ristitiitaiset tunteet
- Ketjun aloittaja sohvinen84
- Aloituspäivämäärä
sohvinen84
Jostain jotain jo tietävä
Oon tänään soitellut lääkäreille ja kätilöille ja vaikka minne. Aamulla mun rintoihin lakkas koskemasta ja tuo vuoto on ihan snadisti tummentunut. Että eiköhän tämä tässä mun kohdalta ollut.
Ystäväni on saanut viime vuonna keskenmenon ja hänellä lakkasi myös koskematta rintoihin. Ja sen jälkeen alkoi vuoto. Kätilö epäili samaa, mutta sanoi että voi olla myös ne kiinnikkeet tai vuotaa vanhaa verta muuten vaan. Mutta olen aika varma että kesken se meni.
Tuntuu todella pahalta. En ajatellutkaan että se sattuis henkisesti näin paljon. Ehkä mä en ole vain tarkoitettu saamaan lasta. Meen tänään lääkäriin selkäkivun takia ja aion samalla vaatia ultrausta tai sitten menen yksityiselle. Maksoi mitä maksoi.
Ystäväni on saanut viime vuonna keskenmenon ja hänellä lakkasi myös koskematta rintoihin. Ja sen jälkeen alkoi vuoto. Kätilö epäili samaa, mutta sanoi että voi olla myös ne kiinnikkeet tai vuotaa vanhaa verta muuten vaan. Mutta olen aika varma että kesken se meni.
Tuntuu todella pahalta. En ajatellutkaan että se sattuis henkisesti näin paljon. Ehkä mä en ole vain tarkoitettu saamaan lasta. Meen tänään lääkäriin selkäkivun takia ja aion samalla vaatia ultrausta tai sitten menen yksityiselle. Maksoi mitä maksoi.
sohvinen84
Jostain jotain jo tietävä
Huh! Selvisimme säikähdyksellä!  ilmeisesti mulla on herkkä kohdunkaula mikä vuotelee. :) kävin tk:ssa jossa oli aivan upea lääkäri joka vei mut neuvolan tiloihin ja katsoi ultralla. Siellä se pikku papu nökötti ja sydän liikku kovaa tahtia kuvaruudussa <3 kerkesin nähdä sen vain pikaisesti, mutta harmittaa kun mies ei ollut mukana 
ei kerennyt matkaan. Menin kuitenkin ensisijaisesti selkäni takia lääkäriin ja pyysin häntä kurkkaamaan tai laittamaan lähetteen jollekin joka kurkkaisi.. Hassua että sisälläni kasvaa tommonen avaruusoliolta näyttävä otus :) josta, toivon mukaan, tulee terve täysiaikainen vauva :)
ei kerennyt matkaan. Menin kuitenkin ensisijaisesti selkäni takia lääkäriin ja pyysin häntä kurkkaamaan tai laittamaan lähetteen jollekin joka kurkkaisi.. Hassua että sisälläni kasvaa tommonen avaruusoliolta näyttävä otus :) josta, toivon mukaan, tulee terve täysiaikainen vauva :)sohvinen84
Jostain jotain jo tietävä
Oli kyllä. itkin vaan koko aamun
itkin vaan koko aamun 
Vastaan vielä tuohon alkuperäiseen kysymykseen. Kyllä kaikenlaisia negatiivisia ajatuksia tulee raskausaikana. Aika tyypillisesti mietitään, että osaanko hoitaa vauvaa, osaanko synnyttää, jaksanko hoitaa vauvaa..? Mitä, jos en rakastakaan lastani tai mitä jos tulenkin katumapäälle? Itselläni mielialavaiheluita ei ole ollut pitkään aikaan raskaana ollessa, mutta nyt loppuvaiheilla välillä on itkettäny ilman mitään järkevää selitystä, hermo menee välillä todella herkästi ja joskus tulee sellanen fiilis, että aivan sama, mua ei kiinnosta pätkääkään!!
Noista alkuraskauden oireista: Mulla oli rinnat kipeet ja tuntui voimakkaasti siltä, että menkat olis koko ajan alkamassa. Nämä oireet oli siis ennen kuin tiedettiin raskaudesta, eli tosi alussa.
