Rypäleraskaus romutti raskauden

[Täyskäännös]

Meille osuikin sitten rypäleraskaus muutamien mutkien jälkeen. En ollut koskaan kuullutkaan tästä, mutta tämähän onkin sitten vielä perus keskenmenoa hurjempi setti!

Ollaan käyty hoidoissa vuodesta 2020, ensin julkisella 3 IVF/ICSI kierrosta ilman ainoatakaan alkiota, ja tästä jatkettiin alkuvuodesta yksityiselle, jossa ekasta ICSI:stä saatiin yllättäen 3 alkiota, joista 1 siirrettiin. Olo oli epätodellinen, kun hoito vihdoin tuottikin tulosta.

Raskaustesti näytti selkeää plussaa, tämä oli ensimmäinen raskaus ikinä (ikää tässä jo 38v ja hoitoja takana monta vuotta) ja olin aivan innoissaan, kun lopultakin näkyi edes pieni toivonpilkahdus täysin toivottomien hoitojen jälkeen. Saatiin neuvolaan varhausraskauden ultra viikolle 7, jotta varmistetaan ettei kyseessä ole kohdunulkoinen raskaus, myös verikokeita täytyi seurata tarkemmin. Viikkoa ennen neuvolaa alkoi pienenpieni vaaleanpunainen/ruskea silloin tällöin tihuttava vuoto, joka oli tietysti "normaalia".

Neuvolassa olikin yllättäen käytössä aivan antiikkinen ultra, jolla hoitaja oletti näkevänsä kaksoset ja onnitteli useamman kerran, itse en ollut näkymästä samaa mieltä, ja olin käynnin jälkeen todella turhautunut. Miksi pitää sanoa jotain sellaista, mistä ei ole varma? Miksi ei voi lähettää lääkärin pakeille? Miksi luodaan toivoa, joka menee todennäköisesti rikki ihan kohta?

Kävimme samalla viikolla yksityisellä uudessa ultrassa, sillä asia vaivasi. Täällä erikoislääkäri totesi kohdussa olevan runsaasti hyytymiä, eikä hän löytänyt alkiota, vaikka jonkinlainen hieman litistyneen mallinen pussi siellä näkyi. Sain lähetteen päivystykseen raskauden keskeytykseen, tässä vaiheessa oletuksena keskeytynyt keskenmeno.

Menimme sairaalaan seuraavalla viikolla, ja ultrassa näkyi heti huonoja uutisia. Kohtu oli täynnä massaa, joka viittasi rypäleraskauteen ja hcg arvot olivat yli 140 000 (viikko 8). Päädyin suoraan keuhkokuviin ja imukaavintaan. Keuhkokuvat olivat onneksi puhtaat tässä kohtaa. Nukutus ja koko hoito pelotti hurjasti, onneksi mies sai olla mukana osastolla ja meille sattui tosi mukavat hoitajat tällä kertaa. Olin tosi kipeä seuraavana päivänä, käytiin vielä uudestaan osaston kautta ja sitten alkoi jo hieman helpottaa fyysisesti. Henkinen puoli taas on vasta aivan alussa.

3 päivää kaavinnasta hcg oli pudonnut 13 000 tienoille. Verikokeen ottajalla oli mennyt ensimmäisessä kontrollinäytteessä putket sekaisin, ja näytettä ei voinutkaan tulkita, joten täytyi käydä erikseen ottamassa uusi näyte. Nyt odotellaan jatkoseurantaa, ja uusia verikokeita.

Muistan, kun epäonnistuneiden IVF hoitojen aikana olin kateellinen niille, jotka saavat edes keskenmenon ja pääsevät edes yrittämään (hullua, tiedän!). Meillä ei siis saatu yliopistosairaalassa edes ainoatakaan alkiota, jonka voisi siirtää, eikä kukaan osannut sanoa miksi, ja mitä tälle olisi tehtävissä. Nyt kun siirto toisaalla vihdoin onnistui, olen yhtä typerän tuntuisella tapaa kateellinen niille, jotka saavat tavallisen keskenmenon. Ei ole mukava kuulla, että keskenmenoa vastaavan hoidon päälle tulee vielä riski paljon vakavammasta ongelmasta ja päälle pitkä seuranta. Kun muut ovat pyyhkineet kyyneleet keskenmenon jälkeen, voidaan heti yrittää uudestaan. Me emme voi, lisäksi ainoa apu löytyy labrasta ja onneksi sentään vielä pakastimesta. Viides punktio tähän perään olisi ollut liikaa, eikä hoitoja olisi voinut muutenkaan heti jatkaa, vaikka ikä tulee vastaan kovaa vauhtia.

