Alkuraskaudessa näin aivan kamalia painajaisia. Ne ei aina liittyneet vauvaan mitenkään, mutta ne oli kamalan todentuntuisia. Aina kun heräsi niin sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja olin aivan hiestä märkä. Tosi usein painajaiset liittyi jotenkin siihen, että kuolin tapaturmaisesti tai että miehelläni oli toinen nainen. 
jälkeenpäin oon miettinyt, että alitajunta teki tepposia ja ehkä mä unissani käsittelin jotain mun pelkoja.. Nyt onneksi en ole vähään aikaa nähnyt painajaisia, vaan olen saanut nukkua levollisin mielin ja herätä hyväntuulisena
