Luettuani tätä ketjua taas pitkästä aikaa, on pakko kommentoida nyt, kun tyttömme on jo neljän kuukauden ikäinen. [:D]
Lapsi tekee äidin, mutta ihan sama ihminen minä edelleen olen. Kyllä lapsi elämääni rajoittaa ja olen sitä mieltä, että tätä realiteettia on osattavakin pelätä. Mikään ei ole niin kuin ennen. Aikatauluton vapaa kulkeminen on historiaa. Viimeeksi olen nukkunut yöni hyvin viime talvena. Olisi paskaa sanoa, että "päivääkään en vaihtaisi pois", koska kyllä tähän vauva-aikaan aika monta hetkeä on mahtunut, joita en tarvitsi. Esimerkiksi vatsanväänteitä jne...[;)]
Lopulta asiat ovat loksahtaneet paikalleen ehkä jopa hieman helpommin kuin ajattelin, mutta "pessimisti ei pety".
En edelleenkään ole suuri vauvafani enkä kovin kiiinnostunut muiden ihmisten lapsista. (muiden hevosista kylläkin...) Ja hevosen selkäänkin palasin jo aika pian synnytyksen jälkeen.
Lapsi tekee äidin, mutta ihan sama ihminen minä edelleen olen. Kyllä lapsi elämääni rajoittaa ja olen sitä mieltä, että tätä realiteettia on osattavakin pelätä. Mikään ei ole niin kuin ennen. Aikatauluton vapaa kulkeminen on historiaa. Viimeeksi olen nukkunut yöni hyvin viime talvena. Olisi paskaa sanoa, että "päivääkään en vaihtaisi pois", koska kyllä tähän vauva-aikaan aika monta hetkeä on mahtunut, joita en tarvitsi. Esimerkiksi vatsanväänteitä jne...[;)]
Lopulta asiat ovat loksahtaneet paikalleen ehkä jopa hieman helpommin kuin ajattelin, mutta "pessimisti ei pety".
En edelleenkään ole suuri vauvafani enkä kovin kiiinnostunut muiden ihmisten lapsista. (muiden hevosista kylläkin...) Ja hevosen selkäänkin palasin jo aika pian synnytyksen jälkeen.