On myös huutava vääryys, että keskenmenon/menetyksen kokenut laitetaan vastasyntyneiden osastolle hoitoon. Aivan älytön ajatus! Tämä on varma tapa traumatisoida ihmisiä ja viedä heiltä viimeinenkin toivo jaksamisesta. Onneksi saimme sairaalassa pyytämällä omaa rauhaa, että pysyin kasassa.

Ja onneksi täältä löytyi todella kattavasti teidän kokemuksia, joihin voi verrata omaa tilannetta. Tästä oli kovasti apua jo nyt. Ehkä tästäkin vielä selvitään.

Nyt toivotaan vain, että meidän tapauksessa kyseessä on mahdollisimman lievä versio, ja että hcg arvo laskee ripeästi nollille

 

[Krippe]

Haluaisin kysyä, että miten tämä asia päättyi ja vieläkö seurataan?
Täällä 36v IVF-hoidoissa ja nyt epäilen itsellä tätä pahinta, eli rypäleraskautta

 

[vauvahaave36]

@Krippe en ole alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta itselläni tämä on ollut kaksi kertaa!
Mistä epäilet rypäleraskautta itselläsi?
Jos @Täyskäännös vain näkee nämä viestit, niin kiinnostaisi myös tietää, että miten tuo eteni?
Vertaistukea on saatavilla mielestäni todella, todella vähän....

 

[Krippe]

@Krippe en ole alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta itselläni tämä on ollut kaksi kertaa!
Mistä epäilet rypäleraskautta itselläsi?
Jos @Täyskäännös vain näkee nämä viestit, niin kiinnostaisi myös tietää, että miten tuo eteni?
Vertaistukea on saatavilla mielestäni todella, todella vähän....

Kiitos, kun vastasit!
Kaksi kertaa!! Ei oo todellista.. ja kokeiletko nyt kolmatta kertaa? Kauanko meni välissä, että seurattiin ennen uutta kokeilua?

Mulla oli alkionsiirto ja siitä alle viikon sisään alkoi rusehtava vuoto ja hieman myöhässä sitten kunnon kuukautiset. Ne on nyt päällä ja raskaustesti plussa ja p-hsg arvot nousseet perjantaista raketilla. Soittoa odotellessa

Ja kyllä, ei meinaa edes tietoa oikein löytää. Muuta kuin se pahin, että osa jopa kuolee. Kiitos

 

[Krippe]

@Krippe en ole alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta itselläni tämä on ollut kaksi kertaa!
Mistä epäilet rypäleraskautta itselläsi?
Jos @Täyskäännös vain näkee nämä viestit, niin kiinnostaisi myös tietää, että miten tuo eteni?
Vertaistukea on saatavilla mielestäni todella, todella vähän....

@vauvahaave36 olen vielä uusi tässä, enkä tiedä vastaanko oikein täytyy vissiin tägätä

 

[Täyskäännös]

@vauvahaave36 ei päästy helpolla, hCG lähti laskun jälkeen nousuun ja sytostaatit oli pakko aloittaa, se oli aivan hirveä vaihe ja niistä tuli niin vakavat sivuvaikutukset, että pidempi sairaalareissu siitä tuli niiden kymmenien sairaalakäyntien lisäksi. Nyt on yli vuosi kaavinnasta ja edelleen verikokeissa seurataan hCG:tä, ainakin ensi syksyyn saakka. Tähän ei saa minkäänlaista tukea sairaalasta (se yhden kerran psyykkinen tuki aivan ala-arvoinen käynti ja toisesta sairaalasta tuki evättiin kokonaan). Muutama hyväkin lääkäri ja pari aidosti välittävää hoitaja osui onneksi kohdalle, mutta asiat meni valitettavasti vaikeimman kautta henkilökunnalle vieraan sairauden vuoksi, useista vääristä lääkkeistä alkaen. Inhottavaa edelleen joka kuukausi jo toista vuotta pelätä hCG nousua, kun toiset pääsevät eteenpäin keskenmenosta liki samantien.

