Raskaus/vauva ja lemmikit

kie-lo

Näppärä viestien naputtelija
Elokuiset 2021
Löytyykös täällä odottajilta lemmikkejä? Ilmeisesti monella on jo aiempia raskauksia takana, joten osaatte ehkä kertoa miten lemmikkinne suhtautui uuteen perheenjäseneen. Muuttuiko lemmikin käytös ehkä jo raskausaikana?

Meillä on yksi melko arka kissa, joten vähän jännittää. On kyllä tähän asti ollut tosi kiltti, ei koskaan pure tai raavi, mutta eipä sitä koskaan tiedä miten käytös muuttuu. Toivottavasti ei tulisi ongelmia. :)
 
Meillä on aina ollut koiria. Esikoisen syntymän aikaan oli sellainen mummukoira, joka nyt on jo edesmennyt. Se aina vahti esikoista, mutta piti siihen välimatkaa mielellään, kun esikoinen lähti liikkeelle. Ei jaksanut olla enää niin kiinnostunut.

Nyt on 5kk vesikoira, joka on esikoisen kanssa ihan bff. Ne leikkii ja painii menemään päivät pitkät. Se ei hermostu yhtään mistään. Siitä tulee varmasti hyvä isosisko vauvallekin. Onhan se riehakas ja leikkisä, mut on tässä vielä aikaa rauhoittua silläkin:happy:
 
Meillä pieni koira ja kissa. Kissa leikkii esikon kanssa ja antaa esikon halailla aika kovakouraisestikin, mutta koira ei voi sietää lasta. Koira on vanha ja jos lapsi menee ottamaan kiinni niin murisee ja yrittää näykkäistä. Ei siis muuten ole agressiivinen ja osaa itse vältellä esikoista joten ei ole tarvinnut kovasti vahtia.
 
Meillä on kaksi arahkoa kissaa. Olleet tosi arkoja alussa ja tulleet siitä tosi paljon eteenpäin ajan kanssa. Mä oon opettanut ne hengaamaan meidän sängyssä, koska sillä tavoin sain ensimmäisiä kertoja kosketettua varsinkin tätä toista, joka ei ollut käsiteltävä kun tuli. Pohdiskelenkin että mitenköhän suhtautuvat tulokkaaseen, jos käsky käy ulos makkarista. Toinen meidän kissoista on synnyttänyt kuolleet pennut joskus, ja sillä on jäänyt vähän hoivavietti päälle. Hän pyörii aika usein tässä mun ympärillä, että en tiedä aavistaako...
 
Meillä koirat rakastaa meijän lapsia. Nyt kun taas raskaana vahtivat mua tarkkaan että minne menen ja et mulla kaikki hyvin. Meillä kissa mut ei saa olla makuuhuoneessa niin ei niin suurta ongelmaa aiheuta.
 
Meillä on kaksi kissaa. Toisesta kissasta joudutaan nyt luopumaan viime viikkoisen episodin jälkeen, kun kissa raapaisi esikoista naamaan kun lapsi meni liian lähelle. Yritetään nyt etsiä sille toista kotia...

Toinen kissa on lempeä ja antaa esikoisen silittää ja halata, leikkimielisesti yrittää kyllä näykkiä kun tyttö työntää sormiaan kissan naaman eteen :grin mutta uskon että heistä tulee hyvät ystävät kun tyttö oppii käsittelemään kissaa paremmin:Heartred
 
Meillä on yksi vanha kissa, mikä on ihan sylivauva itse :joyful: Mutta hän ei tykkää lapsista yhtään, joten vähän mietityttää miten paniikissa raasu on, jos tänne tulee joku huutava käärö taloon, eikä hän olekaan enää ainoa sylitettävä :)
 
Meillä on koira, joka oli talossa jo kun esikoinen saapui. Jouduin olemaan viikon sairaalassa esikoisen kanssa, joten ehdittiin hyvin pitämään vauvan lähellä riepua, jonka mies sitten vei kotiin koiran haisteltavaksi jo ennenkuin me tultiin kotiin. Koira otti vauvan vastaan varovaisesti mutta uteliaana ja otti selvästi "isosiskon" roolia vartioimalla pientä ja kun tuli vieraita niin oli aina sen vieraan kyljessä kiinni jonka sylissä vauva oli. Mitenkään aggressiivinen tai ylisuojeleva ei kuitenkaan ollut, mutta selvästi varmisteli, että vauva on turvassa.:happy: Onneksi ne vauvat kehittyy niin hitaasti että eläimet ehtii sopeutumaan siihen, että ensin se paikallaan oleva käärö vaan haisee ja pitää pientä ääntä, ja pikku hiljaa alkaa liikkumaan enemmän jne. Mä jännitän eniten, jos tuleva käärö on kovin itkuista tyyppiä, koska meidän koira ulvoo aina mukana, jos esikoinen itkee tai uhmaa :singing::singing::singing::facepalm: Esikoinen oli hyvin rauhallinen vauva, mutta saa nähdä seuraavan kanssa. :nailbiting:
 
