Ristiäiset vai nimiäiset?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Raven
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä juhlitaan nimijuhlia. Käytössä on kuitenkin suvussa vuosikymmenet kulkenut kastemekko. En näe sitä niinkään uskonnollisena symbolina, vaikka kastemekko onkin, vaan perinteenä. Näin toimittiin esikoisenkin kanssa. En halua antaa lapselle jotain ennakko-oletusta siitä mihin pitäisi uskoa, itselle oli tosi vaikea päästä sellaisesta eroon. Uskon, että kun nykyään yhä harvempi lapsi kastetaan, ei lapsi koe olevansa huonolla tavalla poikkeava kun ei ripari-ikäisenä kuulukaan siihen porukkaan. Varsinkin kun asutaan alueella, jolla on esim. paljon eri kansallisuuksia. Mulle itselleni ripari oli vain viikko pelleilyä.
 
Me halutaan ristiäiset. Oon kanssa samalla linjoilla joidenkin kanssa että lapsi saa itse sitten vanhempana päättää mihin uskoo ja kuuluako kirkkoon vai ei. Miehen suvussa on suurin osa kirkkoon kuulumattomia ja on ollut useat nimiäiset, tuleepahan vaihtelua jos ei muuta :)
 
Meille tulee ristäiset. Miellän häät ja ristiäiset osaksi kulttuuria, enkä pelkästään uskonnolliseksi jutuksi. Esikoisen kastoi meidän hääpappi, mutta nyt asutaan eri kunnassa, niin ei taida olla mahdollista saada samaa pappia. Lapsi tulee osallistumaan uskonnon opetukseen (jota tällaisenaan ei mielestäni pitäisi enää olla oppiaineena) ja saa tietenkin itse valita rippileirille/kouluun osallistumisesta, jos niitä silloin vielä pidetään.
 
Meillä myös tulee ristiäiset eikä ees mietitty asiaa. Molemmat kuulutaan kirkkoon vaikka ei niin olla mitään "vakioasiakkaita" .
Meillä molemmilla rippileiri oli todella kiva kokemus mitä muistellaan hyvällä. Pieni saa tietysti päättää itse aikanaan haluaako sinne yms.
 
Me kallistutaan myös tuon kastamisen suuntaan sillä minua ei lapsena kastettu mutta koska tahdoin riparille kaikkien muiden kavereiden kanssa, niin jouduttiin järjestämään tämä kaste kun olin 15. Mieheni sitten joutuukinomien sanojensa mukaan "kärsimään" :hilarious:oikeen kunnolla ettei häntä koskaan kastettu sillä minulle kirkkohäät on ihan must juttu vaikken uskonnollinen olekkaan mutta omaan mieleen on iskostunut ajatus että häät = kirkkohäät, joten hän nyt yli kolmekymppisenä käy rippikoulua ja ensi kuussa oisi sitten kaste:joyful:
Niin ajateltiin että lapsi pääsee "helpommalla" jos kastetaan nyt ja saa sitten itse valita myöhemmin haluaako riparille ja haluaako ylipäätään kuulua kirkkoon:happy:
 
Meille tulee kans ristiäiset. Olen itse saanut koulussa ja rippikoulussa tosi pöhköä uskontokasvatusta ja toki toivon, että lapsi vois saada vähän järkevämmän kuvan maailmasta ja uskonnoista. Olen vasta aikuisena hahmottanut, että Suomen valtakirkko ei oikeasti linjaa asioita ihan niin kuin meille lapsena opetettiin. Nyt ulkomailla tilanne on vielä monimutkaisempi. Meidän lähiseudulla Suomen sisarkirkko on minusta vähän sekopäinen, joten kiinnostaa tosi paljon se, miten uskonnon opetus kouluissa järjestetään. Toki lapsi voi sitten itsekin myöhemmin päättää, mihin haluaa kuulua, mutta me vanhemmat toivotaan, ettei siitä tulis konservatiivista fundamentalistia missään elämänsä vaiheessa – vaikka oliskin tarve kapinoida. Periaatteessa saa uskoa, mihin uskoo, mutta yritetään kyllä kasvattaa niin, että uskois ihmisten yhdenvertaisuuteen ja kunnioittais ympäristöä.

Ajateltiin (tää nyt on toki aika varhaista), että tullaan Suomeen järkkäämään ristiäiset. Me karattiin aikoinaan naimisiin kertomatta juuri kenellekään etukäteen, joten voitaisiin samalla vähän paikata juhlavajetta. Se tosin harmittaa, että vihkipappi on muuttanut ja nyt pitäisi etsiä uusi.
 