 

[Aaltokukka]

@vauvahaave36 ei päästy helpolla, hCG lähti laskun jälkeen nousuun ja sytostaatit oli pakko aloittaa, se oli aivan hirveä vaihe ja niistä tuli niin vakavat sivuvaikutukset, että pidempi sairaalareissu siitä tuli niiden kymmenien sairaalakäyntien lisäksi. Nyt on yli vuosi kaavinnasta ja edelleen verikokeissa seurataan hCG:tä, ainakin ensi syksyyn saakka. Tähän ei saa minkäänlaista tukea sairaalasta (se yhden kerran psyykkinen tuki aivan ala-arvoinen käynti ja toisesta sairaalasta tuki evättiin kokonaan). Muutama hyväkin lääkäri ja pari aidosti välittävää hoitaja osui onneksi kohdalle, mutta asiat meni valitettavasti vaikeimman kautta henkilökunnalle vieraan sairauden vuoksi, useista vääristä lääkkeistä alkaen. Inhottavaa edelleen joka kuukausi jo toista vuotta pelätä hCG nousua, kun toiset pääsevät eteenpäin keskenmenosta liki samantien.

Osanottoni aivan kaikkeen asiaan liittyvään sinulle @Täyskäännös
Olisikohan teillä kotikunnassa neuvolapsykologia... Heille ei tarvita lääkärin lähetettä tai neuvolaterkan lupaa, vaan voi ottaa itse yhteyttä. Sieltä olen itse parhaan omanpään tyhjennysavun kaikenmoisiin juttuihin saanut.😶‍🌫️🥴
Isosti jaksamista aivan kaikkeen 💐✨

 

[Vargynja]

Osanottoni ja voimia @Täyskäännös
Tilanne kuulostaa raskaalta kaikkinensa. Menetys, kun ei tullutkaan vauvaa, raskaat hoidot (sytostaatit on todella jotain ihan kamalaa!) ja pitkä odotus. Ja vielä epäpätevää hoitoa. Kurjaa kun tuollaisessa tilanteessa ei saa edes kunnollista tukea.

 

[vauvahaave36]

@Täyskäännös , olen todella pahoillani että oot joutunut käymään tuon läpi noin vaikeimman kautta!
Voin ja en voi edes kuvitella mitä oot joutunut käymään läpi.
Tuo onkin todella haastavaa kun on sen verran vieras ja harvinainen sairaus kyseessä. Huomaan itse nyt tällä hetkellä kun on kohdunulkoinen raskaus hoidettavana, jota aluksi epäiltiin niin vahvasti rypäleraskautena, että vaikka hoitohenkilökunta on ammattitaitoista, niin tämän hoidossa on kyllä epävarmuuksia.
On lamauttavaa kuulua niihin harvoihin kenelle tuo osuu kohdalle, saati sitten että olet joutunut käymään vielä rankat hoidot päälle!
Kyllä tuo tauti sellaisen varjon jättää.

 

[Kuuttituutti]

@Aaltokukka neuvolapsykologeille ohjautumisessa on varmasti alueellisia eroja. Esimerkiksi meidän alueella pitää olla terveydenhuollon ammattihenkilön ohjaus että pääsee. Palvelu ei koske myöskään lasta toivovia/ keskenmenoja kokeneita/ tai kohtukuoleman läpikäyneitä ellei ole jo myös yksi elävä lapsi. Kohtukuolematilanteessakin asiakkuus päättyy kuin seinään vaikka raskausaikana olisikin käynyt.

 

[Täyskäännös]

Osanottoni aivan kaikkeen asiaan liittyvään sinulle @Täyskäännös
Olisikohan teillä kotikunnassa neuvolapsykologia... Heille ei tarvita lääkärin lähetettä tai neuvolaterkan lupaa, vaan voi ottaa itse yhteyttä. Sieltä olen itse parhaan omanpään tyhjennysavun kaikenmoisiin juttuihin saanut.😶‍🌫️🥴
Isosti jaksamista aivan kaikkeen 💐✨

Kiitos @vauvahaave36, @Aaltokukka ja @Vargynja! Jaksaminen on kyllä koetuksella edelleen, vaikea saada asioita tehtyä, pää ihan solmussa ja keho romuna. Menikö @vauvahaave36 mola ohi ilman sytostaatteja? Toivottavasti!

