Raskausajan oireet, vaivat ja tunteet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Pihla
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
mä oon jo herännyt varmaan kymmenen kertaa jäätävään pohjekramppiin. Alkaa olla jo kunnon kramppeja ku pohje on arka koko seuraavan päivän. Yleensä tulee kun venyttelen aamulla sängyssä...
 
Mulla ei ole kramppeja, ei supistuksia, ei yhtään mitään, ja en tiedä onko päässä jotain vikaa, mutta olen hieman kateellinen teille joilla kaikennäköistä on :) Tämä kun todennäköisesti on viimeinen raskaus, niin haluaisin kaikennäköistä vaivaa vielä kokea, kaikista eniten niitä supistuksia :)
 
Saa syödä, magnesiumia jos syö likaa niin menee maha sekasin ei mitään muuta, sitähän käytetään myös ummetuksen hoitoon... Mulla ei kramppaa jalat mutt niis on tosi pahat levottomien jalkojen oireet ja ne on siirtynyt nyt myös kkäsiin ja mä en pysty nukkumaan kun jalat ja kädet vääntää koko ajan, valittelin niistä lääkärillekin tuossa kun siellä naikkarin päivystyksessä olin ja se totes refleksesistä et ne on ylivilkkaat nyt ja eipä oikein osannut kertoa mitään mikä tuohon auttas. Mä syön itse 2kpl emgesania päivässä ja yhdessä tabussa on 250mg, toisen otan aamulla ja toisen illalla, lisäks iltasin laitan icepoweria sääriluiden ja jalkapöydän päälle ja polvenkorkuiset puristavat sukat jalkaan, nuo yhdessä auttoi aluksi mutta ei auta enää, nyt ei auta kuin kestää vääntämistä ja toivoa et synnytyksen jälkeen helpottaa
 
Mulla ei tässä ole noita levottomia jalkojakaan ollut, onneksi, koska se on kyllä syvältä. Kahdessa edellisessä oli, mutta alkoi helpottamaan kun aloin syömään magnesiumlisää joka päivä, ja se onkin hyvin pitänyt poissa, joinain iltoina vähän ollut, mutta ei niin että oikein ahdistaa :)
 
Okei, eli lisää magnesiumia kehiin siis! :grin

Mä yritän olla aamuisin venyttelemättä jalkoja, mutta unen pöpperössä sitä automaattisesti tekee se ja sitten...
Noh, tuleepahan herättyä.. :blob3
 
Mul ei tosiaan magnesiumkaan auta enää ja alkaa hajottaa tää vääntämisen takia valvominen :(
 
Mulla on nyt ollut selkäsärkyä ja hiukan menkkamaisia kipuja. Neuvolan th epäili, josko mulla olis VTI, mut en itse usko, kun toi selkäsärkykin on aika toispuoleista. Jospa se lonkista vain johtuisi. Oon saikulla, kun toi hoitotyö ei enää mulle sovi ja sain ens perjantaiksi 2.5.vasta uuden ajan neuvolalääkärille. Onneks on kuitenkin 5.5. asti nyt saikkua. Kauheen pitkälle noi lääkäriajat menee. Mietinkin, et onkohan tuolla meidän Neuvolassa lääkäri vaan kahtena päivänä viikossa paikalla.
 
Meidän neuvolassa ainakin lääkäri on vaan kerran viikossa paikalla, että ei sinne kauheen nopeasti aikoja saa...
 
Mulla on käytössä raskausajan monivitamiini ja sen lisäksi magnesium, koska toi monivitamiinin sisältämä määrä ei riitä. Ainakin niinä päivinä kun tulee treenattua, otan magnesiumia, koska olen huomannut kramppien lisääntyvän silloin. Ei vie niitä kokonaan pois, mutta vähentää huomattavasti. Ei tuu treenaamisesta mitään jos on koko ajan kauheat suonenvedot ja krampit päällä. En oikeastaan edes miettinyt, että saako syödä, koska järkeilin että mikä on mulle hyväksi on myös vauvalle hyväksi. :)
 
Pihla, mahtavaa kuulla, että sä vielä treenaat, ihan kateeksi käy! :grin

Minkälaista treeniä teet? :)
 
