Millä näitä oikeen hoitaa?? Painoa ei ole tullut kuin n.2kg mutta sisäreidet senkun repeilee[:@] Olen iltaisin rasvannut ihoa rasvaisella rasvalla, mutta tuntuu toivottomalta. Onko teillä vinkkejä tähän??
Omakohtaisesti ainoat vinkit ovat:
1. jatka rasvailua
2. muuta asennoitumista niihin.
(Kamalan näköisiä ovat synnytyksen jälkeenkin, mutta vaalenevat jonkin verran kyllä.)
Mulle lekuri sanoi että niille ei oikeestaan mitään voi.. Ovat kuulema aika paljolti perimästä kiinni.. Tiiä sitten uskooko tohonkaan.. Mutta joillekkin niitä tulee ja joillekin ei riippumatta siitä mitä tekee (ainakin lääkärin mukaan)..
Niinhän se on, että rasvaamista tai vartaloöljyjä voi yrittää kokeilla, mutta joillekin niitä vain tulee vaikka tekisi mitä. Ja kuten olet aiemmista viesteistä ehkä huomannut, niin raskausarpiin kannattaa suhtautua "ei niin itseään ruoskien", loppujen lopuksi ne kuitenkin ovat niitä onnenarpia.. [;)]
jep! aika pitkälti varmaan toi perimä vaikuttaa! mun äiti sai kans aika paljon raskausarpia odottaessaan minua eli esikoistaan ja sama juttu toistuu nyt sitten minulla, eli arpia on tullut jo tässä vaiheessa pakaroihin ja vähän reisiin ja tisseihin myös. rasvaamisesta huolimatta.. itse kylläkin pidän näitä arpia nimenomaan "onnenarpina" minulla kun sattuu olemaan oikeassa jalassa kolarin jäljiltä 5 leikkausarpea ja vasemmassa 2. :)
Itse rasvailin Body Shopin kaakaopuikolla, joka oli todella hyvä. Itselläni tuli ensimmäiset arvet vasta viikolla 35. Ei kannata olla liian toiveikas ettei niitä tule, se on aika harvinaista. Itse olen todella ylpeä arvista. Onnenarpia [;)][:)]
Mulla ei raskausaikana tullut ollenkaan, rasvasin Vichyn raskausarpivoiteella. Mutta nyt kun imetän niin rintoihin on tullut raskausarpia. Ne on kyllä aika ärsyttäviä.
Mulla on ihan järkyttävästi tullut raskausarpia jo ihan raskauden alussa tisseihin. Ei kyllä oo mitenkään mieltä ylentävä näky, kun rinnat on punavioletin raidalliset joka puolelta. Ehkä olisin voinut vaikuttaa siihen jollain rasvoilla, mutta siinä vaiheessa kun oisin jaksanut asialle jotakin tehdä, niin oli jo myöhäistä. No mutta kai ne edes vaalenee ennen pitkää.. Toivottavasti!