❤️Nurzi❤️
Silmät suurina ihmettelijä
Elikkäs erittäin harvinainen, yksi saa sen 50 000... Itsellä nyt kiireellinen lähete ihotautilääkärille "epäilyn vuoksi" joka on suorastaan 99% varmuudella juurikin tämä kyseinen tauti.. aiheesta löytyy niin vähän tietoa, vielä vähemmän kokemuksia. On sitten niin hirveä tauti että ei toivoisi kellekään. Päänahasta varpaisiin, genitaalialueita myöten, polttavia, kirveleviä rakkuloita, isoja, pieniä, ja ne kutisee, siis ne niin kutisee että hulluksi tulee. En muista millon olisin viimeksi nukkunut kuin 15min kerrallaan, sitten sitä herää ja itku kiljuen raapii itteänsä seuraavat pari tuntia ja taas 15minuuttia unta.. lääkäri määräsi kortisoni voidetta ja ataraxia ja histekkiä.. mistään ei ole apua. Vasta kun ihotautilääkäri on tämän oikeaksi todennut, saan todennäköisesti vahvemmat kortisoni voiteet ja suun kautta otettavat kortisoni lääkkeet.. + muita lääkkeitä jotka autoimmuuni sairaus lääkkeitä.. naamakin ihan hirveän näköinen ja märkärupeakin jo naamassa. Paiseet tulehtuu helposti raapiessa niitä ja kun ne poksahtelevat rikki.. vessassa asioiminen sattuu.. käveleminen on vaikeaa jalkapohjissa olevien rakkuloiden takia.. kuuma pahentaa, kylmän pitäisi auttaa muttei auta minulla.. suihkussa käynti on yhtä tuskaa, itsensä kuivaaminen sitäkin tuskallisempaa.. kämmenet niin sisältä kuin ulkootakin rakkuloilla. Ja tämä pahenee vain pahenemistaan.. pienikin kosketus, hankaus, puristus aiheuttaa sille alueelle uudet nousevat rakot. Jos nukun selällään, selkään muodostuu rykelmä uusia rakkuloita, sama kyljelleen.. istuessa ne tulevat pakaroihin ja pakaroiden väliin.. kävellessä jalkapohjiin.. öisin nukkuessa kun kasvot vasten tyynyä niin naama aina aamuisin kahta kauheammassa kunnossa... Silmäluomiin alkanut nyt tulemaan paiseita.. niitä on myös korvien sisällä.. kauhulla pelkään että niitä tulee suuhunki... Olen niin itkenyt, huutanut, rukoillut.. olen niin väsynyt ja univeloissani, halvaantuneena tästä kivusta, poltteesta, kirvelystä, kutinasta.. sekava olo ja olen niin, niin epätoivoinen.. raskausviikko 27 menossa... Ja vauvalla todettu myös harvinainen trisomia 13... Elinajan odote on noin 7 päivää synnytyksestä ellei mene jo kesken ennen laskettua aikaa.. psyykkinen, henkinen ja fyysinen kuormitus on tällä hetkellä ihan liikaa ja mietin jo peruuttamattomia asioita.. itsekkäästi, mutta olen niin lopussa.. jos sitä vain päätyisi viemään hengen itseltään.. ei tarvitsisi vauvankaan yksin lähteä toiselle puolen.. vertaistukea kaipasin... Tai vaikka vain tukea.. en tiedä enää.