Meillä tulee nimiäiset ihan sen takia, ettei kumpikaan usko ja itse olen (vielä) kirkossa kun sain kummipojan ja he tahtoi sylikummiksi. Lapsi saa nimenomaan itse päättää mihin uskoo tai on uskomatta ja en halua sitä lapsen puolesta päättää :)
 
Nimiäiset tulossa. Kumpikaan ei kuulu kirkkoon. Jännä nähdä miten sukulaiset reagoi kun aikalailla kaikki sukulaislapset on tähän mennessä kastettu.
 
Minä liityin väliaikaisesti tuossa päälle vuosi sitten kirkkoon kun minut haluttiin kummiksi. Erosin sitten taannoin uudestaan. Vierastan kirkkoja, varsinkin suomen kirkkoja.. :rolleyes: tuntuu että niistä on tehty jotenkin vakavia ja karuja ja sellaisessa paikassa en tahdo antaa lapselleni nimeä. Mikäli mieheni saa tahtonsa periksi, kastetaan lapsemme luultavasti kotona. Tämä siis vain, mikäli minulle osataan perustella miksi meidän lapsemme pitäisi kastaa ollenkaan.

Mulla oli jotenkin sellainen mielikuvakin että rippileirille saisi osallistua ns pakananakin. Toki se luultavasti sitten on maksullista jos ei ole kirkollisverollinen.

Jotenkin se, että äitini oli niin pöyristynyt kuultuaan, etten tahtoisi ristiäisiä lisäsi minun tahtoani olla kastamatta lastamme. En ymmärrä, miksi se on niin iso juttu. Varsinkin, kun kyse on MEIDÄN jälkikasvustamme, eikä muiden. :shifty:
 
Kyllähän ennen rippikoulua/rippikoulussa on mahdollisuus kasteeseen. Jos nuori haluaa. Itse en usko minkään uskon tuputtamiseen lapselle, saa itse valita haluaako esim rippileirin kokea. Onhan se kiva kokemus, usein vielä monen ystävän kanssa.
 
Mä uskon, että et-tunneilla saa opin vähintäänkin yhtä hyvin esim. siitä, millaista on olla kaveri tai muista sellaisista uskonnontuntien asioista, jotka koen itse lapselle tärkeäksi. Ja toki kotonakin opitaan. En halua, että meidän lasten tarvii kuunnella mitään tarinoita Jeesuksen elämästä tms. Kristinuskossa on paljon hyvää ja paljon sellaista, minkä haluan lasteni oppivan, muttei ne mun mielestä ole sellaisia asioita, joihin tarvitaan kirkkoa. Oma kirkkoon kuulumattomuuteni kuitenkin välillä harmittaa sen takia, että oon itse nähnyt läheltä kuinka paljon hyvää ja tärkeää kirkko tekee, paljon sellaista, mitä muut tahot eivät pysty tekemään. En kuitenkaan halua liittyä, koska on niin paljon sellaista, mitä en allekirjoita.
 
Mekin kastetaan tuleva pienokainen :) kuulutaan kirkkoon ja muutkin lapset on kastettu :)
 
Me ei kuuluta kirkkoon enää ja viimevuosina oon käynyt oikeastaan vaan nimiäisissä joten tuntuu luontevalta pitää itsekkin nimenantojuhlat. Päätettiin että lapsi saa itse päättää meneekö esimerkiksi rippikouluun.
 
Meillä on ristiäiset sitten kun sinne asti päästään. Meille asia on selvä koska olemme uskovia kummatkin joten luontevaa näin :) ystävien lasten nimiäisissä on oltu useissa ja niissä on ihan yhtälailla tunnelmaa (bändejä ja ruokaa,seurustelua..) eli tilaisuuksina yhden vertaista.
 
Mä haluan ihan ristiäiset myös. Mä kuulun kirkkoon mut mies ei. Miehelle toi kirkkoon kastaminen on onneks ihan ok. Jotenki suvussa niin perinne tuo, ja kristilliset arvot suht tärkeet niin haluan jatkaa samaa linjaa :) sit vanhempana toki lapsi saa itse päättää kirkkoon kuulumisesta tai kuulumattomuudesta.
 
Meillä mies kuuluu kirkkoon ja minä en. Ristiäiset uskoisin silti tulevan meille. Lapsi saa sitten myöhemmin itse päättää haluaako vielä kuulua kirkkoon jne.
 
Meille tulee ristiäiset ja itselleni se on tärkeä asia. Ymmärrän, että kaikille ei ole.
Esikoiseni kastoi minun hyvä ystävä ja toivon, että hän pääsee kastamaan myös seuraavankin lapsemme.
 
Me pidetään nimijuhlat. Kuulun vielä kirkkoon ja sain uuden kummitytön viime viikonloppuna. Siellä varmistui kuitenkin etten itse halua kastaa lastani. Ymmärrän kyllä muiden halun. Minulle molemmat ovat yhtä juhlallisia ja henkisiäkin juhlia, sekä kaste-, että nimijuhlat. Poju saa kyllä olla hetken isänsä kastepuvussa. :)
 
Takaisin
Top