Rokotukset

Ihan vain ajatuksena... Oletetaan että autismikirjossa suurin tekijä on geenit, mahdollisesti myös epigenetiikka (joka selittäisi myös ominaisuuden yleistymistä nyky-yhteiskunnassa). Jos geenivariaatiot antavat tyttölapselle ominaisuuksia jotka antavat hänelle poikkeuksellisia kykyjä, mutta eivät estä hänen sosiaalista kehitystään, sattuvatkin pojalle, ne aiheuttavatkin hankalia ominaisuuksia. Samoja kykyjä kyllä, mutta vietynä enemmän ääripäätä kohti. Oletuksena siis että samat geenivariaatiot auttavat tyttöä menestymään tässä nyky-yhteiskunnassa (esim. kyky kehittää joku asia asiantuntijatasolle), tekevät hallaa pojalle kampittamalla sosiaalista kehitystä. Ominaisuudet yleistyvät ja periytyvät silloin juuri menestyvien naisten kautta.
 
Tämä ei todellakaan ole niin yksioikoista, että autistiset pojat istuvat nurkassa heijaamassa vailla mitään kontaktia ulkomaailmaan, ja autistisilla tytöillä on jotain supervoimia. Myös tytöillä voi olla merkittäviä kommunikaatiopulmia ja muita huomattavia haasteita ja pojilla "lievä" autismi.

Ylipäätään tämä jaottelu, että joko olet huippunero tai kehitysvammainen on tosi ongelmallinen. Autisti voi toki olla noista kumpaakin, mutta väliin mahtuu myös aika monta tavallista tallaajaa, joista ulkopuolinen ei välttämättä autismin piirteitä edes havaitse.
 
Koitin kyllä hakea tuossa vähän laajempaa haarukointia, autismin kirjo on tosiaan kirjo, varmasti asiaan vaikuttaa useampi sata geeniä. Ja me jokainen ollaan oma yhdistelmä niitä. Ei ole olemassa yksittäistä supervoimaa, mutta jatkuva intohimo jotain asiaa kohtaan voi johtaa taitojen tai tietojen pidemmälle kehittymiseen. Toisaalta kiinnostus joitakin asioita kohtaan imaisee huomion pois sitten muiden taitojen kehityksestä, joiden kehittymistä kuitenkin seurataan ja pidetään tärkeänä yhteiskunnassamme.

X-kromosomin kautta periytyvät voisivat ilmentyä korostuneemmin juurikin poikalapsessa, sillä hänellä on vain yksi X-kromosomi jonka geenivariaatiot ilmenevät. Tytöillä on tupla X, joka voi hieman tasata geenivariaatioiden ilmenemistä. Olettaen tietysti että tytölle on sattunut keskenään erilaiset geenivariaatiot X-kromosomiin tarkasteltavilta osin. (vrt. värisokeuden periytyminen). Epäilemättä autismiin vaikuttavia geenejä löytyy myös autosomeista ja ne eivät ihan yhtä suoralinjaisesti tule esiin. Sukupuolikromosomi X on vain yksi suurimmista kromosomeista, ja siinä on paljon geenejä, kun taas poikien vastine Y-kromosomi sisältää verrattaen vähemmän geenipaikkoja.
 
@Nepeta Cataria Tosi mielenkiintoista! Kuulostaa järkeenkäyvälle tuo periytymisen teoriasi. Ihmeellistä ja kiehtovaa kyllä kaikki kromosomit ja sukupuolten väliset erot ym.

Mulla tosiaan vaan kokemuksia näistä autistisista pojista, joita olen nähnyt. Tytöillä en oo koskaan nähnyt sellaista niin räikeän erikoista käytöstä. Tosiaan poika oli sekin jolla oli 'supervoima'. Tietysti tää on vain pieni otanta mitä olen itse omin silmin nähnyt.
 
Muistelen joskus lukeneeni haastattelun tytöstä joka haaveili lastenkirjojen kuvittamisesta. Hän on hillittömän taitava piirtäjä, ja kertoi piirtäneensä intohimoisesti - ehkä jopa maanisesti - lapsena, aina kun vain kynän löysi. Hän kertoi myös kommunikaation vaikeuksista ja jonkin asteisesta autismin kirjosta. Ajattelen että piirtämisen intohimo on hänen supervoimansa, itse tekeminen tuottaa silloin tyydytystä ja on palkitsevaa, ja se on johtanut taitojen kehittymiseen.
 
