Ristiäiset vai nimiäiset ja sitten se nimi ?
- Ketjun aloittaja Hetty
- Aloituspäivämäärä
Ristiäiset tulossa. Suunitelmat juhlista melkolailla selvät ja nimestä suunitelma. Mutta hienosäätöä vaatii vielä. Esikon ristiäiset vietettiin seurakuntakodilla, kaikki siellä kaste ja kahvitus. Eipä tarvinnut siivoilla kotona ja passata tai päästää mummoja riehumaan omaan tupaan. Seurakuntakodilta saatiin myös kahvit, teet, liinat ja astiat. Tarjoiluiden järjestelyn jaoin niin, että itse tein voileipäkakun, ostin täytskärin ja toinen mummo teki kuivakakun ja toinen teki pullaa. Samalla tavalla ajattelin nämä toisetkin ristiäiset järjestää. :)
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
Kai ne ristiäiset on pakko järkätä, vaikkakin VIHAAN perhejuhlia yli kaiken ;(
Itselle on kuitenkin tärkeää, että pikkuinen kastetaan kirkkoon. Ärsyttää vaan, kun se tietää niitä riivatun juhlia ja etenkin äärimmäisen tuskaista kummien valintaa.
Kavereita ei haluta kummeiksi, kun itsellä on ihan tarpeeksi kokemusta siitä kuinka paraskin ystävä lakkaa yhtäkkiä pitämästä yhteyttä ilman selityksiä.
Veljiä ja siskoja meillä piisaa, mutta en halua pyytää kummiksi sellaista, joka ei usko millään tavalla Jumalaan tai kirkkoon. Ei olla mitään "himouskovaisia", eikä todellakaan vaadita sellaista kummeilta, mutta itse olen kuitenkin uskova ja toivoisin kummeilta edes jonkinlaista kunnioitusta omaa uskoani kohtaan. Eli se sulkee pois jo osan sisaruksista.
En myöskään halua pyytää ketään, joka suostuis siihen ainoastaan sen takia, ettei kehtaa kieltäytyäkään. Eli aivan hemmetin hankalaa koko touhu!
Kun vois vain kastaa lapsen kirkkoon ilman mitään kummeja.
Oisin halunnu hoitaa ristiäiset kotona, siis koko hela hoidon, mutta ei meidän kämppään mahdu. Ei kyllä kutsuta kuin molempien perheet, mutta nekin on tarpeeksi isot, että tilaa tarvitaan. Eli en tiedä vielä mitä keksitään sen suhteen...
Nimi on päätetty ja nyt vaan toivotaan, että valittu nimi sopii pikkuiselle :)
Itselle on kuitenkin tärkeää, että pikkuinen kastetaan kirkkoon. Ärsyttää vaan, kun se tietää niitä riivatun juhlia ja etenkin äärimmäisen tuskaista kummien valintaa.
Kavereita ei haluta kummeiksi, kun itsellä on ihan tarpeeksi kokemusta siitä kuinka paraskin ystävä lakkaa yhtäkkiä pitämästä yhteyttä ilman selityksiä.
Veljiä ja siskoja meillä piisaa, mutta en halua pyytää kummiksi sellaista, joka ei usko millään tavalla Jumalaan tai kirkkoon. Ei olla mitään "himouskovaisia", eikä todellakaan vaadita sellaista kummeilta, mutta itse olen kuitenkin uskova ja toivoisin kummeilta edes jonkinlaista kunnioitusta omaa uskoani kohtaan. Eli se sulkee pois jo osan sisaruksista.
En myöskään halua pyytää ketään, joka suostuis siihen ainoastaan sen takia, ettei kehtaa kieltäytyäkään. Eli aivan hemmetin hankalaa koko touhu!
Kun vois vain kastaa lapsen kirkkoon ilman mitään kummeja.
Oisin halunnu hoitaa ristiäiset kotona, siis koko hela hoidon, mutta ei meidän kämppään mahdu. Ei kyllä kutsuta kuin molempien perheet, mutta nekin on tarpeeksi isot, että tilaa tarvitaan. Eli en tiedä vielä mitä keksitään sen suhteen...
Nimi on päätetty ja nyt vaan toivotaan, että valittu nimi sopii pikkuiselle :)
Hetty
Oman äänensä löytänyt
Meillä järjestetään nimiäiset kun ei kumpikaan kuuluta kirkkoon.
Kotona on onneksi tilaa järjestää vaikka ajatus mummolasta juhlapaikkana
houkuttaa, ei tarvis siivoamisesta ressata :)
Ihan vaan kummankin vanhemmat ja sisarukset perheineen on tarkoitus kutsua ja tietenkin ne kummiaiset kun ne saadaan vaan päätettyä. Esikoiselle se oli helppoa mut nyt on sitten jo vähän haastavampaa.
