Ristiäiset vai nimiäiset?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Raven
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Raven

Vauhtiin päässyt keskustelija
Syysmammat 2016
Nykyään yhä useampi ei kasta lastaan. Ilman herjauksia tai uskonnollisia saarnoja, kumpaan suuntaan kallistutte?
 
Meillä ristiäiset. :) Omat ajatukset uskonnosta ei ihan täysin mene yksiin tämän meidän valtakirkon kanssa, mutta riittävästi kumminkin.
 
Minä olen itse sillä kannalla, etten tahdo ristiäisiä. Olen eronnut kirkosta vuosia sitten enkä ole liiemmin uskonnollinen. Ainoa syy, miksi edes harkitsisin kastamista on, että pelkään lapseni jäävän jostain paitsi kun muut menevät rippileirille. Riittääkö se syyksi sille, että valitsee vastoin omia näkemyksiä lapselleen syntymästä saakka uskonnon? Uskontoja on kuitenkin niiin monia maailmassa, että kuka on sanomaan mikä niistä on juuri nyt se ainoa oikea. Minä tahtoisin, että lapseni saisi tarpeeksi kasvettuaan ihan itse päättää uskooko vai ei ja mihin uskoo ilman, että koulu tai ripari-pappi valaa omia uskomuksiaan muutenkin vähän eksyksissä olevan teinin päähän.
Minun mieheni sekä vanhempani(joille asia ei sinänsä kuulu) tuntuvat olevan jopa loukkaantuneita ja tyrmistyneitä mielipiteestäni. Aivan kuin olisin manaamassa lastani alimpaan helvettiin... -_-
 
Raven riparille kyllä pääsee vaikka ei oo kastettu jos haluaa :) kastavat yleensä sit ennen konfirmaatiota..

Myö ei kastettu neitiä, eikä myös tätä seuraavaa. Valitkoon sitten itse uskontonsa vähän vanhempina :)
 
Voihan riparille osallistua, vaikkei olisikaan kastettu. Tällöin nuori saa kasteen ennen konfirmaatiota (jos konfirmaatioon haluaa). Eli sen perusteella ei kannata yksistään päätöstä tehdä.

Meillä tulee ristiäiset, ja jos anoppi saa tahtonsa läpi, niin hän myös kastaa (on siis pastori ammatiltaan). Tästä yksityiskohdasta kyllä keskustellaan vielä.. en halua isovanhempia eri asemiin, vaan että isovanhemmat olisi isovanhemman roolissa kastepäivänä. Noh, tätä ehtii onneksi vielä miettiä!
 
Minusta olisi hauska ajatus, että anoppi kastaisi lapsen. :) Olisi jotenkin henkilökohtaisempaa, kuin vain joku vuorossa oleva pappi.

Me oltaisiin haluttu meidän vihkipappi kastamaan esikoinen, kun hän sattumoisin oli myös muuttanut samalle paikkakunnalle kanssamme. Harmillisesti hän vain oli juuri silloin jonkun pätkän pappina Espanjassa. Tämän havaitsimme paikallislehdestä, kun suojattiin makkarin lattiaa, kun maalattiin makkarin seiniä. :grin
 
Mä olen itse eronnut kirkosta mut haluan kyllä ristiäiset pienokaiselle :) Saa sitten isona itse päättää jatkaako vai eroaako. Itse en uskontoa ala sen enempää tuputtamaan, mitä koulussa läpi käyvät.
Miten muuten tietäskö joku, kun meillä on kaks tulevaa kummia jotka ei kuulu kirkkoon. Mun käsityksen mukaan saavat osallistua normaalisti kastejuhlaan mutta eivät saa virallista kummitodistusta?
 
Ei ne papit sentään pakanoita juhlista pois aja, mutta kummitodistusta ei saa, eli ei ole kirkon silmissä kummi. Me tehtiin itse yhdelle kummille kummitodistus.
 
Ei ne papit sentään pakanoita juhlista pois aja, mutta kummitodistusta ei saa, eli ei ole kirkon silmissä kummi. Me tehtiin itse yhdelle kummille kummitodistus.
Joo näin mä muistelin mun veljen tytön ristiäisistä. :) Ehkä mäkin väsään jotku todistukset heille.
 
Juu alkuun ajatus anopista kastamassa tuntui hauskalta, mutta nyt vuosien tuttavuuden jälkeen, ja anopin muutaman mulle pitämän kiukuttelu/mykkäkoulurupeaman jälkeen olen alkanut karsastaa ideaa vähän.
Kyllähän se hyvää pataa tulee olemaan taas, kun vauvauutiset kuulee! Mutta kaiken kaikkiaan meidän suhde ei ole tällä hetkellä ihan yksinkertainen.
Mieluummin otan kastamaan vihkipapin, joka on samassa seurakunnassa myös.
 
Meillä on kastettu kaksi aiempaa ja kastetaan kolmaskin. Itse en allekirjoita mitään uskontoa, mutta haluan ristiäiset viettää. Mielestäni tämä ei millään tavoin vaikuta siihen saako lapsi myöhemmin itse päättä mihin uskoo vai ei, lapsi uskokoot pääsiäspupuun jos siltä tuntuu. Myöskään mieheni ei ole missään uskossa vaikka kirkoon kuuluukin.
Meillä lapset on kastanut sama pappi, joka on vihkinyt mut ja miehen ja toivon hänen tulevaan kastamaan kolmannenkin.

