Raskaus, vauva, parisuhde

[Bubs]

Yksinkertaisesti: Miten teillä on raskaus vaikuttanut parisuhteeseen? Entä vauvasta puhuminen, odotukset vauva-arjesta?

Esikoista odotamme ja kaikki on aika jännää. Vauvan suhteen minulla on melko levollinen olo, mutta vauva-arki kieltämättä vähän jännittää. Olen ollut hirvittävän väsynyt raskausaikana, mikä on osaltaan heijastunut kaikkeen yhdessä tekemiseen jo hyvin alkuvaiheessa. Vauva on omissa ajatuksissani 24/7 ja välillä ihan pinnistelen, etten joka asiayhteydessä hänestä puhuisi. Miehelle kun tästä mainitsin, tämä onneksi vain nauroi itsekin ajattelevansa vauvaa jatkuvasti.

Kyllä. Meitä taitaa jo olla kolme. Outoa, jännää, ihanaa.

 

[Taikkuli]

Meilläkin ensimmäinen tulossa ja omissa ajatuksissa vauva tietysti koko ajan mutta mies ei vielä oikein taida käsittää asiaa kunnolla Mutta eiköhän hänkin asiaan mukaan pääse kunhan tässä raskaudessa edetään, nyt 13+2. Kovasti hän on ihmetellyt että mitä kaikkea niin pieni ihminen sitten heti syntymänsä jälkeen tarvitsee (kun luettelin mitä kaikkea meidän tulee hankkia) ja ihastelee kyllä ultrakuvaa välillä ja taputtelee vatsaani.

Muutoin meillä on oikeastaan nyt ajatellen mennyt todella hyvin koko alkuraskauden ajan, emme ole riidelleet enkä minäkään ole saanut mitään raivonpuuskia hänelle Jotenkin tuntuu että tuleva vauva on saanut meidät ehkä ottamaan rennommin nyt tämän jäljellä olevan kaksitaan olemisen ajan Toki kaikkeen vaikuttaa se, että olemme olleet kauan yhdessä ja meillä on elämäntilanne josta oikeastaan vain lapsi puuttuu, joten olimme molemmat valmiita tähän muutokseen ja lapsi on odotettu

Vauva-arkea odotan mielenkiinnolla Mies on sitä sorttia että valvoo yöt ja nukkuisi "aamulla" pitkään jos vain pystyy...Minä olen aika päinvastainen ja olenkin pohdiskellut että kuinkahan meillä perhesopu säilyy jos uusi tulokas on kovinkin kova heräilemään öisin ja valvottaa sekä äitiä että isää...Mutta, luotan siihen että kaikesta selvitään - turha liian aikaisin stressata kun ei sille näin etukäteen kuitenkaan mitään voi :)

 

[Angii]

Meillä kanssa ajatukset kääntyneet jo kovasti vauvaan, toki minä enemmän vauvasta puhelen vielä. Mieskin on osoittanut aktiivisuutta, esim. Ehdotti että nentäisiin viikonloppuna vertailemaan vaunuja :)
Ja oli jo laskeskellut millon jään pois töistä jne.
Riitoja/kinaa on ollut nyt enemmän, johtuen ihan mun mielialojen ailahtelusta

 

[katariina86]

Mietittty lähinnä että vaihdetaanko asuntoa vai ei,mutta tultiin siihen tulokseen että pärjätään kyllä kaksios ja hommataan vaan yks kaappi eteiseen niin saadaan uuden tulokkaan vaatteet sinne:-D katotaan sitte ku toinen on isompi niin vaihtaa sitte asuntoa:-D
Mutta eipä tässä oo oikiastaan mikään muuttunu..arkea pyöritetään:-D varmaan sitte muuttuu kun toinen syntyy..

 

[Marru]

Meillä on parisuhde ollut nyt jotenkin seesteistä. Ehkä vaikutti se, että vihdoin ja viimein reilun parin vuoden yritys ja odotus muuttui todeksi. Tietysti itsellä on välillä pientä syyllisyyttä, kun en niin paljon jaksa tällä hetkellä panostaa parisuhteeseen. Oikeasti mies kyllä ymmärtää sen todella hyvin, että tällä hetkellä pahoinvointi ja väsymys vie voimat.

Vauva on jo paljon koko perheen puheissa. Tietysti minä ja tytöt puhutaan vauvasta miestä enemmän, mutta paljon jo mieskin miettii asioita. Kovasti jo myös odottaa tulevaa kesää. Lomaakin on kivasti. Keskenään ollaan myös hieman fiilistelty kuinka saadaan olla päivällä kolmestaan vauvan kanssa, kun tytöt ovat koulussa.