Tuosta ruskehtavasta vuodosta mulla on sellainen kokemus, että parisen kuukautta ennen raskautumista mulla oli juuri menkkojen oletettuun aikaan sellaista ruskeaa ja niukahkoa vuotoa monta päivää. Kuka tietää, vaikka olis ollut joku varhainen keskenmeno. Oon lukenu, että jopa puolet raskauksista päätyy keskenmenoon! Suurin osa niistä tapahtuu kuitenkin niin varhain, että raskautta ei olla ehditty edes huomata. Yleensä jos tilanteen huomaa jälkeen päin, niin siihen voi liittyä just poikkeavaa vuotoa... Onneksi aloittajalla erikoiseen vuotoon löytyi luonnollinen selitys. Tsemppiä raskauteen ja muista, että tunnemylläkät on täysin asiaan kuuluvia!
Noista alkuraskauden oireista: Mulla oli rinnat kipeet ja tuntui voimakkaasti siltä, että menkat olis koko ajan alkamassa. Nämä oireet oli siis ennen kuin tiedettiin raskaudesta, eli tosi alussa.
Tuosta ruskehtavasta vuodosta mulla on sellainen kokemus, että parisen kuukautta ennen raskautumista mulla oli juuri menkkojen oletettuun aikaan sellaista ruskeaa ja niukahkoa vuotoa monta päivää. Kuka tietää, vaikka olis ollut joku varhainen keskenmeno. Oon lukenu, että jopa puolet raskauksista päätyy keskenmenoon! Suurin osa niistä tapahtuu kuitenkin niin varhain, että raskautta ei olla ehditty edes huomata. Yleensä jos tilanteen huomaa jälkeen päin, niin siihen voi liittyä just poikkeavaa vuotoa... Onneksi aloittajalla erikoiseen vuotoon löytyi luonnollinen selitys. Tsemppiä raskauteen ja muista, että tunnemylläkät on täysin asiaan kuuluvia!
Aiarana
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mulla on myös ärtyvän suolen oireyhtymä ja se yhdessä kohdunkasvukipujen kanssa aiheutti jo alkuraskaudessa melko kovia menkkamaisia kipuja alavatsaan. Kävin lääkärissä pariin otteeseen, kun ei ollut varmuutta, että tuleeko kivut suolen vai kohdun puolelta. Ärtyvää suolta on vaikea tutkia ja varmistaa, joten tuloksena oli suolen toiminnan ja kohdun kasvukivun yhdistelmä - todella ikävää ja pelottavaa, kun oli keskenmeno ollut vastottain. Liike auttoi minullakin jomotukseen, pitkiä aikoja istumista kannattaa vältellä ja välillä kävellä ja venytellä.
Pian tuli mukaan kohdunkiinnikkeiden yms. vihlaisut, kun nousin ylös, aivastin tai yskäisin. Ne olivat kovia ja vihlovia kipuja, mitkä menivät nopeasti ohi. Onneksi neuvolalääkäri oli niistä jo kertonut etukäteen, että ovat ihan normaaleja kipuja. Mitä luulin koviksi alavatsan jomotuksiksi silloin ekoilla raskausviikoilla on nyt pahentuneet varmaan satakertaisiksi; kovat liitoskivut ja kohdunkasvukivut jyllää. Viikkoja on nyt 30+, mutta tähän on jo tottunut, että koko ajan koskee. Neuvolalääkärin mukaan tämä on normaalia ja "hyvää" kipua, koska keho valmistautuu synnytykseen. Kannattaa ehdottomasti selvityttää kipujen syyt niin saat mielen rauha (: Aina kovatkaan kivut eivät ole vaarallisia. Noilla samoilla viikoilla millä sinä Sohvinen olet, en uskaltanut vielä paljoa iloita raskaudesta, eikä siitä kerrottu miehen kanssa vielä kenellekään. Kaikki tuntui todella epätodelliselta, vaikka oireita oli muille jaettavaksi asti, ei sitä uskonut välillä, että mahassa on elämää (: Np-ultrankin jälkeen oli epätodellinen olo, että mahassa olisi pieni ihmisen alku. Vasta kun vatsa alkoi kasvaa ja liikkeet tuntua, on mieli rauhoittunut ja varma olo, että uutta elämää on kehittymässä koko ajan.
