raskausajan liikunta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tessu27
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kävin eilen kokeilemassa äitiysjooga.
Siellä harjoiteltiin tällä kertaa rentoutusta synnytyksessä. Tunnin lopussa kuuntelimme CD:ltä naisen opastusta läpi synnytyksen rentoutuksen voimalla. "Nyt tulee supistus, hengitätte syvään sisään ja uloshengityksellä rentoudutte.. nyt supistukset kovenee.. nyt alkaa ponnistuttamaan.. nyt lopetatte ponnistamisen ja annatte vain vauvan pään valua ulos.." . Itse koin tunnin hyödyllisenä ja mukavana. Puolitoista tuntia meni todella nopeaa.

Rentoutusta sekä hengitystekniikkaa voisi harjoitella enemmänkin. En jäänyt kaipaaman rankempaa harjoittelua, koska työni on fyysistä ja kävelen työpaikalla 8 tuntia päivässä eli siinä samalla tulee treenattua tarpeeksi. Raskaus alkaa olla siinä vaiheessa, että yhä enemmän kaikenlainen leppoinen liikunta houkuttelee. Neuvolasta saamani vihkosen mukaan tällä raskausviikolla eli viikolla 26 alkaa jo viimeinen kolmannes (onko näin?). Ja kyllähän se jo alkaa tuntua, ettei ole enää niin paljon voimia ja jaksamista. Vatsakin kasvaa koko ajan ja hidastaa askelia - varsinkin portaissa tunnen itseni isoksi tallustavaksi karhuksi.. Haluan jatkaa äitiysjoogaa, mutta pääsen aloittamaan sen kunnolla vasta toukokuussa, kun työni ovat loppuneet. Silloin varmasti ajatukset ovat jo kääntyneet enemmän sekä synnytykseen että vauvan tuloon ja äitiysjooga auttaa vielä paremmin valmistautumisessa tulevaan..

Toukokuussa voisi käydä myös jollain tanssitunneilla, mutta esim. aerobiciin tai muuhun sykkeitä kohottavaan liikuntaan ei tee mieli osallistua. Mietin sitä, että kun olen nähnyt raskaana olevia ohjaamassa aerobicia, että milloin heidänkin on täytynyt jättäytyä siitä pois.. Kai juuri viimeisen kolmanneksen alussa? Pidän itseäni hyvässä kunnossa olevana, joten en halua ajatella, että joku vielä kävisi rankemmissa treeneissä enää pitkään tässä vaiheessa.. ;)
 
Olet kyllä urhoollinen Si87 kun pystyt tekemään vielä työtä, jossa olet jaloillasi 8 tuntia ja kävelet paljon. Itsellä koirien kanssa käyn reilu tunnin lenkin päivittäin ja sekin alkaa jo olemaan aikamoista puuskuttamista kun tulee ylämäki. Harjoitussuppareita tulee myös lenkkien jälkeen niin täytyy varmaan jo jarrutella. Onneksi on koirapuistot! emoticon
Olen itse käynyt myös aerobic tunnilla, jossa vetäjällä oli jo iso masu ja nyt kun on itse samassa vaiheessa niin ei voi kun ihmetellä. Ei tulisi itselle enää mieleenkään hypellä. Muutama juoksuaskel bussiin on jo järkyttävää puuskuttamista. Olen myös naureskellut kovasti miten kömpelöksi sitä tulee. Jotain tippuu kädestä ja kumartuu nostamaan ja ähkäisy kuuluu aina. Ihan kun joku vanha mummo. emoticon  Ylös nouseminen esim. lattialta on myös kaikkea muuta kun ketterää. Autoonkin on jo välillä ratin taakse hankala pungeta kun olen aika lyhyt ja penkki siksi aika lähellä. Täytyy varmaan alkaa siirtämään penkki ajoasentoon vasta kun istuu paikalla itse.
Kävelyjä teen monta kertaa päivässä ja joogassa käyn myös, tosin ihan tavallisessa. Selkää tarvitsisi jumpata mutta ajattelin kysyä neuvolasta jumppavinkkejä. Jumppapallon meinaan hankkia kyllä joka tapauksessa jos siinä katsoisi vaikka telkkaria ja pyörittelisi selkää.
 
Vihdoin ja viimein sain aikaseksi kirjoittaa tänne. Olen lukenut heinämammojen juttuja jo pari kuukautta ja aina pitänyt osallistua, mutta sit on tullut jotain muuta..selityksiä :) Olen lukenut paljon raskausajan liikunnasta ja siitä mitä voi ja ei saa tehdä. "Yllätys" on, että yhtä ainoaa vastausta ei ole ja tärkeintä on kuunnella itseään. Olen ryhmäliikuntaohjaaja ja ohjauksia takana jo 7 vuotta. Ohjaan edelleen normaalin työn ohessa 6-7 tuntia viikossa, reipasta aerobiciä, zumbaa ja lihaskuntotunteja. Maha on täälläkin kasvanut ja siksi olen joitain hyppyjä jättänyt välistä zumbatessa, mutta aikalailla sitä pystyy vielä riehumaan. Sanoisin kaikille vinkkinä sen, että jos vaan pystyy liikkumaan niin liikkukaa vaikka loppuun saakka. Tällä en tarkoita mitää kovaa treenaamista vaan vaikka kevyitä kävelylenkkejä, uimista, joogaa..mitä ikinä keksiikin. On todella tärkeää pitää vartalostaan huolta, koska se on ihan oikeasti koetuksella raskauden ja synnytyksen aikana.
 