Ei ole meillä tullut ainokaiselle rokotteista muuta kun jostain lämpöilyä. Kannattaa myös huomioida se että ekoina vuosina lapsi saattaa oppia jotain ja unohtaa sen välissä mutta oppii uudestaan... Eli siis esim lapsi joka on oppinut puhumaan ajoissa niin voi alkaa harjoitella liikkumista (nousua pystyyn, kävelyä..) ja tällöin unohtaa sanallisen taitonsa 🙂 Ajan myötä kehittyy taitavasti liikkumaan ja puhumaan kyllä 😇 Monesti esikoisen vanhemmalla voi tulla hätä kun joku opittu taito jää taka alalle mutta ei tarkoita ikuista taantumista 😇 En osaa oikeilla termeillä ja tiedoilla ehkä ilmaista asiaa mutta neuvolassa osaavat varmasti kertoa lapsen kehityksen vaiheista
 
MinnaM sanoi:
Juuri luin myös lehtijutun, jossa "autismioireita" esiintyy paljon lapsilla, jotka viettävät liikaa aikaa ruudun äärellä ja sosiaalia tilanteita ei harjoitella oikeassa elämässä. Huolestuttava suunta. 😔
Click to expand...
Liiallinen ruutuaika ja huonot vuorovaikutustaidot eivät ole autismia.

Minä ole autisminkirjolla ja samoin lähes koko suku sekä äidin että isän puolelta. Autistinen vuorovaikutus ei ole välttämättä huonoa vuorovaikutusta kuten tuo, että jatkuvan ruutuajan vuoksi sosiaaliset taidot eivät kehity.

Itse olen opetellut vuorovaikutusta niin, että tarkkailin ihmisiä reilut kymmenen vuotta ennen kuin aloin itse osallistua keskusteluihin. Silloin ei kukaan voinut syyttää ruutuaikaa. Oma kuopukseni käyttää paljon laitteita ja opettelee itsekseen monenlaisia taitoja laitteiden avulla ja laitteista. Sosiaaliset taidot aikuisten kanssa ovat hyvät, mutta lasten maailmaa ei ymmärrä edes selittämällä. Eikä vika ole laitteissa, oli samanlainen jo ennen kuin pääsi itsekseen tutustumaan tietokoneisiin. Aika harva taapero on lopulta kiinnostunut ihmisen anatomiasta tai vesivoimalaitosten toimintaperiaatteista, joten keskustelu ikätovereiden kanssa on jäänyt vähäiseksi. Olen tarjonnut tällekin lapselle leluja ja yrittänyt opettaa, miten niillä leikitään ja neurologisesti normaali mummu vasta leluleikkeihin onkin kannustanut, mutta synnynnäinen erilainen ajattelutapa ei muutu opettamisen tai liiallisen ruutuajan vuoksi eikä liiallinen ruutuaika aiheuta autismin kaltaisia oireita, vaan muuten huonoa käytöstä.

Minua vaivaa myös se, että syytetään rokotuksia tai d-vitamiinin puutosta tai ympäristömyrkkyjä autisminkirjosta. En koe, että ainakaan meidän suvun autismi olisi vika tai vamma, joka on syntynyt jonkun virheen seurauksena tai huonoista perintötekijöistä. Autismi on erilaisuutta ja aivan kuin neurologisesti normaaleissakin on ihmisiä, jotka kaipaavat enemmän tukea kehitykselleen kuin toiset.
 
Mielestäni on mielenkiintoista syyttää kaikesta lisääntynyttä ruutuaikaa. Itse katsoin lapsena paljon enemmän ruutua kuin mitä annan oman lapseni katsoa eikä kukaan pitänyt sitä huonona. Jostain syystä vain puhelin demonisoidaan, mutta tiedä nyt sitten onko telkkarin tuijottaminen sen parempi kuin youtuben/tiktokin tai puhelinpelien. Toki on varmasti nykyisinkin paljon lapsiperheitä joissa katsotaan paljon meitä enemmän ruutua, mutta niin sitä katsottiin ennenkin.
 