Ihanaa, että olet jo saanut nähdä pienokaisesi ultrassa! (: Tsemiä jatkoon ja anna tunteille rauhaa herätä ja kaikenlaisten tunteiden tulla ja mennä. Tunteista on hyvä keskustella jonkun kanssa, etenkin oman miehen, koska silloin niitä saa avattua sanoiksi ja purettua kenties kokonaan pois. Miehelläsikin voi välillä olla samantyyppisiä tunteita. Raskaus lähentää parisuhdetta ihanasti, kun pysytään avoimina (:
Pian tuli mukaan kohdunkiinnikkeiden yms. vihlaisut, kun nousin ylös, aivastin tai yskäisin. Ne olivat kovia ja vihlovia kipuja, mitkä menivät nopeasti ohi. Onneksi neuvolalääkäri oli niistä jo kertonut etukäteen, että ovat ihan normaaleja kipuja. Mitä luulin koviksi alavatsan jomotuksiksi silloin ekoilla raskausviikoilla on nyt pahentuneet varmaan satakertaisiksi; kovat liitoskivut ja kohdunkasvukivut jyllää. Viikkoja on nyt 30+, mutta tähän on jo tottunut, että koko ajan koskee. Neuvolalääkärin mukaan tämä on normaalia ja "hyvää" kipua, koska keho valmistautuu synnytykseen. Kannattaa ehdottomasti selvityttää kipujen syyt niin saat mielen rauha (: Aina kovatkaan kivut eivät ole vaarallisia. Noilla samoilla viikoilla millä sinä Sohvinen olet, en uskaltanut vielä paljoa iloita raskaudesta, eikä siitä kerrottu miehen kanssa vielä kenellekään. Kaikki tuntui todella epätodelliselta, vaikka oireita oli muille jaettavaksi asti, ei sitä uskonut välillä, että mahassa on elämää (: Np-ultrankin jälkeen oli epätodellinen olo, että mahassa olisi pieni ihmisen alku. Vasta kun vatsa alkoi kasvaa ja liikkeet tuntua, on mieli rauhoittunut ja varma olo, että uutta elämää on kehittymässä koko ajan.
Ihanaa, että olet jo saanut nähdä pienokaisesi ultrassa! (: Tsemiä jatkoon ja anna tunteille rauhaa herätä ja kaikenlaisten tunteiden tulla ja mennä. Tunteista on hyvä keskustella jonkun kanssa, etenkin oman miehen, koska silloin niitä saa avattua sanoiksi ja purettua kenties kokonaan pois. Miehelläsikin voi välillä olla samantyyppisiä tunteita. Raskaus lähentää parisuhdetta ihanasti, kun pysytään avoimina (:
Onnittelut lämpöiset raskaudestasi! Raskaus on kyllä naisen elämän mullistavin asia. Mulla oli esikoisen alkuraskaudessa tosi kovat vatsakivut ja ar- ultraan asti olin varma että raskaus on kohdun ulkopuolinen.
Me saimme pitkän lapsettomuusajan jälkeen raskauden alulle ensimmäisestä inseminaatiosta. Plussan jälkeiset tuntemukset todella yllätti. Onnea oli vaikea tuntea, koska vatsakipu pelotti. Kun ultrassa näkyi hyvät uutiset, aloin yhtäkkiä inhota vauvoja! Jopa kaupassa oli vaikea olla jonossa kun aina sattui silmiin lehtien vauvakansikuvat. Ja kaikki hyysäävät äidit tuntuivat tulleen toiselta planeetalta, kuten myös inhottavat vaativat kakarat. Valitin hulluja tunteitani sisiolleni. Hän avas silmäni tokaisemalla, että sinä vaan pelkäät keskenmenoa! Tän jälkeen inhon tunteita saattoi etäännyttää ja mahan kasvaessa ne vetäytyi taka-alalle.
Ensimmäiset vauvahankinnat tein vasta paria kuukautta ennen synnytystä, vaikka mies pongaili vaunuja yms. yms. jo kuukausia aiemmin (itseasiassa päätti renkaitten laakerityypin jo samana iltana kun plussasin... heh). Äitiyspakkaustakin kurkistelin vaan etäältä.
Synnytyssalissakin vielä mulle olisi ollut luonnollisempaa puskea esiin iso kala kuin ihka elävä oikea vauva! Elämäni ihmeellisin hetki oli, kun vauva sitten yhtäkkiä makasi mahallaan vatsallani ja katseli hämmentyneenä ympärilleen. En malttanut seuraavien parin kuukauden aikana oikein edes nukkua kun piti tuota ihmettä tuijottaa... Miehelle kävi samoin. Oltiin melko pilvessä.
Sulla on nyt sopeutumisen aika. Se on juuri tuollaista. Muista että tunteet on vain tunteita, eikä mikään tunne ole hyvä tai paha.