Neuvolassa nousi heti tie pystyyn kun ei ole raskaana tai ole lapsia, ja sairaalat pesivät keskusteluavusta kätensä ihan suorilta (säästöt, ekasta sairaalasta tuli kuukauden, parin odottelun jälkeen kirje kotiin ettei todellakaan kuulu heille, vaikka heidän erikoislääkäri yritti lähettää edes psyk sairaanhoitajalle, toisessa annettiin satojen kilometrien päähän yksi käynti, joka osoittautui täydelliseksi ajanhukaksi), enkä halua alkaa avata asiaa jollekin pikkuterveyskeskuksen hoitajalle, tämä tilanne tarvitsisi jo syvempää traumaosaamista. Ainoa vaihtoehto olisi varata jostain jotain yksityisesti, mutta ei oikein motivoi käyttää rahaa ja voimia ja pyöritellä jotain pinnallisia kysymyksiä ehkä taas jonkun juuri ja juuri mukaempaattisen kelloa tuijottavan nyrpistelijän kanssa asiasta, josta tuskin ovat kuulleetkaan ja johon selvästi ei ole aikaa eikä halua perehtyä. Hankalaa löytää sellaista osaajaa jonka kanssa haluaisi oikeasti puhua ja joka näkisi pinnan alle. Juhlapuheet ja oikea avunsaanti eivät kyllä kohtaa.

 

[vauvahaave36]

@Täyskäännös , mulla on ollut kaksi kertaa mola, ensimmäinen oli täydellinen ja toinen oli osittainen. Molemmilla kerroilla on tehty kaavinta ja hcg seurata reilut puoli vuotta.

Tuntuu todella kohtuuttomalta että et saa apua näin vakavaan ja harvinaiseen asiaan. Ymmärrän hyvin ettet myöskään ole halukas itse maksamaan jollekin, kenellä tuskin on mitään kosketuspintaa tähän asiaan. Tai maksaa ensin monta sataa siitä, että toimiiko edes kemiat yhteen.
Miten ihmeessä sä oot jaksanut tätä kaikkea?
Itse kaksi kertaa suht lyhyen kaavan kautta läpikäyneenä olen ollut tosi ahdistunut ja peloissani, ja kun ei tuolla diagnoosilla edes oikein kuulu mihinkään kategoriaan?
Mun sairaudet on hoidettu 09 ja 12 vuosina. Nyt kun meillä on ajatuksissa vielä iltatähti, niin varhaisultrassa pari viikkoa sitten saatiin taas jälleen kerran vahva epäily molasta.. Olin viikko sitten kaavinnassa ja patologin vastaus oli, että molaa ei löytynyt.
Mutta tuo sairashistoria on myös jättänyt sellaisen varjon päälle, että nytkään ei nähty mitään muuta vaihtoehtoa kuin se. Kaavinta oli täysin turha toimenpide viime viikolla, koska tämä olikin kohdunulkoinen raskaus tällä kertaa. Että tässäkin neuvolalääkärin kokemattomuus näin harvinaisessa asiassa aloitti taas sellaisen shown että.. Ja meidän kohdalla tämä ei ollut ensimmäinen virheellinen tulkinta.

 

[Täyskäännös]

@Täyskäännös , mulla on ollut kaksi kertaa mola, ensimmäinen oli täydellinen ja toinen oli osittainen. Molemmilla kerroilla on tehty kaavinta ja hcg seurata reilut puoli vuotta.