Mä oon aina ollut sikeäuninen ja pienestä en ole vauvan ääniinkään herännyt jos mies on vaan kotona ollut. (no kuopus oli vähän toinen juttu kun ei paljon edes nukkunut). Mies on silloin herännyt nostamaan vauvan mun viereen syömään. Jos samallatavoin menee tulokkaan kanssa. Tosin täällä jo tytöt kinastelee kumman huoneeseen vauvan sänky tulee. Molemmat ovat valmiita hoitamaan vauvaa myös öisin.

 

[BaaBaa_]

Meidän parisuhdetta esikoinen ainakin lähensi ja niin on lähestänyt tämä toinenkin. Jutellaan paljon enemmän jota kyllä tehdään muutenkin eli joskus saa puheenvuoroa odottaa että pääsee ääneen! Vauva ja esikoinen on aika paljon puheissa mukana ollut nytten kuten luonnollisesti voi olettaakkin. :)

Yhteistä aikaa tietenkin on vähemmän mutta sekin tullaan käyttämään tehokkaasti hyödyksi milloin vain ollen ja milloin jotain asioita hoitaessa.

Itseä mietityttää myös miten tullaan arki pyörittämään, mutta kyllä se siittä lähtee rullaamaan aivan kuin esikoisestakin ja alkaahan tämä olemaan jo rutiinia kun elokuussa kaksi pientä hoidettavana. :)

 

[matti]

Aika usein miehillä kai menee niin että tajuaa sen vauvan vasta kun näkee sen. Meillä ainakin on menny just niin. Mies ei koskaan puhu vauvasta, mutta kun se syntyy niin on kyllä täysillä isihommissa. Meillä mies on iltauninen ja minä aamu-uninen, niin ollaan noiden ekojen kanssa tehty isyysloman ajan niin että minä valvon vauvan kanssa pikkutunneille/aamuun ja mies herää ajoissa esikoisen kanssa/jatkamaan vauvan kanssa. Miehellä on säännöllinen päivätyö, niin isyysloman jälkeen mä hoidin arkisin yösyötöt ja mies viikonloppuisin. Meillä ei kumpikaan lapsi oo ollut täysimetyksellä, se tietenkin muuttaa yövuorojen järjestelyjä. Kun kuulee tuttavilta miten avuttomia toiset isät on, niin kyllä vaan muistan olla kiitollinen tuosta omasta miehestä, miten hyvin se lapsistaan huolehtii <3 Täytyy muistaa antaa miehellekin mahdollisuus ja antaa sen hoitaa monet asiat omalla tavallaan, silloin jos niillä ei ole kenenkään terveyden ja hyvinvoinnin kannalta merkitystä kuinka hoitaa. Meillä kävi esikoisen vauva-aikaan sellainen, että mä jouduin leikkaukseen kun vauva oli 6 viikkoa ja olin viikon sairaalassa. Mies sai oikein tulikasteen isyyteen, kun sai olla yh koko viikon noin pian. Hyvin sillä kaikki meni, enkä mäkään ollut yhtään huolissani kun oli siihenkin asti pärjännyt niin hyvin kaikessa :) Oli varmasti hyvä juttu isäksi kehittymiselle tuollainen boot camp-meiniki :D

 

[pinguliini]

Ajattelen vauvaa kyllä koko ajan. Taitaa mieskin aika paljon mietiskellä asioita koska välillä hän kysyy aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja pohtii nimiä jne :) ja ollaan toki juteltu kaikesta. Ei meitä huoleta mikään koska molemmat ollaan uskossa ja Taivaan Iskä kyllä auttaa avioliittoamme ja raskausaikaa ja tietenki tulevaa lapsiarkea :)

 

[Imme]

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei raskaus olisi muuttanut parisuhdettamme. Toki muutoksia on ollut niin hyvia kuin huonoja. Emme riitele mieheni kanssa juuri lainkaan, kun ennen tunnuin tulistuvan paljon herkemmin. Ehkä ne vauvan kuvat silmissä maailma näyttää ruusunpunaiselta Toisaalta taas seksielämä on tuntunut kuihtuvan milloin minkäkin syyn takia. Ensin oli paha olo, sitten jomotti vatsaa, nyt väsyttää ja turvottaa. Ehkäpä se kohta helpottaa..?

