RT vai PT?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Pikkune
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Olisikohan tuo pienten sairaaloiden suurempi herkkyys tehdä sektio perätilavauvan kyseessä ollessa ihan siitä syystä, että isossa yliopistosairaalassa valmius synnytysten aikaisten kmplikaatioiden hoitoon on kuitenkin aina parempi ja niin vauva kuin äitikin saadaan isossa sairaalassa pikaisesti parhaaseen mahdolliseen hoitoon, kun taas pienessä yksikössä voidaan olla helisemässä jos ei kaikki menekään hyvin. Kun tottahan on, että perätilassa ON riskinsä, jos alakautta aletaan puskemaan (kuten on jokaisessa synnytyksessä ja sektiossakin...) koskaanhan ei voi tietää ja parasta kuitenkin aina toimia tavalla, jossa riskit ovat olosuhteet huomioiden pienimmät. Totuus on kuitenkin se, että yleensä kaikki synnytykset kuitenkin sujuvat loppujen lopuksi hienosti ja sekä vauva että äiti sitten toipuvat yllättävänkin nopeasti koetuksistaan.
 
[:)] niinhän se taitaa olla.. lohjan sairaala on kumminki sen verran pieni.. siellä ei voi ees synnyttää jos lapsi päättää tulla ennen viikkoja 36.. ennen sitä syntyvät pitää mennä synnyttää helsinkiin tai jorviin espooseen. että kaipa se sitten on siellä se käytäntö.. en tiiä.. :)
 
juu, näin mulle just on sanottu, että pienemmissä sairaaloissa ei ensisynnyttäjillä mielellään lähdetä perätilasynnytykseen kun riskit on siinä kuitenkin isommat kuin normaalisynnytyksessä.
 
Aika jännä, että Lohjalla pitää olla noinkin isot viikot, siellä ei taida olla lainkaan keskoshoitoa sitten. Minullahan tilanne on se, että periaatteessa voisin mennä nyt jo Seinäjoelle, jos haluaisin, siellä raja on 32 viikkoa. Menen kuitenkin Tampereelle oli miten oli - tuttu talo, kun siellä on aiemmin kolme synnyttänyt (ja nyt tässäkin raskaudessa pari viikkoa lojunut), Seinäjoen sairaalassa en ole koskaan edes käynyt.

Mitä tulee riskeihin ja niiden huomioimiseen ja löytämiseen, itsehän olen tästä toisessa suhteessa elävä esimerkki... Minun lapseni olisi todennäköisesti ilman seurantaa ja oikeita hoitotoimenpiteitä jo maailmassa, mutta kun riskit tiedettiin etukäteen niin saattaapi hyvinkin käydä, että tässä päästään taas kerran ihan täysaikaisuuden rajalle tai sen ylikin. On hyvä, että aina, kun joku riski on olemassa ja tiedossa niin se voidaan ottaa huomioon ja elämä ja hoito järjestää sen mukaisesti... Anteeksi, että jatkuvasti hehkutan huomista 34 täyttä viikkoani, mutta kyllä olen oikeasti todella onnellinen, kun tänne olen päässyt - rankkaa tämä viime viikkojen makaaminen on ollut, mutta palkintohan siitä sitten näyttää seuranneen.......

Meemi, toivottavasti saat pian tuntea kuinka vatsassa heitetään kuperkeikkaa (se on jännä tunne, esikoiseni teki tuon joskus rv 36 - hän olikin ainoa täysaikaisista lapsistani, joka ei majaillut pää alaspäin jo joskus rv27)
 
juu lohjalla ei oo ollenkaan tota keskos juttuu.. eli pitää lähtee pidemmälle sitten synnyttää..

tottakai sitä saa hehkuttaa, sitä varten me muut täälllä ollaan.. [:)]
 
tättärä: tosi hienoa, että olet saanut sen 34 viikkoa kasaan. Onhan se nyt hehkuttamisen arvoinen asiakin, kun raskautesi on ollut mitä on! [:)] Itsekin muuten olen syntynyt Tays:ssa. Tosin tuosta on lähemmäs 30 vuotta aikaa... [:D]

Ja tosiaan, meidän vauvalla on vielä hyvin tilaa ja aikaa kääntyä. Kun nyt ei vaan kiinnittyisi tuohon perätilaan. On jo huolestuttavan monta viikkoa viettänyt tuossa asennossa.
 
raivotila vai mikä lie...siis pää on alaspäin =) ja muutenkin kuulema on tosi alhaalla...kun puhuin et tunnen vain alhaalla liikkeet, niin lääkäri totes et ihmekös tuo kun se on niin alhaalla :D
 
Aivan mieletön helpotuksen tunne on nyt: tänään ultrauksessa todettu raivotarjonta ja kiinnittyminen. Miten voikaan tuo asia tuntua näin ihanalta. [:)]
 
Hyvä Meemi ja pikkuinen!! [:)] Et oo sattumalta tuntenut sitä, kun vauva on kääntynyt? Meillä ollaan raivotarjonnassa oltu jo rakenneultrassa ja joka kerta sen jälkeen. Se tuntuu varmaan tosi jännältä, kun vauva pyöräyttää itsensä oikein päin [:)]
 
Ihania uutisia meemiltä!!! Etkö tuntenut muljahdusta vauvan kääntyessä... Nimittäin itse muistan kolmosesta sen, että kun silloin makasin taysissa ennenaikaisuuden riskin takia ultrassa todettiin, että vauva oli poikittain ja päätettiin koittaa ulkokäännöstä rv34+0 (aika aikaisessa vaiheessa, mutta kun kerran olin muutenkin sairaalassa jo valmiiksi ja homma ei olisi ollut yhtä iso kuin perätilavauvalla). Edellisenä yönä silloin sitten tunsin oikein kunnon muljahduksen, kun tyttö vaihtoi asentoa ja aamulla mainitsin asiasta kätilölle, joka ei uskonut että vauva olisi pystynyt itse kääntymään, oli nimittäin varsin alhaalla siinä poikkijumiasennossaan, mutta kun sitten menin päivällä lääkärintutkimukseen ja tuo rupesi käännöstä varten tarkistamaan ultralla vauvan asentoa niin huomattiin että olin oikeassa tuntemuksineni.

No, tuo kyseinen kätilö oli juuri sama, joka saatteli minut saliin tytön syntyessä ja salikätilölle sanoi, että supistukseni näyttävät käyrällä niin heikoilta ettei varmaan mitään synnytystä vielä ole ihan heti edessä, vaikka oli se kohdunsuu viisi senttä auki... Täti lähti takaisin osastolle, salikätilö vilkaisi alapäätäni ja sanoi:"Soita kelloa, kun pitää ponnistaa..." Reilu 20minuuttia saliin saavuttuani tyttö päästi ensi parkaisunsa - että se niihin käyriin tuijottamisesta.
 
No tuossa joku aika sitten tunsin ja näin paljon muljumista mahassa, joten ehkä pikku-Meemi on silloin kääntynyt. En kuitenkaan osaa selkeästi erottaa hetkeä. Nyt se mahan muljuminen on loppunut, ihan erilaiset tuntemukset liikkeiden suhteen nyt.

tättärä: just just... se on kyllä niin usein totta, että omat tuntemukset kertoo olotilasta paljon enemmän kuin mikään mittari. Mä oon tosi tyytyväinen nyt siitä, että mulla on tk:ssa omalääkärinä tyyppi, joka sanoo luottavansa paljon enemmän potilaan omiin fiiliksiin. Liian moni tuijottaa vaan noita käyriä ja testituloksia, vaikka toki ne ovatkin hyvä tuki.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top