Tuntuu todella kohtuuttomalta että et saa apua näin vakavaan ja harvinaiseen asiaan. Ymmärrän hyvin ettet myöskään ole halukas itse maksamaan jollekin, kenellä tuskin on mitään kosketuspintaa tähän asiaan. Tai maksaa ensin monta sataa siitä, että toimiiko edes kemiat yhteen.
Miten ihmeessä sä oot jaksanut tätä kaikkea?
Itse kaksi kertaa suht lyhyen kaavan kautta läpikäyneenä olen ollut tosi ahdistunut ja peloissani, ja kun ei tuolla diagnoosilla edes oikein kuulu mihinkään kategoriaan?
Mun sairaudet on hoidettu 09 ja 12 vuosina. Nyt kun meillä on ajatuksissa vielä iltatähti, niin varhaisultrassa pari viikkoa sitten saatiin taas jälleen kerran vahva epäily molasta.. Olin viikko sitten kaavinnassa ja patologin vastaus oli, että molaa ei löytynyt.
Mutta tuo sairashistoria on myös jättänyt sellaisen varjon päälle, että nytkään ei nähty mitään muuta vaihtoehtoa kuin se. Kaavinta oli täysin turha toimenpide viime viikolla, koska tämä olikin kohdunulkoinen raskaus tällä kertaa. Että tässäkin neuvolalääkärin kokemattomuus näin harvinaisessa asiassa aloitti taas sellaisen shown että.. Ja meidän kohdalla tämä ei ollut ensimmäinen virheellinen tulkinta.

Jos rypäleraskaus on toistunut, oletko saanut geenitestiä? Minulle tehtiin se geenipaneeli jo ensimmäisen jälkeen kun perustelin iällä ja alkioiden vähyydellä (julkisella kaikki hoidot tuloksettomia, ei edes alkioita ja yksityisellä saivat jotenkin muutaman).

Jos geenitestissä tulee positiivinen tulos, ei omien munasolujen käyttö onnistu, kun silloin munasolu poistuu kuviosta h-hetkellä ja mola lähtee varmasti laukalle. Minulla testi oli negatiivinen, eli huonolla tuurilla mola voi uusia, mutta riski ei ole normaalia isompi.

Meillä seuranta oli yli 1,5 vuotta, ja onneksi sytostaatti toimi, vaikkakin hirveän hankalien sivuvaikutusten ja sairaalan sekoilujen kautta. Jotenkin sitä vain jaksoi, varmasti osin myös siksi että mies on ihan huippu. Ja kun tilanne on päällä, ei oikein ole vaihtoehtoa olla jaksamatta, ehkä tässä tapauksessa myös se jatkuva taistelu asioiden hoidosta vei eteenpäin, vaikka onkin kuluttavaa.

Toivottavasti teille ei osu enää yhtään virhediagnoosia, tuo on ihan hirveän raskasta ja surullista. Itse olen ottanut sen taktiikan että tenttaan ja otan selvää niin paljon kuin tarvitsee, konkarilääkäreitä tämä ei haittaa vaan jopa kannustavat siihen jo ihan oman potilasturvan vuoksi, mutta toiset hermostuvat tyystin ja vielä naureskelevat päälle, tai tuputtavat nokka pystyssä ahdistusdiagnoosia. Ei varmaan paljon naurattaisi, jos sama sattuisi heidän kohdalleen.

Ja toivottavasti teidän tilanne on edennyt hyvään suuntaan

 

[Vaapukka]

Mulla oli rypäleraskaus 2012. En osannut ollenkaan olettaa että semmonenki tauti on olemassa. Tuli vaan vähän jotai ruskeeta vuotoa joka sitte loppu. Ekassa ultrassa RV 12 todettiin sitte että kohtu täynnä mössöä...siltä istumalta suoraan nukutukseen ja kaavintaan. Sain kahden vuoden raskautumiskiellon ja verikokeissa piti ravata jatkuvasti. Onneks keuhkokuvat ja muut oli kunnossa. Sittemmin on syntynyt jo kolme tervettä lasta lisää ja uus kaveri nyt tulossa. :) eli toivoa on!

 

[varjostavaloon]

Heips! Voi miten ajankohtainen asia tämä onkaan. Osittainen molaepäily, kaavinta, patologilta tulleen tiedon mukaan ilmeisesti molaa voidaan epäillä. Noh huomenna keuhkokuviin. Miten niin ihana asia kuin raskaus voikin olla näin hirveä. Olen myös törmännyt todella tökeröihin kohtaamisiin asiaan liittyen, onneks joukossa myös muutamia ihania kohtaamisia. Järkyttävää miten yksin tämän asian kanssa on vaikkakin puolisolta ja perheeltä tukea onkin saanut. Voimia kaikille

 

[vauvahaave36]

