Miekin joutuisin kahteen, mutta kun tiedän jo nyt, kun oon sokereita mittaillu, et jään jo ekasta kiinni, niin toiseen ei tartte sit mennä kun jo diagnoosin saan:) Meen näillä näkymin rasitukseen jo 7.11, samalla otetaan muutkin tarpeelliset verikokeet sitten. Ja saanpahan jo np-ultrassa lääkityksen noihin sokereihin...
Mä olisin alustavasti selvinnyt ilman kun sain ennen raskautta niin hyvin painoa pudotettua mutta koska isälläni on aikuisiällä puhjennut diabetes, joudun minäkin siitä syystä testiin..
Mulle neuvolan täti sanoi, ettei mun tällä kertaa tarvi mennä koko rasitukseen. Ehdin kaks sekuntia iloita, kun se sanoi "eiku täytyyhän sun mennä koska tää sun bmi". En odota ilolla, se oli tosi epämukavaa.
Sokerirasitukseen menen minäkin, aika varattu 16.11. Ällöttää jo valmiiksi ja aika varma olen tuomiosta. Esikoisen kanssa istuin siellä kaksi tuntia yrjöä pidätellen ja oli kyllä yksi elämän epämiellyttävimmistä terveydenhoidollisista kokemuksista. En odota innolla ollenkaan. Tässä raskaudessa onneksi pahoinvointi on maltillisempaa joten toivon ettei tule ihan niin huono-olo kuin viimeksi.
Esikoisen kanssa siis radi oli, jollain viikolla 20 tuli metformin ja sen kanssa mentiin loppuun asti. Aika varma olen että sama käy nyttenkin, oon kymmenen kiloa läskimpi kuin esikoista odotellessa, sukurasitetta löytyy ja vissiin kerran ollut radi nostaa riskiä siihen että se uudestaankin tulee.
Esikoinen onneksi ei ollut sokerivauva sitten kuitenkaan, syntyessään painoi vain alta 3kg. Ja oma paino ei raskauden aikana noussut käytännössä yhtään jos vauvan painoa ei lasketa.
Kerran jo yritin tota sokerirasitusta, mut ei ollu minkään näköstä toivoo edes sitä litkuu pitää sisällä. Just ja just sain sen ylipäätään alas, mutta varmaan kaikkiaan sain kolme minuuttia pidettyä sisällä. Parin viikon päästä pitäs kai käydä yrittää uudestaan, vaikka en nää et lopputulos olis yhtään parempi. Mieluummin siis vaan suosiolla siirtyisin kotimittaukseen.
Mut jos tää jatkuva pahoinvointi joskus loppuu, niin voihan se tietty sit onnistuakin. Huomenna ois neuvolassa aika lääkärille. Ei pääse ainakaan painon noususta valittamaan, kun kiitos kaiken oksentamisen on paino pudonnu näiden 13 viikon aikana lähemmäs viis kiloo.
Olen tapellut painoni kanssa koko ikäni. Viimeiset 5 vuotta olen onnistunut pysymään normaalipainossa tai vain pari kiloa ylipainon puolella. Alkuvuodesta ylipainoa oli kolme kiloa ja yritin tehdä asialle jotain, koska tiesin että lähivuosina alkaisimme yrittämään lasta ja halusin olla hyvässä kunnossa raskausaikana.
Niinpäs sitten kävi että keväällä sairastuin ensimmäisen kerran elämässäni ahdistukseen ja paniikkihäiriöön. Minulle diaknosoitiin myös keskivaikea masennus. Siitä lähti alamäki ja hurja painon nousu. Makasin sohvalla ja vedin herkkuja kaksin käsin. Muutamassa kuukaudessa painoni nousi 10 kiloa. Pää ei pysynyt mukana painonnousussa ja järkytys oli suuri kun vaatteet eivät enää mahtuneetkaan päälle ja peilistä näkyi vieras kroppa. Kaiken lisäksi huomasin olevani yllättäen raskaana!
Olin aina ajatellut, että raskaana ollessani pidän sitten herkut minimissä, ettei ylimääräisiä kiloja tulisi kauheasti. Ei oikein ole onnistunut...
Maanantaina kuulen ensimmäisen sokerirasituksen tulokset ja myöhemmin sitten on edessä toinen. Minulla kaksi juurikin siitä syystä että lihoin niin hillittömästi ennen raskautta.
Pelottaa että en saa enää itseäni kuriin ja jatkan vain lihomista lapsen syntymän jälkeenkin.Tämä masennus vaan syö kaiken motivaation tehdä yhtään mitään, enkä tarkoita vain liikuntaa ja fiksua syömistä. Aamuisin ei ole mitään syytä nousta sängystä ja mikään ei tunnu tuovan iloa. Odotan kyllä lapseni tapaamista kovasti ja katselen usein edellisen ultran kuvia ja sitä ihanaa nöpönenäistä vauvan profiilia.