Kamalia nuo pohjekrampit, itsellä niitä muutaman kerran ollut, mutta ei raskausaikana ollenkaan. Närästyskin on tuntunut nyt vähentyneen, tilalle tullut vaan valvottuja öitä ja levottomuutta. Viime yönä olin hereillä 02.30-06.00, ei mitään erikoista pyörinyt mielessä. Aluksi vauva oli hereillä jonkin aikaa myös, kuitenkin jatkoi uniaan ja heräsi vielä uudelleen myöhemmin ikäänkuin ihmettelemään, että eikö se äitikin voisi nukkua.:rolleyes:

Minulla on ollut jo pitkään öisin ja aamuisin mahan iho todella viileä, en tiedä sitten mistä johtuu, yleensä lykkään mahan sitten isännän selkää vasten lämmittelemään :grin

Onko jollain jotain faktatietoa uimisesta loppuraskaudessa tai miten synnytyksen jälkeen, voiko unohtaa haaveet järvivedessä uimisesta tänä kesänä?
 
niin kauna kuin paikat on kiinni voi uida ja synnytyksen jälkeen lähinnä tissit on ne jotka voi tulehtua jos on kylmä vesi, eipä siinä muuten rajoituksia taida olla. Mä yritin esikoista odottaessa uida järvessä mut vesi oli sen verta vilposta et samantien tuli hirveet supistukset, hallissa ei moista ongelmaa ollut.
 
Ai täällä on muitakin pahoinvoivia... :sick006 Mullahan ei tämä pahoinvointi loppunut varsinaisesti ollenkaan, vaan on jatkunut koko ajan. Onneksi se on nykyään enää sellaista lievää aamupahoinvointia. Noin pari kertaa viikossa tulee enää jostain hajusta kunnon oksennusrefleksi - ja sekin yleensä ennen aamupalaa, joten ei ole tarvinnut kuin yökkiä.

Turvotusta on jaloissa lähes joka ilta - varsinkin jos on ollut toimistopäivä. Nostankin jalat yleensä heti ylös kun pääsen kotiin. Naamassakin on havaittavaissa jonkin verran turvotusta - joka tosin voi johtua osittain nousseesta painostakin. Tosin nenän turpoaminen tuskin painon noususta johtuu...

Nukkuminen alkaa olla yhtä helvettiä. Esim. viime yönä en saanut nukuttua kuin 5-15 min pätkissä, kun piti kääntää kylkeä vähän väliä. Lonkkia särki ja painoi ja kyljet oli tosi kipeenä.
Mulla on sängyssä ainakin 5 tyynyä. Mahan alle on molemmille puolille tyyny, joka tukee kyljellä nukkuessa (jos sitä ei olisi, en pystyisi nukkumaan ollenkaan, kun vastakkaista kylkeä alkaa repiä niin lujaa). Lisäksi on polvien välissä tyyny. Se ei tosin oikein tahdo pysyä siellä, kun käännän kylkeä koko ajan. Lisäksi pari tyynyä pään alla, ettei kovin ala närästämään.

No, mutta siinä meikäläisen valitukset. Ihanaa, että on tällainen paikka missä voi rauhassa valittaa ja ymmärretään, eikä heti tuomita. :)
 
Gemini, kuntosalitreenit sujuu vielä hyvin ja kahvakuulaa heiluttelen myös. Ei ole kuin muutamia liikkeitä tarvinut jättää pois, esim. maastaveto ja kyykyt onnistuu vieläkin. Nyt kun kelit lämpeni niin virittelin fillarinkin kuntoon (eli mies viritti) ja olen nyt pari lenkkiä tehnyt, kun ei oikein muuten saa mitään aerobista treeniä. Juoksu ei tulis mieleenkään kun maha hölskyy siinä liikaa ja noi jumppatunnit rupee olemaan vähän liikaa mulle, jos sattuu olemaan sellainen ohjelma et hypitään paljon niin ei oo kiva kun puolet jutuista jää tekemättä. Ihan perus bodypump kylläkin onnistuu vielä. Uinti tuntuis myös hyvältä jos viitsis raahautua uimahalliin useammin. :)
 
no huh, tuskin menee Pihlalla kauan palautua synnytyksestä :) itse oon kans yrittänyt pyöräillä kun muu liikunta jää niin vähäiseksi, oon yrittänyt pyöräillä 15-20km/vko mut joinain viikkoina ei vaan jaksa kahta reissua tehdä :D ja esikoinen tietysti lisäpainona istuimessa joten kyllä yleensä hapottaa lenkin jälkeen :D
 
Mulla on myös ollut noita pohjekramppeja, varsinkin aamuisin jos sattuu venyttelemään jalkoja ennen kun nousee sängystä. Yöt menee nykyään kans pyörimiseen ja valvomiseen. Ei oikeen oo mitään syytä valvoa muttei tuu unikaan jos sattuu heräämään. En muista, että edellisraskaudessa olisin näillä viikoilla (33+) ollut vielä tässä kunnossa.