Nimestäkin on vielä pientä vääntöö itellä ois parikin vahvaa suosikkia mut mies ei oikeen oo niihin viel syttyny. Mulla on kauheet paineet valita sitä nimee kun jotenki tuntuu et kun se on niin lopullinen ratkaisu, ettei siihen sitten "kyllästy". Et lasta ei sen takia kiusata ja ettei olis luokalla kovin montaa saman nimistä. Vaikeeta vaikeeta mut ehkä nää hormoonitkin nyt vähä sotkee tätä ajatustenjuoksuu.
Kotona on onneksi tilaa järjestää vaikka ajatus mummolasta juhlapaikkana
houkuttaa, ei tarvis siivoamisesta ressata :)
Ihan vaan kummankin vanhemmat ja sisarukset perheineen on tarkoitus kutsua ja tietenkin ne kummiaiset kun ne saadaan vaan päätettyä. Esikoiselle se oli helppoa mut nyt on sitten jo vähän haastavampaa.
Nimestäkin on vielä pientä vääntöö itellä ois parikin vahvaa suosikkia mut mies ei oikeen oo niihin viel syttyny. Mulla on kauheet paineet valita sitä nimee kun jotenki tuntuu et kun se on niin lopullinen ratkaisu, ettei siihen sitten "kyllästy". Et lasta ei sen takia kiusata ja ettei olis luokalla kovin montaa saman nimistä. Vaikeeta vaikeeta mut ehkä nää hormoonitkin nyt vähä sotkee tätä ajatustenjuoksuu.
Ristiäiset tulossa, vaikka mulle kävisi nimiäisetkin. Kuulun kirkkoon, mutta en lue itseäni edes tapauskovaiseksi, mies on ehkä sellainen.
JUHLAT
Ristiäiset haluan pitää kotona, vaikka asunto tuleekin sitten täyteen. Viitisentoista aikuista meidät mukaan lukien ja kuusi lasta, näin laskeskelin. Istumatilasta voi tulla puutetta, mutta luvassa on kuitenkin ihan rennot perhejuhlat, ei mitään avokkaat jalassa parketin kopistelua. Tarjoilupuolta olen sen verran pohtinut, että ei missään nimessä voileipäkakkua eikä täytekakkua, koska kumpikaan meistä ei tykkää niistä yhtään. Teen tai pyydän siskoa tekemään suklaakakun, lisäksi muffinsseja ja keksejä lapsille ja uunipellillinen jotain suolaista piirakkaa . Kahvikuppeja, pikkulautasia ja lusikoita pitää lainata lisää joltain.
KUMMIT
SweetSeptemberin kanssa olen samoilla linjoilla - kummien valinta on pakollinen paha, koska lasta ei voi kastaa ilman sellaisia. Mulle on tärkeää, että sekä kummisetä että -täti on tuttu sekä mulle että miehelle. Ei siis niin, että pyydetään mun hyvä ystävä ja sen mies, jota mun mies ei ole koskaan tavannut ja jota mäkään en oikein tunne - ja jota lapsikaan tuskin sitten tapaisi kovin usein. Mies taas olisi alunperin halunnut jonkun vihityn pariskunnan, en kyllä tiedä miksi, koska ei avioituminen ole tae siitä että pari pysyy yhdessä. Meillä oli aluksi kaksi vaihtoehtoa, mutta toinen kaveripariskunta on liian uskovainen, toista taas ei loppujen lopuksi olla koko tämän raskauden aikana nähty kertaakaan. Nyt ollaan päätetty pyytää mun veljeä ja miehen siskoa kummeiksi. Kummallakaan ei ole aiempia kummilapsia ja kumpikaan ei ole poistumassa meidän elämästä, niin kuin kaverien kanssa yhteydenpito saattaa hiipua.
NIMI
Nimeä ei olla päätetty. Miehellä on kovasti ehdotuksia, joista MIKÄÄN ei tunnu oikealta. Mulla oli paha R-vika pienenä, ja meidän sukunimessä on R, joten en missään nimessä halua etunimeen R-kirjainta. Mies taas haluaa vähän epätavallisemman nimen, koska on itse kärsinyt nimensä tavallisuudesta. Ehkä sitten, kun vauva realisoituu tuolta mun mahasta ulos ja pääsen tutustumaan häneen kasvotusten, pystyn suhtautumaan vaihtoehtoihin vähän avoimemmin. Onneksi nimen valinnalla ei ole vielä kiirettä :-)
JUHLAT
Ristiäiset haluan pitää kotona, vaikka asunto tuleekin sitten täyteen. Viitisentoista aikuista meidät mukaan lukien ja kuusi lasta, näin laskeskelin. Istumatilasta voi tulla puutetta, mutta luvassa on kuitenkin ihan rennot perhejuhlat, ei mitään avokkaat jalassa parketin kopistelua. Tarjoilupuolta olen sen verran pohtinut, että ei missään nimessä voileipäkakkua eikä täytekakkua, koska kumpikaan meistä ei tykkää niistä yhtään. Teen tai pyydän siskoa tekemään suklaakakun, lisäksi muffinsseja ja keksejä lapsille ja uunipellillinen jotain suolaista piirakkaa . Kahvikuppeja, pikkulautasia ja lusikoita pitää lainata lisää joltain.