Meillä lapset kastetaan mekossa, joka on vuonna -64 tehty mun omalle äidilleni, sen teki mun mummoni äiti, myös mut on kastettu tässä samaisessa mekossa. Helmaan on kirjailtu kaikkien kyseisessä mekossa kastettujen lasten nimi.
 
Jennyhannele meillä on molemmilla lapsilla kaksi kummia ja kummallakin on niin että toinen kummeista ei kuulu kirkkoon. On kirkkokohtaista hyväksytäänkö vai ei, meillä (malmin srk ja anni punkka pappina) sanoi et asia ok. Kirkkoon kuuluva kummi oli sylikummi ja kirkkoon kuulumaton sai olla seremoniassa mukana oman vakaumuksensa mukaisesti. Meillä kirkkoon kuulumattomat toimivat prikulleen samoin kuin muutkin, osallistuivat lapsen siunaamiseen jne.

kirkkoon kuuluvat kummit on saaneet virallisen kummitodistuksen ja kirkkoon kuulumattomille teimme itse kummitodistukset
 
Kastajaiset tulee meille. Toivon että myös meidän vihkiminen avioliittoon tehtäs siinä samalla, olisin halunnu jo esikoisen aikaan, mutta ei se sit tapahtunu. Ja papiksi toivon saman joka oli mun konfirmaatiossa ja esikoisen kastajaisissa. Olen myös ollu ite töissä mm. ripareilla tän papin kanssa ja on niin tuttu ja ihana pappi.
 
Meillä lapset kastetaan mekossa, joka on vuonna -64 tehty mun omalle äidilleni, sen teki mun mummoni äiti, myös mut on kastettu tässä samaisessa mekossa. Helmaan on kirjailtu kaikkien kyseisessä mekossa kastettujen lasten nimi.

Meillä miehen täti ryhtyi innoissaan kaivelemaan kuominoistaan myös 60-luvulta olevaa kastemekkoa, jossa mies sisaruksineen ja serkkuineen on kastettu. En ollut kovin innoissani, koska tämä täti närästi juuri silloin minua kovasti. Olin helpottunut, kun täti sitten ilmoitti, että mekko oli kovasti kellastunut, eikä käyttökunnossa. Myöhemmin täti oli saanut mekon kuntoon ja se tosiaan oli todella tyylikäs käsin kirjottu pellavainen mekko. Mutta, mutta... täti on todella innokas käsityö ihminen (intoa on enemmän kuin taitoa tahi huolellisuutta) ja hän oli sitten jollain kurssilla päräyttänyt mekon helmaan ompelukoneen kirjontaohjelmalla mekkoa käyttäneiden nimet ja syntymäajat. Melkein itku pääsi itsellä, kun sen näin, vaikka mekko ei sinällään minulle merkkaa mitään.

Olin toivonut, että olisimme voineet käyttää minun sukuni 30-luvulta periytyvää mekkoa, mutta se oli valitettavasti päätynyt perintökahnauksissa sellaiselle puolelle sukua, johon en halua olla yhteydessä, joten lopulta äiti ompeli kokonaan uuden mekon.

Ja Mantunen, ymmärrän kyllä ettet halua anoppia vauvaa kastamaan, jos välit ei ole parhaimmat.
 
Mää liityin takasin kirkkoon esikoisen syntymän jälkeen ja pidettiin ristiäiset. Toinenkin lapsi aiotaan kastaa vaikkei ite miehen kans mitenkään uskonnollisia ollakaan
 
Me ei kuuluta kirkkoon ja esikoiselle järjestettiin meidän näköiset nimiäiset. Näin myös tehdään tulokkaalle. Itse oon sitä mieltä, että lapsi saa itse valita/päättää mihin uskoo/uskooko, liittyykö johonkin uskontokuntaan vai ei, kun on sen ikäinen, että asioista ymmärtää. Näin olen myös itse saanut tehdä. Uskon varmaankin jumalaan, mutten uskontoihin. :) Miehen puolen suvun kanssa oli aikamoinen taisto tästä asiasta, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
 
Meillä mekko on kans puuvillainen ja siinä on ihan hiukan pitsiä. Kaikki kirjailut on tehty käsin ja se on normaalia pidempi mekko. Mun ei tartte onneks kenenkään kanssa sotia siitä, mummu luovutti mekon mun haltuuni kun mun esikoinen synty ja tästä se jatkaa mun lapsenlapsille kun niiden aika joskus on.
 
Meillä on molempien kastemekot. Mä haluaisin omaani käyttää, mut pakko myöntää et avomiehen itse neulottu on paljon nätimpi. Saapa nähdä mihin tulokseen päädytään :)
 
Pystyis varmaan kun osais käyttää ompelukonetta. En oo eläessäni koskenu, mummi varmaan mielellään laittais kyllä. Hyvä idea, kiitos!
 
Takaisin
Top