Osalla on jo ollutkin ja muilla tulossa (jos on), mutta ois ihan kiva kuulla miten muilla on hoidettu asia. Ja ties vaikka ne joilla on vielä bileet edessä saisivat jotain ideoita omiin juhliinsa :)
Meillä oli siis nimiäiset, pidettiin ihan kotona ja kutsuttiin vain lähimmät. Kaikki eivät edes tulleet. Lapsen isovanhemmat, isoisovanhemmat ja kummit+eno olivat paikalla. Eli ihan pienessä piirissä ja oli juuri sopivat. Kaikkien kanssa pystyi jutella rauhassa ja tunnelma oli mielestäni mukavan rento ja iloinen.
Tarjottavia oli jos jonkinlaista. Alkuun otettiin kuohuviinimaljat, kun samalla sitten hiukan juhlistettiin meidän naimisiinmenoa. Mies piti pienen puheen ja toivotti kaikki tervetulleiksi. Samoin "morsiamen" isä toivotti vävynsä tervetulleeksi sukuun ja "sulhasen" äiti miniänsä. Ensin tarjoiltiin suolaset ja hiukan makeaa, lopuksi tuotiin kakku, jota piiloteltiin sen aikaa kun mies taas piti hiukan puhetta nimen merkityksestä ja kuinka siihen päädyttiin. Lopulta paljastettiin kakku, johon olimme kuorruttaneet nimen.
Sitten sellaisena lisänumerona pyysimme kaikkia vieraita kirjoittamaan terveisensä siniselle sydämelle pojalle muistoksi tästä päivästä. Kokosimme terveiset laatikkoon, jonka sinetöimme ja annamme pojalle sitten vanhempana. Yritetään malttaa odottaa 18-vuotis synttäreille asti, jolloin poika ehkä osaisi arvostaa näitä terveisiä. Etenkin isoisovanhemmilta, jotka eivät varmaankaan enää ole täällä. Tekisi mieli jo itse käydä lukemassa lappuset :)
Sellaista meillä. Oli oikein mukavat juhlat ja täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen. Luulenpa, että vanhempi vieraskunta oli myös tyytyväinen kun saivat kivan tilaisuuden vaikka sitä kastetta ei tullutkaan. Perinteet ja rituaalit tuntuvat kuitenkin olevan sitä uskonnollisuutta tärkeämpää. Onneksi, ettei tarvi riidellä siksi, että halutaan tehdä asiat näin.
Meillä oli siis nimiäiset, pidettiin ihan kotona ja kutsuttiin vain lähimmät. Kaikki eivät edes tulleet. Lapsen isovanhemmat, isoisovanhemmat ja kummit+eno olivat paikalla. Eli ihan pienessä piirissä ja oli juuri sopivat. Kaikkien kanssa pystyi jutella rauhassa ja tunnelma oli mielestäni mukavan rento ja iloinen.
Tarjottavia oli jos jonkinlaista. Alkuun otettiin kuohuviinimaljat, kun samalla sitten hiukan juhlistettiin meidän naimisiinmenoa. Mies piti pienen puheen ja toivotti kaikki tervetulleiksi. Samoin "morsiamen" isä toivotti vävynsä tervetulleeksi sukuun ja "sulhasen" äiti miniänsä. Ensin tarjoiltiin suolaset ja hiukan makeaa, lopuksi tuotiin kakku, jota piiloteltiin sen aikaa kun mies taas piti hiukan puhetta nimen merkityksestä ja kuinka siihen päädyttiin. Lopulta paljastettiin kakku, johon olimme kuorruttaneet nimen.
Sitten sellaisena lisänumerona pyysimme kaikkia vieraita kirjoittamaan terveisensä siniselle sydämelle pojalle muistoksi tästä päivästä. Kokosimme terveiset laatikkoon, jonka sinetöimme ja annamme pojalle sitten vanhempana. Yritetään malttaa odottaa 18-vuotis synttäreille asti, jolloin poika ehkä osaisi arvostaa näitä terveisiä. Etenkin isoisovanhemmilta, jotka eivät varmaankaan enää ole täällä. Tekisi mieli jo itse käydä lukemassa lappuset :)
Sellaista meillä. Oli oikein mukavat juhlat ja täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen. Luulenpa, että vanhempi vieraskunta oli myös tyytyväinen kun saivat kivan tilaisuuden vaikka sitä kastetta ei tullutkaan. Perinteet ja rituaalit tuntuvat kuitenkin olevan sitä uskonnollisuutta tärkeämpää. Onneksi, ettei tarvi riidellä siksi, että halutaan tehdä asiat näin.