KUMMIT
SweetSeptemberin kanssa olen samoilla linjoilla - kummien valinta on pakollinen paha, koska lasta ei voi kastaa ilman sellaisia. Mulle on tärkeää, että sekä kummisetä että -täti on tuttu sekä mulle että miehelle. Ei siis niin, että pyydetään mun hyvä ystävä ja sen mies, jota mun mies ei ole koskaan tavannut ja jota mäkään en oikein tunne - ja jota lapsikaan tuskin sitten tapaisi kovin usein. Mies taas olisi alunperin halunnut jonkun vihityn pariskunnan, en kyllä tiedä miksi, koska ei avioituminen ole tae siitä että pari pysyy yhdessä. Meillä oli aluksi kaksi vaihtoehtoa, mutta toinen kaveripariskunta on liian uskovainen, toista taas ei loppujen lopuksi olla koko tämän raskauden aikana nähty kertaakaan. Nyt ollaan päätetty pyytää mun veljeä ja miehen siskoa kummeiksi. Kummallakaan ei ole aiempia kummilapsia ja kumpikaan ei ole poistumassa meidän elämästä, niin kuin kaverien kanssa yhteydenpito saattaa hiipua.
NIMI
Nimeä ei olla päätetty. Miehellä on kovasti ehdotuksia, joista MIKÄÄN ei tunnu oikealta. Mulla oli paha R-vika pienenä, ja meidän sukunimessä on R, joten en missään nimessä halua etunimeen R-kirjainta. Mies taas haluaa vähän epätavallisemman nimen, koska on itse kärsinyt nimensä tavallisuudesta. Ehkä sitten, kun vauva realisoituu tuolta mun mahasta ulos ja pääsen tutustumaan häneen kasvotusten, pystyn suhtautumaan vaihtoehtoihin vähän avoimemmin. Onneksi nimen valinnalla ei ole vielä kiirettä :-)
Lapsi kastetaan kirkkoon kyllä, mutta ei millään kovin pikaisella aikataululla.... Täällä täytyy olla nimi lapsella virallisissa papereissa niin helkkarin nopeesti, olisko 6 viikon kuluttua syntymästä, että mä en kyllä kerkeä ristiäisiä siihen väliin tunkemaan. Että nimi annetaan ja kirkkoon kastetaan sitten joskus... En haluaisi sen menevän niin, mutta en oikeesti halua heti synnytyksen jälkeen ruveta miettimään jotain kakkuja ym. ristiäisiä varten. Haluisin pitää ne kotona, mutta ei meille mahdu edes pienempi porukka... Ehkä miehen vanhempien tykönä, saa nähdä.
Kummit on meillekin se pakollinen paha. Ärsyttää kun sellasia on pakko väkisin olla. Tiedän kyllä mikä kummien tehtävä on, mutta se tuntuu silti niin turhalta. Omat kummini oli isän veli vaimoineen, asuivat kaukana, tulivat kerran vuodessa pikaisesti synttäreille ja that's it. Kummitätini kuoli kun olin 7 ja kummisetääni ei sen jälkeen olisi voinut vähempää kiinnostaa sen jälkeen. Tuli sentään konfirmaatioon. Ja meillä kahden löytäminen on oikeasti työn ja tuskan takana. Meidän molempien hyvästä ystävästä piti tulla kummi, mutta hän kun käänsi selkänsä niin en sellaista henkilöä lapseni kummiksi halua. Miehellä on kaveri jonka minäkin tunnen kohtuullisen hyvin ja jota sitten kysyttiin kummiksi. Toinen kummi aiheuttaa päänvaivaa. Mies kysyi työkaveriaan kysymättä ensin multa, eipä kai mulla siihen oo mitään sanomista vaikka en varsinaisesti kaveria tunnekaan. Hän oli myös kysynyt toista työkaveriaan pubissa tulemaan kummiksi ja siinä kohtaa olin kyllä töykeä ja sanoin ettei käy mulle kun en ole edes kyseistä henkilöä tavannut... Kauhea edes ajatella että tää kaikki täytyy käydä uusiksi jos saadaan toinen lapsi. Ei, ei, ei, mä en halua!