Nyt toista odottaessani alun hämminki meni kyllä paaaljon helpommin ohi, ja nyt raskaus on ihanaa. Tosin vieläkin väsyneenä ollessa tulee noita ihan toisenlaisia tunteita. Mutta nyt tiedån että ne kuuluvat asiaan. Pitää myös nöyrästi hyväksyä se, että raskaus on asia jota ei voi mitenkään hallita. - Enkä vieläkään, 17. viikolla, pysty ajattelemaan tai pohtimaan vauva-arkea. Tuntuu ihan ufolta että meille tulis taas vauva! Päivä kerrallaan...
Me saimme pitkän lapsettomuusajan jälkeen raskauden alulle ensimmäisestä inseminaatiosta. Plussan jälkeiset tuntemukset todella yllätti. Onnea oli vaikea tuntea, koska vatsakipu pelotti. Kun ultrassa näkyi hyvät uutiset, aloin yhtäkkiä inhota vauvoja! Jopa kaupassa oli vaikea olla jonossa kun aina sattui silmiin lehtien vauvakansikuvat. Ja kaikki hyysäävät äidit tuntuivat tulleen toiselta planeetalta, kuten myös inhottavat vaativat kakarat. Valitin hulluja tunteitani sisiolleni. Hän avas silmäni tokaisemalla, että sinä vaan pelkäät keskenmenoa! Tän jälkeen inhon tunteita saattoi etäännyttää ja mahan kasvaessa ne vetäytyi taka-alalle.
Ensimmäiset vauvahankinnat tein vasta paria kuukautta ennen synnytystä, vaikka mies pongaili vaunuja yms. yms. jo kuukausia aiemmin (itseasiassa päätti renkaitten laakerityypin jo samana iltana kun plussasin... heh). Äitiyspakkaustakin kurkistelin vaan etäältä.
Synnytyssalissakin vielä mulle olisi ollut luonnollisempaa puskea esiin iso kala kuin ihka elävä oikea vauva! Elämäni ihmeellisin hetki oli, kun vauva sitten yhtäkkiä makasi mahallaan vatsallani ja katseli hämmentyneenä ympärilleen. En malttanut seuraavien parin kuukauden aikana oikein edes nukkua kun piti tuota ihmettä tuijottaa... Miehelle kävi samoin. Oltiin melko pilvessä.
Sulla on nyt sopeutumisen aika. Se on juuri tuollaista. Muista että tunteet on vain tunteita, eikä mikään tunne ole hyvä tai paha.
Nyt toista odottaessani alun hämminki meni kyllä paaaljon helpommin ohi, ja nyt raskaus on ihanaa. Tosin vieläkin väsyneenä ollessa tulee noita ihan toisenlaisia tunteita. Mutta nyt tiedån että ne kuuluvat asiaan. Pitää myös nöyrästi hyväksyä se, että raskaus on asia jota ei voi mitenkään hallita. - Enkä vieläkään, 17. viikolla, pysty ajattelemaan tai pohtimaan vauva-arkea. Tuntuu ihan ufolta että meille tulis taas vauva! Päivä kerrallaan...
Helpottavaa lukea, että on muitakin, joilla ristiriitaiset fiilikset. Mulla fiilikset vaihtuu päivittäin, joskus jopa monesti päivässä. Tunneskaala on ilosta epätoivoon, ja kaikkeen siltä väliltä. Pelottaa, että onko musta sittenkään äidiksi, entä jos en osaakaan hoitaa vauvaa.. välillä ajatukset sinkoilee avaruuteen asti 
ja näitä kun pyörittelee mielessään, niin epävarmuus vaan kasvaa. Mutta pakko luottaa että tää on jotain henkistä kasvua, valmistautumista tulevaan.
ja näitä kun pyörittelee mielessään, niin epävarmuus vaan kasvaa. Mutta pakko luottaa että tää on jotain henkistä kasvua, valmistautumista tulevaan.sohvinen84
Jostain jotain jo tietävä
Kiitos vastauksistanne kaikki. Olen ollut radiohiljaisuudessa tovin. Sain noroviruksen ja sitten neuvolassa käydessä kuulin ettei raskausviikot täsmää (kerroinko siitä jo?). Tämän diagnoosin teki ihminen joka ei ole vielä kertaakaan minua tavannut, eikä nähnyt katkista eikä ole tehnyt muuta kuin lukenut epikriisini minkä lääkäri oli kirjoittanut... Keskiviikkona meillä on ultra, viime viikolla en päässyt tämän noron takia.
Olen väsynyt, todella väsynyt. Mikään ei kiinnosta eikä huvita. Pelottaa että olen taas masentunut. Mitään oireitakaan ei juuri ole ollut. Välillä koskee menkkamaisesti alavatsaan ja välillä rintoihin ja välillä ei. Tuntuu että tuon uutisen jälkeen ei huvita enää koko juttu. Kokoajan stressiä ja huolta.
