En vaan tiedä millä hitolla Varhassa sais mitään lisätutkimuksia. Musta tuntuu ettei täällä saa mitään ekstraa millään. Lähetteen endospesialistillekin sain vasta kun sanoin etten kestä enää ja rehellisesti itsemurha-ajatukset oli pyörinyt kipujen takia mielessä jo monta kertaa. Se että olin kuvannut mun endometrioosikipuja jo useamman kerran sellaisiksi että itken ja kouristelen lattialla tunteja ei riittänyt edes sympatiaan. Tosin tiedän että sanoin etten tiedä mistä kivut johtuu, kun mun pahimmat kivut ei yleensä liittynyt kuukautisiin vaan esimerkiksi ovulaatioon ja esikoisen jälkeen ulostamiseen, mut sitä vois kuvitella naistentautien pesialistien ymmärtävän et ne voi hyvin olla endometrioosista johtuvia, kun se kerran oli jo kasvanut emättimen seinämästä läpi.
Viimeiset vuodet on saanut mut hyvin skeptiseksi meidän terveydenhuollon suhteen. Hengissä sut kyllä pidetään, mutta ihmisarvolle tai elämänlaadulle ei löydy kiinnostusta.
Samoin oon myös oppinut että parempi tietää itse mitä uusimmat tutkimukset sanoo ja etsiä apua itselleen ties mistä, kun suomessa käypähoitosuositukset kehittyy niin järjettömän hitaasti ja kokeellisia hoitoja ei saa kovin helpolla lääkärit määrätä. En usko että olisin edes raskaana, jos en olisi nähnyt niin järjettömästi itse vaivaa kaiken tiedon etsimisen osalta.
Sillä jos menee samalla lailla kun 3 vuotta sitten niin tätä voi jatkua vielä viikolle 15 asti. Viimeksi oli käytössä Xonvea lääke mutta ei sekään hirveästi auttanut. Onko täällä kellään kokemusta Xonvean tai Bonjestan eroista?
jotenkin kaikki ylimääräinen lääkitys raskausaikana mietityttää, ja niistäkin jonkun verran lukenu että auttaako ne ees kunnolla. Luulen että sitkuttelen tämänkin raskauden ilman.
