M
Marikata
Vieras
Hei,
En tiedä, onko teillä muilla ilmennyt vastaavaa näin raskauden aikana.Mutta omassa tapauksessa siis odotan esikoista (emme ole vielä kertoneet kenellekään raskaudesta. Menossa vasta rv 9+6)..
Ja yksipäivä huomasin olevani erittäin yksinäinen. Kavereita en ole tavannut pariin kuukauteen. Yhteydenpito jäänyt suurimmaksi osaksi viestittelyyn..
Tähän on syynä ollut aika pitkälti se, että en ole osallistunut kaveriporukan viikonloppu rientoihin (joka siis on pääsääntösesti alkoholilla läträämistä).. Ja koska en ole nyt niihin ottanut osaa, tuntuu, että minut on sitten kokonaan sysätty syrjään,
Ystäväni kyllä tietävät tästä meidän lapsiprojektista. Ei ole salaisuus lähipiirissämme, että olemme käyneet tutkimukset ja hoidot läpi..
Nyt vaan mietin, että onnistuukohan koskaan enää elvyttää näitä kaverisuhteita? Etenkin kun olen huomannut, että muutaman hyvän ystäväni kanssa kun ei oikeastaan muuta koskaan tehdä yhdessä, kun käydä baareissa tai järjestetä juhlia... Ja sitten nämä jotka ovat kyseisen jujlimisvaiheen ohittaneet.. olen yrittänyt ylläpitää heihinkin jonklnlaista puheyhteyttä edes.. mutta tuntuu että sekin on aika yksipuolista. Omassa kaveripiirissä kun ei muutenkaan ole lapsiperheitä eikä "lapsellisia" ihmisiä. Miehen kaveripiirissä näitä on enemmän kuin laki sallii, mutta en koe heitä yhtä tärkeäksi (ei ole muodostunut yhtä syvää sidettä)..
Tiedostan, että olen nyt muutaman kuukauden ajan ollut erittäin vetäytynyt (yksi km, raskaus ja pelko sen onnistumisesta, salailu) ja tunnenkin huonoa omaatuntoa asiasta. Mutta koen että se on kuitenkin ollut oman hyvinvointini kannalta oleellista.
Pelottaa, että kun pääsen ja uskallan nauttia raskaudesta, on se kustantanut minulle kaikki ystävyyssuhteeni.
ja lopulta minulla ei ole ketään (miehen ja perheen lisäksi) jonka kanssa jakaa tämä ihana onni...
Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa? Miten tilanteet ovat kehittyneet?
En tiedä, onko teillä muilla ilmennyt vastaavaa näin raskauden aikana.Mutta omassa tapauksessa siis odotan esikoista (emme ole vielä kertoneet kenellekään raskaudesta. Menossa vasta rv 9+6)..
Ja yksipäivä huomasin olevani erittäin yksinäinen. Kavereita en ole tavannut pariin kuukauteen. Yhteydenpito jäänyt suurimmaksi osaksi viestittelyyn..
Tähän on syynä ollut aika pitkälti se, että en ole osallistunut kaveriporukan viikonloppu rientoihin (joka siis on pääsääntösesti alkoholilla läträämistä).. Ja koska en ole nyt niihin ottanut osaa, tuntuu, että minut on sitten kokonaan sysätty syrjään,
Ystäväni kyllä tietävät tästä meidän lapsiprojektista. Ei ole salaisuus lähipiirissämme, että olemme käyneet tutkimukset ja hoidot läpi..
Nyt vaan mietin, että onnistuukohan koskaan enää elvyttää näitä kaverisuhteita? Etenkin kun olen huomannut, että muutaman hyvän ystäväni kanssa kun ei oikeastaan muuta koskaan tehdä yhdessä, kun käydä baareissa tai järjestetä juhlia... Ja sitten nämä jotka ovat kyseisen jujlimisvaiheen ohittaneet.. olen yrittänyt ylläpitää heihinkin jonklnlaista puheyhteyttä edes.. mutta tuntuu että sekin on aika yksipuolista. Omassa kaveripiirissä kun ei muutenkaan ole lapsiperheitä eikä "lapsellisia" ihmisiä. Miehen kaveripiirissä näitä on enemmän kuin laki sallii, mutta en koe heitä yhtä tärkeäksi (ei ole muodostunut yhtä syvää sidettä)..
Tiedostan, että olen nyt muutaman kuukauden ajan ollut erittäin vetäytynyt (yksi km, raskaus ja pelko sen onnistumisesta, salailu) ja tunnenkin huonoa omaatuntoa asiasta. Mutta koen että se on kuitenkin ollut oman hyvinvointini kannalta oleellista.
Pelottaa, että kun pääsen ja uskallan nauttia raskaudesta, on se kustantanut minulle kaikki ystävyyssuhteeni.
ja lopulta minulla ei ole ketään (miehen ja perheen lisäksi) jonka kanssa jakaa tämä ihana onni...
Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa? Miten tilanteet ovat kehittyneet?