Meillä kaks koiraa, 9 v ja uusin tulokas 8kk, molemmat tosi lapsi rakkaita, vanhempi koira nukkunu esikoisen syntymästä asti hänen sängyn vierellä :happy:
Luotto että jos kaikki hyvin menee ja vauva tulee taloon niin kaikki menee hyvin :) meidän koirat on ihan mielettömän ihania tapauksia muutenkin, kaikki tenavat ja aikuiset jotka tulee meille kylään tykkää heistä:happy: ainoa ongelma on vaan haukku herkkyys kun joku tulee , siitä ku pääsis eroo:wacky:
 
Esikoisen syntyessä meillä oli kaksi vanhaa pelastettua kissaa. Aluksi niitä ei kiinnostanut / vähän jopa välttelivät vauvaa. Liikkeelle lähtiessä sitten toinen kissa pääs useamman kerran räppäisemään kynnellä kasvoihin, jos lapsi meni kurottelemaan lähelle emmekä ehtineet väliin. Valitettavasti muutama naarmu näyttää jääneen pysyväksi. Kun tottuivat liikkuvaan lapseen ja lapsi oppi, ettei mennä säikyttelemään nukkuvia kissoja, eikä mennä kohti muutenkaan, niin kissatkin hyväksyivät lapsen laumaan eivätkä enää yrittäneet räppäistä.

Nyt kissat jo edesmenneitä ja lemmikkejä ei ole nyt lähiaikoina tulossa.
 
Meillä on kissa, aika sosiaalinen ja hyvin kiltti. Öisin hän ei pääse makuuhuoneeseen, muuten kyllä. Pieniä lapsia pakenee, jos ovat äänekkäitä.

Olen kuullut, että vauvan kanssa voi olla pieni riski, että kissa yrittää änkeä vauvan viereen unipesään tms ja tästä voisi aiheutua tukehtumisriskiä. Varmaan aika epätodennäköinen skenaario, mutta jos haluaa ottaa ihan varman päälle niin ite totuttaisin kissan/kissat jo ennen laskettua aikaa siihen, että öisin ei pääse makuuhuoneeseen. Olisi sitten lemmikille vähemmän muutoksia ja stressiä, kun vauva saapuu kotiin :cat:
 
Meillä on kissa, aika sosiaalinen ja hyvin kiltti. Öisin hän ei pääse makuuhuoneeseen, muuten kyllä. Pieniä lapsia pakenee, jos ovat äänekkäitä.

Olen kuullut, että vauvan kanssa voi olla pieni riski, että kissa yrittää änkeä vauvan viereen unipesään tms ja tästä voisi aiheutua tukehtumisriskiä. Varmaan aika epätodennäköinen skenaario, mutta jos haluaa ottaa ihan varman päälle niin ite totuttaisin kissan/kissat jo ennen laskettua aikaa siihen, että öisin ei pääse makuuhuoneeseen. Olisi sitten lemmikille vähemmän muutoksia ja stressiä, kun vauva saapuu kotiin :cat:

Meillä on kanssa tämä käytäntö, että kissa ei tule öisin makkariin, eikä saa muutenkaan olla sängyssä. Ettei olis karvaa ihan joka paikka väärällään :hilarious: Mutta pitää kyllä olla tarkkana sitten alkuun kun vauva tulee, ettei katti mene hakemaan vähän liikaa läheisyyttä häneltäkin...
 
Meillä semmoinen arka kissa, joka ei kyllä pure eikä raavi, mutta aina silti seurattu mitä lapsen lähellä tekee. Ei ole mitään vaaratilanteita tullut, eikä meilläkään se saa olla makkarissa yöllä. Toki kissa oli ihmeissään, kun vauva tuli, mutta tottuihan se.
 
Kuulostan varmaan nyt ihan sekopäältä, mutta olen siis tottunut siihen, että kissa nukkuu mun ja miehen välissä omassa pienessä pedissään. En tykkää ajatuksesta, ettei kissa pääsisi enää makkariin. Lisäksi sängyn alla on kissan ns. turvapaikka, johon menee kovia ääniä piiloon, joten jos oppii, ettei makkariin pääse, niin järjestää asian kyllä tavalla tai toisella, kuten hiipimällä sängyn alle jo aiemmin :D Pitäisi keksiä jokin muu viritelmä, ettei kissa pääse kuitenkaan vauvan sänkyyn... No, pitää miettiä asiaa sitten lähempänä.
 
Mua taas ärsyttää hirveesti, jos kissa menee sängyn alle piileksimään, vaikka saa se siis makkarissa päiväsaikaan kuljeskella, eikä haittaisi vaikka sängylläkin köllisi. Mut turvapaikan etsiköön muualta talosta.
 