Mua kiinnostaisi tää jooga asia enemmänkin. Siskolleni sanottiin jooga tunneilla että raskauden ekalla ja vikalla kolmanneksella ei sais joogata. Mammajooga nyt on tietysti asia erikseen :) Neuvolassa mulle sanottiin että joogaa jos haluat. Onko kellään mitään havaintoa mikä tässä on tää juttu että ihan joogaohjaaja sanoo ei, mutta neuvola sanoo joo. Kaikki te jotka olette jooganneet niin oletteko siirtyneet mammajoogaan vai jatkanut ns. tavallista? Itse olen astanga joogan jättänyt väliin kun se on hieman "rankempaa" mutta hatha joogaa meinaan harrastaa niin kauan kun vaan taipuu :D
 
Mä olen käynyt hot jooga lempeä tunneilla. Ihan normitunteja mutta vetäjä antaa tietyissä liikkeissä raskaana olevilla omat ohjeet ja liikkeet. Tunneilla on aina ollut kanssa-raskaana olevia. Lämpötila huoneessa on +38 eli hiki tulee. Kovasti vetäjä painottaa, että pitää kuunnella omaa kehoa ja tehdä oman jaksamisen mukaan. Olen itse helpottanut harjoituksia aika lailla raskauden edetessä. Esim. tasapainoharjoitukset olen jo jättänyt pois kokonaan. Tunnilla vetäjä kehottaa juomaan usein ja tunnin aikana juonkin melkein litran ettei vaan pääse nestehukka yllättämään lämpimässä. Itse olen tykännyt kovasti kun tehdään paljon asioita mutta kuitenkin niin ettei ole liian rankkaa. Joogan jälkeen on virkistynyt ja rentoutunut olo ja siitä olen päätellyt sen tekevän hyvää. Mikään harjoitus ei myöskään tunnu ikävältä ja jos tuntuu niin helpotan harjoitusta tai jätän kokonaan välistä. Meillä neuvolatäti sanoi joogan olevan hyvää liikuntaa ihan loppuun saakka kun lisää tasapainoa, liikkuvuutta ja rentouttaa. Meinaan miiman tavoin käydä niin pitkään kun taipuu ja tuntuu hyvältä.
 
Päivityksiä "liikuntakuulumisiin" toisen kolmanneksen loppupuolelta. Treenisupparit ovat olleet intensiivinen seuranpitäjäni jo viikkoja, ja sen huomaa hyvin myös liikkuessa... ohjeet väittää, että supistaa saa kivuttomasti niin paljon kuin sielu sietää, ja jos liikkuessa supistaa niin voi pysähtyä odottamaan että suppari menee ohi ja sitten jatkaa sen kummemmin varomatta... mutta minä en kyllä montaa askelta olisi tämän viikon lenkilläkään päässyt jos olisin jokaiseen kovotteluun pysähtynyt! Olen ajatellut niin, että kun se kovottelu ei tunnu sen enempää kuin että juuri ja juuri tiedän tuntemuksen olevan olemassa, se ei häiritse minun olemista, ajattelua, keskittymistä tai liikkumista vähimmässäkään määrin, niin siinäpähän kovottelee. Ja kun tulee niitä levossakin (esim. kesken työpäivän tietokoneen ääressä kököttäessä ja jopa yöllä kesken unien), niin tuntuu että niitä tulee joka tapauksessa, liikuin tai en.
Tanssitunnilla saatan istahtaa siksi aikaa kun ohjaaja selittää askelia tai tekniikoita tms., niin saan huokaista ennen seuraavaa sarjaa, ja hyppivissä koreografioissa ei askel ihan entiseen malliin nouse (jos ei muuten niin tuntuu että lirahtaa :D) mutta muuten ei ole vielä tarvinnut sielläkään hissutella.
Sykemittarista luovuin aikoja sitten, nyt menen enemmän tuntemusten mukaan. Lupasin itselleni ahkeraa uintia kevään mittaan, mutta uimahallireissun menee niin kauan aikaa siihen liikuntamäärään nähden, ja sitä ei vaan väsyneenä saa millään itsestään irti, niin se on nyt remppahommien keskellä ollut hyllyllä... ehkä parin viikon päästä taas kun alkaa loma!
Toukokuussa olisi vielä napatanssia tiedossa, sitä odotan mielenkiinnolla miten siihen taipuu :D
 
Ihanaa Minttuliina, että oot pystyny vielä noinkin kivasti liikkumaan. :)

Täällä myös salitreenit jatkuu edelleen, tosin tahti on hiljentynyt ihan huimasti. Ja onneksi saatiin auto viimein, muutoin ei kyllä varmaan salitreenejä enää jaksaisi kun tulee päivän aikana touhuttua ja ulkoiltua niin paljon esikoisen kanssa. Eli ei tartte tehdä kauppareissuja kävellen, ni jaksaa sitten ähkiä vielä salilla. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top