@varjostavaloon oon tosi pahoillani sun puolesta, että oot joutunut kokemaan osittaisen molan.
Vielä kun se on niin harvinainen, niin vertaistukea tuntuu olevan hankala löytää ja miten yksinäiseksi sitä voi itsensä tuntua kriisin keskellä.. Onneksi sulla on puoliso ja läheiset tukena! Tuu päivitteleen välillä miten toipuminen etenee

 

[Lainasydän]

Kiva, että tämmöinen ryhmä on taas aktivoitunut. Ei sillä, että olisi kiva, että näitä tapauksia sattuu, vaan siksi, että mola raskauksia kokevat pääsisivät lukemaan ja keskustelemaan aiheesta vertaisten kanssa.

Minullakin on takana erittäin harvinainen ja vaikea molatapaus parin vuoden takaa. Ihan samoihin aikoihin, kun sinulla @Täyskäännös ja olemme myös saman ikäisiä. Silloin tuntui, ettei ole minkäänlaista vertaistukea saatavilla ja omanlaisestani tapauksesta ei ole yhtäkään tapausta, mistä lukea. Jännä, enkö silloin löytänyt tätä kirjoitustasi.

Kirjoitin jo romaanin mittaisen tarinan omasta tapauksestani, mutta poistin sen vielä toistaiseksi, ehkä saatan julkaista sen vielä lähiaikoina..

Minulla olisi @Täyskäännös muutama kysymys sinulle, jos vain haluat vastata. Kuinka kauan sinulla meni imukaavinnasta, kun hcg lähti taas nousuun? Onneksi hoito tepsi ja sait hsg:n taas laskuun! Onko seuranta nyt loppunut? Olisiko teillä mahdollisuus yrittää nyt uutta raskautta ja aiotteko uskaltautua yrittämään? Meillä tämä olisi hyvin ajankohtainen asia myös.

Voimia ja Toivoa kaikille asian tiimoilla kamppaileville!

 

[Täyskäännös]

Kiva, että tämmöinen ryhmä on taas aktivoitunut. Ei sillä, että olisi kiva, että näitä tapauksia sattuu, vaan siksi, että mola raskauksia kokevat pääsisivät lukemaan ja keskustelemaan aiheesta vertaisten kanssa.

Minullakin on takana erittäin harvinainen ja vaikea molatapaus parin vuoden takaa. Ihan samoihin aikoihin, kun sinulla @Täyskäännös ja olemme myös saman ikäisiä. Silloin tuntui, ettei ole minkäänlaista vertaistukea saatavilla ja omanlaisestani tapauksesta ei ole yhtäkään tapausta, mistä lukea. Jännä, enkö silloin löytänyt tätä kirjoitustasi.

Kirjoitin jo romaanin mittaisen tarinan omasta tapauksestani, mutta poistin sen vielä toistaiseksi, ehkä saatan julkaista sen vielä lähiaikoina..

Minulla olisi @Täyskäännös muutama kysymys sinulle, jos vain haluat vastata. Kuinka kauan sinulla meni imukaavinnasta, kun hcg lähti taas nousuun? Onneksi hoito tepsi ja sait hsg:n taas laskuun! Onko seuranta nyt loppunut? Olisiko teillä mahdollisuus yrittää nyt uutta raskautta ja aiotteko uskaltautua yrittämään? Meillä tämä olisi hyvin ajankohtainen asia myös.

Voimia ja Toivoa kaikille asian tiimoilla kamppaileville!

Tällaiset tilanteet on kyllä todella kamalia, koska tietoa ei saa nopeasti ja helposti oikein mistään. Suomeksi löytyy pari järkevää mutta suppeaa artikkelia (Duodecim, Terveyskirjasto), sekä FinGOG materiaalit ja englanniksi löytyy onneksi paremmin tietoa kunhan on pääsy tutkimusartikkeleihin, myös Cancer Research UK on sellainen josta kannattaa aloittaa. Yksityispuolella on myös onneksi ainakin yksi tämän asian superosaaja, joten kun tuli tiukka paikka se oli ainoa taho josta sai lopulta nopeasti kunnollisia vastauksia ja konkreettista apua.

