Ihanat mukavat raskausarvet
Mun mummolla on sellainen mukava tapa, että asiat jotka hänelle on sattunut tulee sattumaan muillekin. Hänellä kuulemma on mahan seutu edelleen täynnä paksuja tumman punaisia arpia. Niin tulee hänen mielestään myös käymään minulle. Hän ei vaan voi ymmärtää, että jokaisen kroppa toimii eritavalla ja joillakin ne arvet haalistuu ajan kanssa.
Inhottavaa kuunnella kaikkea tuommosta kun tiedän itse, että jos lihon kilonkin niin tulee niitä arpia. Ne arvet kuitenki haalistuu nopsaa, ainakin vielä toistaseks. Piti vaan tässä vähän avautua asiasta johonkin :angelic:
Ja muutenkin hän kommentoi syömistäni, painoa, kotia, oikeastaan kaikkea. Syön aivan paskasti koska en karppaa kuten hän. Vähänki ko on tullut painoa niin pitäs kuule karpata, jotta paino pysyis kurissa ymymym. Kotona jos näkyy yks hiton paita tuolin nojalla, ''onpas täällä paskasta, pitäs varmaa vähä sunki siivoilla'. Vaikka siivoan joka päivä ja on ihan silmin nähtävissä, että meillä on siistimpää kuin hänen luonaan :D Sekä ollaan miehen kanssa oltu sossupummei, eletään vaan tuilla ymym. pitää hakea ja hakeutua kaikkii tuki juttuihin jotta pärjätään ja se perus 'menkää töihin'. Tai asiasta oltiin tuota mieltä siihen asti kun mies sai vakkari työn oltuaan ensin vuoden määräaikasena. Ja mäki tehny lähihoitajan töitä toistavuotta, mutta en vakkarina :D Ja tämä köyhänihmisen elämä -oletus juttu johtuu vain siitä kun vanhempani ei oo varmaa koskaan ollu töissä joten silloinhan se on automaattisesti perinnöllistä.
Enkä tarkoita pahalla ihmisille, jotka saavat tukirahoja :) Itellä vaa ärsyttää kun oletetaan minustakin heti niin. Ja nyt kyllä vähä aiheesta poikkesi tämä mun selitys
hassussa paikkaa mun mielestä ko odottelin niitä jenkkoihin ja alavatsaan :D