 

[ninetsu]

^ näin se menee:
ensin on pahoinvointia ja väsymystä, seksi ei voisi vähempää kiinnostaa. mies kyllä haluaisi, mutta oksettaa koko ajatuskin seksistä... nukkumatti on illan paras kaveri! pian väsymys ja pahoinvointi helpottaa, mutta sitten huomaakin, että maha onkin kasvanut jo sen verran isoksi, että se onkin tiellä... kohta missään asennossa ei ole hyvä olla, vauva painaa ja lopuksi ison mahan kanssa on vaikea vaihtaa asentoakin! olo ei ole ollenkaan seksikäs, vaan norsumainen... toivoo, että se vauva syntyisi pian.
niin eih, ei se helpota.

sitten kun se vauva syntyy, seksi ei ole ensimmäisenä mielessä... römpsä on tohjona, istuminen sattuu. (ei siis kaikilla, mutta mulla ensimmäisessä synnytyksessä leikottiin alapäätä niin pahasti auki, että lääkäri tikkasi mua tunnin ja istuin lasten uimarenkaalla pari viikkoa syöden buranaa ja panadolia vuorotellen, ja siitä vielä muutaman viikon tyynyjen päällä...)
sitten kun pikku hiljaa seksi alkaa kiinnostamaan, eka kerta jännittää. sitä miettii miltähän miehestä tuntuu, tunnunko hänen mielestään enää miltään? käyköhän se kipeää? ja hei, ehkäisy! mitenkäs sitä kortsua edes käytettiin ja missähän ne ovat...?
seksi pitää aikatauluttaa, että vauva varmasti nukkuu aktin ajan. pullamössö maha höllyy, tissit on arat ja niistä valuu maitoa. siitä on seksikkyys kaukana... valot pois, pimeä huone, visusti peiton alla piilossa. jooh kuulostaa hyvältä idealta!

mutta voin lohduttaa, ainakin itselläni on ensimmäisen synnytyksen jälkeen seksi alkanut tuntua paljon, PALJON paremmalta kuin ennen lapsia! pikku hiljaa seksiä alkaa olla tiheämmin, vauva nukkuu paremmin ja itsekin alkaa olla pirteämpi. ja hyväksyy itsensä ja sen pullamössömahan raskausarvilla. nyt olen äiti. ei tarvitse enää pimeässä peiton alla harrastaa... eihän mieskään siitä mössömahasta ja tiikerin raidoista välitä, vaan rakastaa minua sellaisena kuin olen. olenhan hänen lastensa äiti.

 

[Imme]

Kiitos Ninetsu päivän nauruista! Täällä kaasukammiota muistuttavana olentona en voi kuin nauraa omalle ilmapallomaiselle ololleni onneksi tässäkään asiassa ei olla yksin

 

[ninetsu]

mutta niin se vain menee, tuo on ihanakaru totuus.

 

[granger]

Ninetsun ihana karu totuus kyllä osuu :D

Eka laps meillä muutti parisuhdetta isosti. Ei sellaiseen elämänmuutokseen varmasti voi edes valmistautua, vaikka kuinka koittaisi. Onkin ollut ihana, kun lasten ristiäisissä pidetyissä puheissa on sukulaiset vielä muistutelleet toisilleen, että koetaan tämä elämänmuutos yhdessä ja tuetaan tuoreita vanhempia, jotta heilläkin on kahdenkeskistä aikaa tarjolla.

Sen lisäksi että parisuhde päivittyi seuraavalle tasolle, niin ollaan kyllä koettu pelkästään positiivinen muutos suhteessa sekä omiin että puolison vanhempiin. Toki täytyy myöntää, että ensimmäisen kanssa näitä kasvatuskipuiluita molempien isovanhempien kanssa koettiin aika lailla, mutta ne on vaan asioita, jotka täytyi käydä läpi jotta päästiin näin hienoon tilanteeseen.

Usein kuulee sitä, että lapsen ekan kolmen vuoden aikana vanhemmat ei saisi erota (tai tehdä eroa aikaisemmin läheisiin sukulaisiin), koska tuo eka kolme vuotta vaan ei ole sitä "normaalia" elämää. Mä allekirjoitan tän kyllä ihan täysin, vaikka siinä ekan vuoden sumussa tulikin pariin otteeseen eksyttyä maistraatin sivuille selaamaan avioerohakemusta ja hermostuttua isosti sekä omille että puolison vanhemmille...

 

[katariina86]

Edellä mainitut kuulostaa niin tutulta:-D:-D:-D:-D:-D:-D

 

[Mukkelis]

Heheh, hauska ninetsun kirjoitus!
Silti pakko heittää oma eriävä kokemus: En ole koskaan kokenut olevani seksikkäämpi ja (anteeksi suora ilmaus) kiimaisempi kuin raskausaikana! Pois lukien alkuviikojen etovan olon kanssa sekä ihan parina viimeisenä viikkona kun valtavan vatsan kanssa hyvän asennon löytäminen on ollut oikeastaan mahdotonta. Mutta siihen väliin on mahtunut monta kivaa ja kiihkeää kuukautta.