Erikoissairaanhoidossa rypäleraskaus on alimmalla tasolla osaamisvaatimusten suhteen, joten siellä perus naistenpolilla ollaan valitettavasti pääosin todella pihalla ja se tuli koettua pohjamutia myöten kun käyntejä kertyi valtavasti. On kurja tunne, kun et voi luottaa oikein mihinkään ja virheet vain toistuvat ja pahenevat henkilökunnan vakuutteluista ja selittelyistä huolimatta. Tässä kohtaa se yksityislääkäri oli kyllä korvaamaton apu.

Tässä meidän tapauksessa tehtiin imukaavinta + päälle perinteinen kaavinta, ja hcg laski ensin melkein nollaan, sitten parin kuukauden kuluttua kaavinnasta se lähtikin uuteen nousuun. Mitään perus thx rtg kummempaa kuvantamista tai tutkimuksia ei tehty, vaikka yritin vaatia (ei siis tiedetty missä päin kehoa tämä kasvaa, sillä röntgen ei näytä alkavia muutoksia, annetaan vain sokkona sytostaatti).

Sytostaatit kesti onneksi vain muutaman kuukauden, siihen perään pitkä verikoeseuranta, kaavinnasta alkaen reilu 1,5 vuotta. Sytostaatteja "sai" käydä sairaalassa hakemassa vähän väliä joka toinen päivä isolla annoksella, ja oireet olivat kyllä sellaisia, etten ymmärrä miten joku voi selvitä jostain rajummista syöpähoidoista elossa ja järjissään. Tässäkin meinasi lähteä jo henki kun kohdalle osui toistuvat lääke- ja hoitovirheet sekä vielä lääkkeen harvinaisemmat sivuvaikutukset ja sairaalasta päästyäsi saat alkaa raapustamaan muistutusta, johon vastataan vain tavanomaisia ympäripyöreitä puolustelevia mutinoita henkilökunnan ammattitaidosta. Johtaja on hyvä vaan ja menee sitten rohkeasti heidän hoidettavakseen vastaavassa tilanteessa. Tulipahan koettua tämäkin.

Kun tuosta selvittiin, meillä oli edelleen seurannan ajan pillerit käytössä, ja jätettiin ne pois kun seuranta loppui koska niistä tuli kaiken aikaa kurja olo ja todettiin että jos ei yli 5 vuodessa ole saatu edes kaikkia keinoja käyttäen yhtään alkiota saati raskautta aikaan (paitsi ne pari yksityisellä eri tavalla kasaan haalittua ja niistä alkanut tämä ensimmäinen rypäleraskaus) niin on turha käyttää pillereitä ja laittaa 40e rahaa siihen kuukaudessa huonon olon ylläpitoon. Lisäksi suunnitteilla oli alkionsiirto yksityisellä jossain kohtaa, kun siltä tuntuu.

Jätettiin siis pillerit pois, ja HUPS yhtäkkiä raskaustesti näyttikin plussaa. Tuli kiire olla yhteydessä sairaalaan, koska rypäleraskaushan voi uusia vaikka vuosien päästä jossain päin kehoa (keuhkot, aivot, kohtu jne) tai ilmaantua esiin vaikka ihan kunnon syöpänä ja olin kuin olinkin näiden kaikkien epäonnistuneiden IVF ja ICSI hoitojen ja rypäleraskaushelvetin jälkeen ja tukkeutuneiksi todettujen munatorvien kanssa yhtäkkiä spontaanisti raskaana. Nyt tähän saakka kaikki näyttää toistaiseksi normaalilta, toivottavasti myös jatkossa ja eniten nyt jännittää että onko kaikki muka ihan oikeasti hyvin ja ns. normaalisti kaiken tämän jälkeen. Nyt ei voi kuin odottaa ja katsoa miten tässä käy.

Uuden raskauden kohdalla tehdään rypäleraskauden jälkeen pikana ja ihan alkumetreillä ultra erikoissairaanhoidossa, jos sitä ei tarjota se kannattaa vaatia.

 

[nimetön123]

Mulla on kanssa ollut täydellinen mola ja olen neljä kuukautta jo käynyt hcg kontrolleissa kuukauden välein, arvo pysynyt nollissa. Vielä joulu ja tammikuussa käytävä ja aika tuntunut todella pitkältä. Mietin, että mitä tapahtuu, jos sattuu seurannan aikana tulemaan raskaaksi..?