Nimi aiheutti päänvaivaa, mutta nyt sekin on jo päätetty. Alettiin heti rakenneultran jälkeen pohtimaan nimiä ja vähitellen päädyttiin ratkaisuun. Mä päätin toisen nimen, tulee mun suvusta ja mies sai päättää kolmannen nimen. Ensimmäinen etunimi tuotti vähän päänvaivaa... Olisi kiva jos sopii isoveljen nimeen (Alexander), mutta ei oo välttämätöntä. Ei saa olla liian suosittu muttei mikään yltiöharvinainenkaan. Nimen ei varsinaisesti tarvitse olla kansainvälinen kunhan se on mahdollista lausua niin suomeksi kuin englanniksikin ja ettei englanniksi tarvitsisi aina olla tavaamassa että miten se kirjoitetaan. Päädyttiin sitten nimene Aiden monen mutkan kautta. Katsoo nyt sitten jääkö pysyväksi, onko yhtään Aidenin näköinen ;)
Kummit on meillekin se pakollinen paha. Ärsyttää kun sellasia on pakko väkisin olla. Tiedän kyllä mikä kummien tehtävä on, mutta se tuntuu silti niin turhalta. Omat kummini oli isän veli vaimoineen, asuivat kaukana, tulivat kerran vuodessa pikaisesti synttäreille ja that's it. Kummitätini kuoli kun olin 7 ja kummisetääni ei sen jälkeen olisi voinut vähempää kiinnostaa sen jälkeen. Tuli sentään konfirmaatioon. Ja meillä kahden löytäminen on oikeasti työn ja tuskan takana. Meidän molempien hyvästä ystävästä piti tulla kummi, mutta hän kun käänsi selkänsä niin en sellaista henkilöä lapseni kummiksi halua. Miehellä on kaveri jonka minäkin tunnen kohtuullisen hyvin ja jota sitten kysyttiin kummiksi. Toinen kummi aiheuttaa päänvaivaa. Mies kysyi työkaveriaan kysymättä ensin multa, eipä kai mulla siihen oo mitään sanomista vaikka en varsinaisesti kaveria tunnekaan. Hän oli myös kysynyt toista työkaveriaan pubissa tulemaan kummiksi ja siinä kohtaa olin kyllä töykeä ja sanoin ettei käy mulle kun en ole edes kyseistä henkilöä tavannut... Kauhea edes ajatella että tää kaikki täytyy käydä uusiksi jos saadaan toinen lapsi. Ei, ei, ei, mä en halua!
Nimi aiheutti päänvaivaa, mutta nyt sekin on jo päätetty. Alettiin heti rakenneultran jälkeen pohtimaan nimiä ja vähitellen päädyttiin ratkaisuun. Mä päätin toisen nimen, tulee mun suvusta ja mies sai päättää kolmannen nimen. Ensimmäinen etunimi tuotti vähän päänvaivaa... Olisi kiva jos sopii isoveljen nimeen (Alexander), mutta ei oo välttämätöntä. Ei saa olla liian suosittu muttei mikään yltiöharvinainenkaan. Nimen ei varsinaisesti tarvitse olla kansainvälinen kunhan se on mahdollista lausua niin suomeksi kuin englanniksikin ja ettei englanniksi tarvitsisi aina olla tavaamassa että miten se kirjoitetaan. Päädyttiin sitten nimene Aiden monen mutkan kautta. Katsoo nyt sitten jääkö pysyväksi, onko yhtään Aidenin näköinen ;)
Meilläkin ongelmaa tuottaa kummien valitseminen. Onneksi yksikin kai riittää jos ei millään keksi toista.
Nimikin mietityttää, kun omat ehdotukset ei oikein käy miehelle ja sen ehdotukset ei oikein mulle. No jospa sitten keksii kun vaavi on syntynyt. Toivottavasti ainakin, ettei iske paniikki ennen ristiäisiä.
Ristiäiset pidetään varmaan seurakunnan tiloissa. Ei tartte kotia hullunlailla siivota ja miettiä kuka mahtuu mihinkin istumaan. Vaikka väkeä ei tälläkään kertaa ole tarkoitus hirmuisesti kutsua. Vain sisarukset, omat vanhemmat, ja isovanhemmat (meidän) jos jaksavat osallistua.
Nimikin mietityttää, kun omat ehdotukset ei oikein käy miehelle ja sen ehdotukset ei oikein mulle. No jospa sitten keksii kun vaavi on syntynyt. Toivottavasti ainakin, ettei iske paniikki ennen ristiäisiä.
Ristiäiset pidetään varmaan seurakunnan tiloissa. Ei tartte kotia hullunlailla siivota ja miettiä kuka mahtuu mihinkin istumaan. Vaikka väkeä ei tälläkään kertaa ole tarkoitus hirmuisesti kutsua. Vain sisarukset, omat vanhemmat, ja isovanhemmat (meidän) jos jaksavat osallistua.