Niin ja tämä samainen henkilö joka ei ole minua nähnyt, tokaisi "nätisti" puhelimessa että kehitys on pysähtynyt kun kysyin että miksi ne viikot ei täsmää. Lääkäriin yritin olla yhteydessä niin sain vaan neuvolan kautta lääkärin vastauksen että kaikki on ok että hedelmöittyminen on voinut tapahtua myöhemmin. Harmittaa että tämä on näin epävarmaa kokoajan ja stressaavaa. Miten tästä raskaudesta voisi nauttia?? Ja tuntuu etten edes ole raskaana. Alavatsa on ehkä vähän turvonnut kohdun kohdalta.. Onko se merkki että se kuitenkin kasvaa siellä?
Raskausviikot PITI olla nyt 10+2 mutta en tiedä varmaksi
Olen väsynyt, todella väsynyt. Mikään ei kiinnosta eikä huvita. Pelottaa että olen taas masentunut. Mitään oireitakaan ei juuri ole ollut. Välillä koskee menkkamaisesti alavatsaan ja välillä rintoihin ja välillä ei. Tuntuu että tuon uutisen jälkeen ei huvita enää koko juttu. Kokoajan stressiä ja huolta.
Niin ja tämä samainen henkilö joka ei ole minua nähnyt, tokaisi "nätisti" puhelimessa että kehitys on pysähtynyt kun kysyin että miksi ne viikot ei täsmää. Lääkäriin yritin olla yhteydessä niin sain vaan neuvolan kautta lääkärin vastauksen että kaikki on ok että hedelmöittyminen on voinut tapahtua myöhemmin. Harmittaa että tämä on näin epävarmaa kokoajan ja stressaavaa. Miten tästä raskaudesta voisi nauttia?? Ja tuntuu etten edes ole raskaana. Alavatsa on ehkä vähän turvonnut kohdun kohdalta.. Onko se merkki että se kuitenkin kasvaa siellä?
Raskausviikot PITI olla nyt 10+2 mutta en tiedä varmaksi
sohvinen84
Jostain jotain jo tietävä
No ei tarviis kyllä :/
Vähän heitti katkiksen ikä :) Eli olenkin viikoilla 9+1. Jännä miten en edelleenkään kokenut mitään huikeaa WAUMITENMAHTAVAA fiilistä... Koen jotenkin huonoa omaatuntoa siitä etten ole aivan täpinöissäni.. Osin mua edelleen pelottaa se keskenmeno tai että se onkin sairas tms..
Vähän heitti katkiksen ikä :) Eli olenkin viikoilla 9+1. Jännä miten en edelleenkään kokenut mitään huikeaa WAUMITENMAHTAVAA fiilistä... Koen jotenkin huonoa omaatuntoa siitä etten ole aivan täpinöissäni.. Osin mua edelleen pelottaa se keskenmeno tai että se onkin sairas tms..
En mäkään kyllä mitenkään aivan täpinöissäni ollut. Normaalisti olen kamala itkupilli ja olin varma, että itken ultrissa jne, mutta pah, lähinnä olin vaan helpottunut aina, kun kaikki oli ok. Mulle kaikki konkretisoitui vasta kun lapsi syntyi. Tein kaikki ostoksetkin ja valmistelut ihan viimeisinä kuina, kun en jotenkin osannut aikaisemmin pitää niitä kovin tarpeellisina. Sinä olet vielä niin alussa, että sinulla on n. 30 viikkoa aikaa totutella asiaan pikkuhiljaa :)
sohvinen84
Jostain jotain jo tietävä
Onneks en ole ainoa. :) Tuntuu että mussa on jotain vikaa kun en oikein tajua tätä asiaa ja en intoile..
Mun mielestä se on täysin legendaa, että raskaana olisi automaattisesti onnellinen ja intoilisi. Vaikka lapsi olisi toivottu, voi tunteet heitellä missä vain. Ja toinen on se, että ei se rakkaus lapseen syty kaikilla heti synnytyksestä.
Totta! Ja ne olotilat on välillä sairastamiseen verrattavia. Kuin kaksinkertaiset PMS-oireet. Täällä on ollu nyt muutama pv kunnon hulluus. Tyttökin oppinut sanomaan et "pijäppä ne raskaushormoonisi nyt kurissa äiti". Huvittaa nyt, mutta ei itse tilanteessa.