Soitin aamulla neuvolaan tuosta mahan kovettumisesta ja poltoista ja paineen tunteesta ym alkaneista vaivoista ja sain ensi viikolle ylimääräisen lääkärineuvolakäynnin. Eipä tarvi sitten pähkäillä enää, että missä mennään.
Itse olisin jo valmis vaihtamaan tämän mahan vauvaan :love017 mutta vauvan puolesta saisi mennä vielä ainakin sen viitisen viikkoa. Ristiriitaista tästä tekee vielä sen, että nyt jotenkin yritän olla koko ajan ajattelematta sitä itse synnytystä.
Ekalla kerralla oli paljon helpompaa kun ei tiennyt mitä odottaa. Vaikka mulla menikin eka kerta aika nopsaa ja ihan hyvin niin silti nyt ei huvittais yhtään se touhu :sad001
 
Pyöräily olis kivaa näillä keleillä ja vielä kivempaa kun tulee kunnolla lämmin, mutta vähän alkaa olla siinä ja siinä, että saako mun pyörässä säätöjä mukautettua hirmuista vauhtia kasvavan mahan mukaan. Kiva olis loppuaika ennen lomaa pyöräillä työmatkat, kunhan aamupakkaset vaan tästä hellittäis (seli seli). :)

No saa nähdä sen palautumisen kanssa, vielä on pari kk aikaa ja mitä vaan voi tapahtua olotilojen kanssa, ja tietysti synnytyksen. Pessimisti ei pety vai miten se meni. :p
 
Mun pitikin udella teiltä, että mites teidän nukkuminen nykyään onnistuu? :p

Murmur, kertokin omista aikamoista asetelmista :grin

Mä olen nyt alkanut huomaamaan ettei tule yön aikana nukuttua kovin hyvin.
Vessassa ei tarvitse onneksi enää ravata, kerran tulee käytyä (joskus kaksi, jos olen juonut paljon vettä ennen nukkumaanmenoa).

Nukun kyllä tosi hentoa unta ja herään oikeastaan kaikkeen ylimääräiseen ääneen, mikä luultavasti on valmistautumista tulevaan, kun heräilee sitten joka ikiseen inahdukseen mitä vauva päästää :)
Nukkumisasentoa tulee vaihdettua vain hereillä ollessa eli yleensä herään samalta kyljeltä, mille nukahdinkin. Sattuu muuten aika paljon, kun lähtee vaihtamaan asentoa, kun on maannut monta tuntia samalla kyljellä..:oops:
Vielä en ole tarvinnut mitään lisätyynyjä, mutta öisin tulee nykyään niin kuuma, että peittoa pidäm jalkojen välissä sellaisena tukena ja halikaverina :p

Nukahtaminen on vähän hankalaa, kun vauva pyörii just silloin aikalailla. Ja nukahtaminen heräämisen jälkeen uudelleen on välillä vähän vaikeaa, kun vauva alkaa monesti pyörimään kun herään, ihan kuin tietäen, että "äiti on hereillä, voi taas pyöriä" :Heartred
 
Muokattu viimeksi:
Persikka, mulla on vähän samat fiilikset, ristiriitaiset fiilikset.
Odotan kovasti jo vauvan syntymää, mutta en kuitenkaan itse synnytystä. Sen voisin kyllä skippaa kokonaan.
Esikoisen kohdalla se oli jotenkin kovin raskasta, henkisesti ja erityisesti fyysisesti.
Jollain tavalla oli kyllä helpompaa, kun ei tiennyt mitä odottaa enkä oikein osannut pelätä mitään.

Nyt on jotenkin tietoinen kaikista asioista, mitkä voi mennä vikaan, niin jotenkin ne painaa mieltä tällä hetkellä. Eipä se murehtiminen auta, mutta oma luonteeni on, että haluan valmistautua aina myös asioihin, joille en itse voi mitään.
Ja koska en voi mitään, niin koitan vähän olla sillä ajattelulinjalla, että "go with the flow" :)

Tällä hetkellä en koe kyllä pelkääväni, mutta jännitän aika paljon.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top