Kuulostan varmaan nyt ihan sekopäältä, mutta olen siis tottunut siihen, että kissa nukkuu mun ja miehen välissä omassa pienessä pedissään. En tykkää ajatuksesta, ettei kissa pääsisi enää makkariin. Lisäksi sängyn alla on kissan ns. turvapaikka, johon menee kovia ääniä piiloon, joten jos oppii, ettei makkariin pääse, niin järjestää asian kyllä tavalla tai toisella, kuten hiipimällä sängyn alle jo aiemmin :D Pitäisi keksiä jokin muu viritelmä, ettei kissa pääse kuitenkaan vauvan sänkyyn... No, pitää miettiä asiaa sitten lähempänä.

Pinnasänkyihin on ihan kissa kattoja. Eli saa nostettua ja laskettua verkko katto et ei pääse sänkyyn hyppään.
Enemmän on kysymys siitä et mikä teillä sit nukkumisjärjestelyksi muuttuu. Veikkaan et jos tottunut nukkuun jossakin tietyssä kohdassa omassa pedissä niin nukkuu kyl jatkossakin.
 
Meillä on kissa sekä koira,molemmat hankittu ennen esikoisen syntymää.

Kissa on ollut perheen sylivauva ennen poikaa ja kieltämättä, ei kyllä vieläkään ole pojan suurin fani. Siinähän on kilpailija joka vie sylipaikan! Ja muutenkin poika on todella kiinnostunut kissasta ja tällä hetkellä hän on aika kovakätinenkin, eli kissa joutuu kyllä varomaan pojan juoksennellessa. Eilen esim. heitti kissaa jalkapallolla kun halusi kissan heittävän sen takaisin. Ei kissa ihan ollut samaa mieltä...:hilarious:

Aluksi varoin ja vahdin vauvaa paljon kun kissa mielellään nukkuu lämpimässä, niin pelkäsin nukahtavan pojan päälle sänkyyn. Ostin sellaisen verkon jonka voi laittaa pinnasängyn yli ja se antoi itselle mielenrauhaa ekat kuukaudet. Sitten kissakin äkkiä tajusi ettei sinne sänkyyn ole asiaa. Nyt voi jättää huoletta keskenään samaan huoneeseenkin nukkumaan.

Koira on taas oma lukunsa. Meillä on n. 30 kiloinen iso rescuekoira. Oikea heiluja, nelijalkainen höyryjyrä. Kiltti kun mikä, mutta ei todellakaan ymmärrä omaa kokoaan ja miten se voi vaikuttaa pieneen ihmiseen. Siinä oli kyllä paljon järjestelemistä ensialkuun. Eli lasta ei koskaan voinut jättää lattialle jos koira oli huoneessa, koira kun voi vahingossa astua päälle vaikka itse onkin vieressä. Meidän pelastus oli stokken trip-trapin babyset (lapsi ylhäällä lattialta) ja vanha kunnon leikkikehä. Sitterit sun muut leikkikehän sisään ja koira ei vahingossakaan voinut astua päälle. Kun poika lähti kävelemään alkoi koirakin pelätä kiljuvaa lasta joka saattoi tarttua häntään tuen tarpeessa. Silloin koira itse hakeutui toiseen huoneeseen kun halusi rauhaa ja sitten laitoin ihan suosiolla oven kiinni. Koira nukkui tyytyväisenä oven toisella puolella ja ilmoitti sitten kun halusi sieltä pois. Nyt kun poika on 1,5 v on vieläkin oltava silmä tarkkana ettei koira kaada poikaa kävellessään (tai vahvalla hännällään) ja niitä kahta ei kyllä koskaan jätetä hetkeksikään ilman valvovaa silmäparia. Koira on tosin jo alkanut tottua pojan menoon ja ei pelkää samalla lailla enää, välttelee vain turhaa "draamaa". Poika jumaloi koiraa vähän liiankin kanssa, joten parivaljakko vaati kyllä aina kunnon välituomarin. :woot:
 
Meillä on kaksi kissaa, jotka on tottunu nukkumaan meidän vieressä halutessaan. Vähän mietityttää miten onnistuu niiden totuttaminen siihen, ettei öisin pääsekään makkariin. Ovat muutenkin sellasia, että ahdistuvat, jos jäävät suljetun oven taa. Vessaankin pitää päästä jos sinne jompi kumpi menee :laughing002
 
Meillä on kaksi koiraa. Jännitin kovasti toisen koiran suhtautumista esikoiseen aikoinaan. Koira nimittäin on arka lapsia kohtaan ja haukkuu lapsia. Huoli osoittautui aiheettomaksi. Koiramme alkoi paimentamaan minua ja vauvaa. Vauvaa vartioitiin yötä päivääkun pieni inahdus kuului tuli koiramme raportoimaan siitä minulle Nykyään ei enää paimenna vaan suhtautuu lapseen normaalisti.
 
Meillä on chihuahua. Se kyllä pitää isommista lapsista, ihan vauvoista en tiedä. Kaverini vauvaa se haukkui ja taisi muristakin. Piti hieman vahtia aluksi. Voi olla, että pelkäsi, vaikka olikin rauhallinen vauva kyseessä. :)
 
Takaisin
Top