Mutta sen allekirjoitan, että synnytyksien jälkeen seksielämä on todelakin parantunut. Mulla ainakin tuntui ikäänkuin tuntoaisti Siellä alhaalla herkistyneen hyvällä tavalla. Kunhan tosiaan pääsi yli synnytyksen jälkeisen ekan yhdynnän jännittämisen yli.

On myös ollut jännä huomata, kuinka jokaisen lapsen jälkeen rakkaus omaa miestäkin kohtaan on vain syventynyt.

 

[Marru]

Ninetsu, hauska kirjoitus

Täältäkin tosin tulee hieman eriävä mielipide. Tunnen olevani seksikkäämpi nyt raskaana. Taas kerran on kunnon rinnat eikä vain sellaiset pienet nahkapussit roikkumassa mukana. Ja jotenkin muutenkin olo on seksikkäämpi. Harmi vaan että sitä yhteistä aikaa ei ole oikein ollut. Varsinkin nyt taas kun minä sairastelen.

En muista että aikaisemmissa raskauksissa seksi olisi loppuajasta ollut jotenkin hankalaa. Maha tietenkin vaan asetti hieman omia rajoituksia. Nyt on kyllä tullut mietittyä miten kun tämä maha kasvaa ja nykyään myös loukkaantunut niska asettaa omat rajoitukset. Onneksi mies tuntee minut kaikkine vaivoineen jne. niin osaa myös itse ottaa asiat huomioon.

 

[ninetsu]

joo kyllä se seksi oikeasti onnistuu raskausaikanakin, on meilläkin siis ollut hyvää seksiä raskaana ollessani ja "kiimaisempia" pätkiä. meinasin tuossa että se iso maha ja asennon vaihtamisen hankaluus on just niitä ihan loppumetrin ongelmia. ja kovasti mahassa muljuva vauva vei ajatukset pois itse hommasta.

ja en ole koskaan tuntenut itseäni raskausaikana mitenkään erikoisemmin seksikkääksi, mulla ei rinnat ole mitenkään muuttuneet, samanlaiset roikkuvat eriparia ovat olleet aina. vain maha, persus ja selkämakkarat ovat kasvaneet raskaana ollessa...

 

[Annemaria999]

Meidän parisuhde on jossakin määrin muuttunut. Vauva ja tulevat hankinnnat sekä olotilanut ovat päivittäinen puheenaiheemme. Lisäksi minulla on ollut pari viikkoa seksihalut hukassa ja mies on alkanut avautumaan seksipuutteesta. Pari riitaakin ollaan saatu aikaiseksi. Mutta minkäs teet jos koko ajan väsyttää ja alavatsaa sattuu, seksi on siinä olotilassa viimeisenä mielessä. Rohkaisevaa kuulla, että raskauden jälkeen seksi paranee ja halut palautuu.

 

[Angii]

Joo, ainakaan vielä ei täällä ole etityisen seksikäs olo. Pahoinvointi alkaa hellittää mutta sit taas väsymys on aivan järkkyä. Mulla ennestään jo isot rinnat että en yhtään toivo niiden kasvavan, päinvastoin!

 

[Mukkelis]

Mullakin on nyt väsymys verottanut petipuuhia eikä iltaisin jaksa muuta kuin nukkua, mutta onneksi viikonloppuisin molemmat vanhemmat lapset nukkuu vielä päikkärit...

Vaikka itselläkin on iso kuppikoko niin odotan että raskauden ja imetyksen aikana edes hetkellisesti ja näennäisesti "kiinteytyy" nämä tyhjät bassetinkorvat..!

Muutoin tuskin meidän parisuhde tästä kummoisesti muuttuu, lapsiperhearki vain taas asteen tiivistyy. Isoin muutos oli esikoisen syntymä. Mieskin jälkikäteen kertoi, että vaikka odotusaikaan yhdessä paljon asioista ja vauvasta juteltiin ja hän tunsi vauvan liikkeet kädellä (ja loppuaikaan näki vatsan päältäkin), niin silti homma lopullisesti konkretisoitui vasta siinä synnytyksessä ja kun sai ensi kertaa sen pienen ja kinaisen rääpäleen syliinsä. Meille äideille homma on hieman eri, koska me tunnemme vauvan konkreettisesti kasvavan sisällämme, ja sen myötä hän on meille henkilönä läsnä jo aiemmin. Lisäksi ainakin itse nimitin vauvalle vatsanahan läpi puhuessa itseäni äidiksi jo odotusaikana, mutta isälle se isyys tosiaan konkretisoituu vasta kun oikeasti näkee sen oman lapsen ja tuntee hänet sylissään.