Huonolla ruutuajalla kai tarkoitetaan aikaa jossa ihminen keskittyy yksin ruutuun, vaikka olisi porukassa. Mielestäni voi olla myös hyvää ruutuaikaa; meillä on tietokoneen näyttönä tv olkkarissa, voidaan pelata ja seurata koko perheen voimin perhepelejä. Siinä samalla jutellaan ja eläydytään, se voi olla myös sitä yhdessä tekemistä ja koetun sanallistamista.
 
Yölento sanoi:
Liiallinen ruutuaika ja huonot vuorovaikutustaidot eivät ole autismia.

Minä ole autisminkirjolla ja samoin lähes koko suku sekä äidin että isän puolelta. Autistinen vuorovaikutus ei ole välttämättä huonoa vuorovaikutusta kuten tuo, että jatkuvan ruutuajan vuoksi sosiaaliset taidot eivät kehity.

Itse olen opetellut vuorovaikutusta niin, että tarkkailin ihmisiä reilut kymmenen vuotta ennen kuin aloin itse osallistua keskusteluihin. Silloin ei kukaan voinut syyttää ruutuaikaa. Oma kuopukseni käyttää paljon laitteita ja opettelee itsekseen monenlaisia taitoja laitteiden avulla ja laitteista. Sosiaaliset taidot aikuisten kanssa ovat hyvät, mutta lasten maailmaa ei ymmärrä edes selittämällä. Eikä vika ole laitteissa, oli samanlainen jo ennen kuin pääsi itsekseen tutustumaan tietokoneisiin. Aika harva taapero on lopulta kiinnostunut ihmisen anatomiasta tai vesivoimalaitosten toimintaperiaatteista, joten keskustelu ikätovereiden kanssa on jäänyt vähäiseksi. Olen tarjonnut tällekin lapselle leluja ja yrittänyt opettaa, miten niillä leikitään ja neurologisesti normaali mummu vasta leluleikkeihin onkin kannustanut, mutta synnynnäinen erilainen ajattelutapa ei muutu opettamisen tai liiallisen ruutuajan vuoksi eikä liiallinen ruutuaika aiheuta autismin kaltaisia oireita, vaan muuten huonoa käytöstä.

Minua vaivaa myös se, että syytetään rokotuksia tai d-vitamiinin puutosta tai ympäristömyrkkyjä autisminkirjosta. En koe, että ainakaan meidän suvun autismi olisi vika tai vamma, joka on syntynyt jonkun virheen seurauksena tai huonoista perintötekijöistä. Autismi on erilaisuutta ja aivan kuin neurologisesti normaaleissakin on ihmisiä, jotka kaipaavat enemmän tukea kehitykselleen kuin toiset.
Click to expand...
Näin en tarkoittanutkaan vaan aiheuttaa samanlaista "oirehdintaa" ja tästä syystä näkyy paljon ns. turhina tutkimuksina neurologisella puolella. Hyvää toki on se, että asioihin nykyään tartutaan ja tutkitaan ja apua ja tukea on saatavilla aiempaa enemmän. Tästä varmasti nykyään johtuukin diagnoosien lisääntyvyys eli asiasta tiedetään enemmän, näin ollen tutkimuksia tehdään enemmän ja sitä kautta diagnooseja tehdään enemmän. Halusin vaan tuoda myös tämän puolen esiin, että aina oireet eivät välttämättä ole autismin kirjoon liittyvää vaan taustalla voi olla myös muita asioita.
 
Yölento sanoi:
Liiallinen ruutuaika ja huonot vuorovaikutustaidot eivät ole autismia.
Click to expand...
Samaa mieltä, että ruutuaika ei tee kenestäkään autistia. Tämä oli neuvolan tädin ehdotus autismin syyksi.. Ihminen on luonteeltaan sosiaalinen ja mukatuvainen niin en tosiaan usko että some on syy autismiin.. Ja siis itse saatan olla myös kirjolla, erikoiset mielenkiinnon kohteet, lahjakkuus ja massasta eriävät mielipiteet ym. Olin jonossa tutkimuksiinkin. Eli en dissaa autismia, se voi olla lahja. Mutta huoli lähinnä niistä joilla tosi vakava muoto, että ei esim puhu yhtään ja ei selviydy arjesta yksin.
 
Omilla lapsilla on kaikki rokotteet, eikä mistään ole tullut mitään oireita. Paitsi rota-1 aiheutti yhden päivän ripulia molemmille. Persoonassa ei ole kummallakaan ollut mitään muutosta.
( lapsilla 6v ikäero,)
 
Takaisin
Top