Täälläkin ylipainoinen odottaja. Esikoista kun aloin odottamaan niin olin normaalipainoinen, kiloja raskaudessa tuli yli 30. Puolet kerkesi putoamaan kun seuraava ilmoitti tulostaa, silloin kiloja kertyi vähemmän mutta yhtään ei ehtinyt pudota kun nyt kolmas matkassa.
Juttelin jo neuvolassa asiasta kun ahdistaa olla näin iso odottaja. Onneksi meidän neuvolantäti on kultaisin ikinä, lupasi tsempata et pidetään tää paino eikä oteta yhtään kiloa. Nyt oon tarkkaillut ruokavaliota ja merkinnyt syömisiä ylös, lisännyt päivittäiseen lenkkiin muutaman kilometrin lisää ja yrittäny pitää mielen positiivisena. Ei ne kilot maailmaa kaada mutta mieluummin olen ilman
Mulla miinusta viime tietojen mukaan pari kiloa ekasta neuvolasta. Ens viikolla neuvola niin tietää taas tuoreimman painon :)
Mulla on kyllä viime raskaudesta muutamat trikoot jotka nyt lököttää eli vähemmän on pakosti painoa kuin edellisellä kierroksella. Eikä olokaan ole kyllä yhtään sellanen turvonnut ja pöhöttynyt kuin kaikissa muissa raskauksissa jo tässä vaiheessa ollut ja puoleen väliin menessä on edellisillä kerroilla tullut jo reilu 10kg painoa.
Toivotaan että pysyy loppuun asti maltillisempana painon nousu.
Nyt on mennyt hyvin paastojen kanssa, viimeisten viikkojen aikana vain kolme sellaista nippanappa ylitystä, joka kerta kun olen syönyt oikeaoppisesti
Nyt päätin lopettaa stressaamisen, leivän puputtamisen ja turhan miettimisen. Sen jälkeen onkin arvot ollut ihan priimaa ja edellisessä viestissä hoitaja ilmoitti että saa vähän höllätä mittauksien palautusvälejä.
Mulla on lähtöpaino ollut n. 10kg ylipainon puolella, joka oli pikkuhiljaa kertyny polvileikkauksen jälkeen. nyt raskaudessa on tullut 6-8 kg lisää. Jäätävän iso olo ja pelottaa että miten paljon sitä vielä tulee. Kun nyt on viikot 20+3 ja eikös se varsinainen painonnousu ala vasta nyt tokalla puoliskolla kun vauvakin kasvaa? Ja saan kyllä syyttää ihan itteäni näistä kiloista, kun en ole yhtään kattonut tai välittänyt miten paljon syön ja alitajuisesti käyttäny vauvaa ja pahaa oloa tekosyynä syödä liikaa ja herkkuja. Mun salainen toive on että ei tulis yli 15 kg, ja että ne putois sitten kesällä vauvan kanssa lenkkeillessä. Mutta saa nähdä, siivosin jo kaapeista pois kaikki normikokoiset vaatteet ettei harmita kun ei enää ehkä ikinä mahdu päälle.
Mulla kolmessa raskaudessa tullut +25kg ja tasasen nopeesti noussut ihan alusta asti, eli puoleen väliin mennessä oli aina reilu 10kg lisää... kuulun myös siihen harmilliseen ihmisjoukkoon jolla synnärille jää vain sen vauvan verran painoa joka tulee turvotuksena takaisin ja imetysaikana paino ei putoa juuri lainkaan vaan kroppa pitää entistä tiukemmin kiinni kaikesta nesteestä ja ylimääräisestä.
Viime raskauden jälkeen olin Pt valmennuksessa ja aika tiukalla mutta kuitenkin imetystä tukevalla ruokavaliolla ja päivittäisten vaunulenkkien lisäksi ainakin 4 treeniä viikossa niin painoa putosi nippa nappa 4kg puolessa vuodessa vaikka reilusti ylipainolla oltiinkin, eli varaa olis ollut mistä pudottaa.
Tämän raskauden alussa olikin siis vielä edellisen raskauden tuomia liikakiloja reilu 15kg ja ennen sitä edellistä raskautta paino oli jo ylipainon puolella, kun kiloja kertyi röökin lopetuksen jälkeen reilu 10kg vuodessa..
Huomenna neuvola niin tietää missä nyt mennään painon kanssa. Viime neuvolassa paino oli vielä -2kg alusta.
Viime neuvolakäynnillä oli painoa tullut 1kg. Lähtötilanteeseen on vielä -1,5kg. Sikäli omituista koska olen syönyt melko vapaasti mitä tekee mieli ja aikaisemmissa raskauksissa painoa on alkanut kerääntymään vauhdilla rv12 jälkeen. Toivon että painon kehittyminen jatkuisi näin maltillisena!
Mulla on tällä hetkellä 21+0 +4kg raskauden alusta. Nyt jouluviikolla kertynyt kokonainen 1kg, tietty osin varmaan turvotusta kaiken suolaisen ruuan jälkeen.