoksia.
Riidan aiheita: Piti ostaa isompi auto, miehen mielestä minun olisi pitänyt maksaa siitä puolet. En suostunut, koska kaikki säästöni olisivat huvenneet siihen. Haluaisin käydä joskus ulkomailla, miehen mielestä se on liian kallista. Mies haluaa ostaa osakkeita, mielestäni se ei ole järkevää tässä tilanteessa. Jos minulla ei ole rahaa maksaa jotain laskua, mies ihmettelee mihin olen rahani käyttänyt. Välillä mies hermostuu siitä että maksaa melkein kaiken ruuan koska käy useammin kaupassa mutta arvostelee minua myös siitä että ostan liian kallista ruokaa.
Tiivistettynä: kun rahaa on, emme kovin tarkkaan tiedä paljonko toisella sitä on tai mihin se kuluu mutta kun rahasta on tiukkaa, siitä on myös helppo riidellä. Asenne-ero on meillä se isoin riidan aihe, ei niinkään yksittäiset ostokset.
Äitiysloma ei ole ongelma, koska saan ihan hyvää päivärahaa. Mutta kun hoitovapaa alkaa, tiedän jo etukäteen että riidat rahasta alkavat. Miehen mielestä meillä ei ole varaa siihen että olen kotona. Varaa kyllä on mutta toki täytyy miettiä tarkemmin mihin rahat riittävät. Miehen mielestä tilanne on huono jos menee kaikki se mitä tulee; on kuulemma turha käydä töissä jos säästöön ei jää yhtään. En ymmärrä tällaista ajattelutapaa. Kyse on kuitenkin tilapäisestä tilanteesta.
Minulla on säästöjä, olen pistänyt sivuun mm. lomarahat ja veronpalautukset. Tarkoitus on käyttää niitä ihan arkimenoihin. Vaatteet, kampaamokäynnit ja vastaavat haluan maksaa itse myös kotona ollessa mutta olen sitä mieltä että miehen täytyy maksaa isompi osa asumis-, ruoka- ym. menoista. Tiedän myös että pystyn karsimaan paljon menojani, niitä "turhia" ostoksia.
Riidan aiheita: Piti ostaa isompi auto, miehen mielestä minun olisi pitänyt maksaa siitä puolet. En suostunut, koska kaikki säästöni olisivat huvenneet siihen. Haluaisin käydä joskus ulkomailla, miehen mielestä se on liian kallista. Mies haluaa ostaa osakkeita, mielestäni se ei ole järkevää tässä tilanteessa. Jos minulla ei ole rahaa maksaa jotain laskua, mies ihmettelee mihin olen rahani käyttänyt. Välillä mies hermostuu siitä että maksaa melkein kaiken ruuan koska käy useammin kaupassa mutta arvostelee minua myös siitä että ostan liian kallista ruokaa.
Tiivistettynä: kun rahaa on, emme kovin tarkkaan tiedä paljonko toisella sitä on tai mihin se kuluu mutta kun rahasta on tiukkaa, siitä on myös helppo riidellä. Asenne-ero on meillä se isoin riidan aihe, ei niinkään yksittäiset ostokset.
kolmen_äiti
Vasta-alkaja
jarkko.uro@vau.fi kirjoitti:
Vielä pari juttua: Mies ei todellakaan saa päättää siitä mitä ostetaan. Iso osa rahastahan menee pakollisiin kuluihin (asuminen, ruoka, autot). Jäljelle jäävistä mies toki saa päättää. Aivan samoin, niin kauan kuin käytän omia rahojani, en siis miehen tai pankin, olen sitä mieltä että saan päättää itse mitä teen - vaikka siitä seuraisikin se että miehen pitäisi maksaa muista menoista vastaavasti enemmän. En siis neuvottelisi omista kengistäni miehen kanssa, tosin mies kyllä saattaisi sanoa oliko ne pakko ostaa tai oliko pakko ostaa niin kalliit. Jos tarvitsen mieheltä rahaa johonkin, tietenkin kerron mihin sen tarvitsen.