Raskaus ja ylipaino

_Lapanen_

_Lapanen_

Asioista perillä oleva
Syyskuunmammat 2015
Toukokuun äidit 2019
Löytyykös täältä muita ylipainoisia odottajia?

Meillä oli ensin tarkoituksena tehdä vauva vasta sitten kun saisin painoa pudotettua, melko reilustikkin. Motivaatiota tähän ei kuitenkaan löytynyt ja tahto saada vauva oli suurempi, joten vauva tuli ennen laihtumista.

Esikoisen raskauden alussa painoin 80kg ja raskauden lopussa 90kg. Melko pian synnytyksen jälkeen painoin 84kg. Syksyllä 2016 todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta.

Nyt painoa on kertynyt reilu 100kg :sad001
Työ jota teen, on istumatyötä ja vapaalla liikkumista on vaikeuttanut pitkittynyt plantaarifaskia. Iskipä myös masennus keväällä. Se onneks nyt paremmalla tolalla.

Selkeitä syitä painon nousuun siis on liikkumattomuus, alkoholi, salaa herkuttelu ja roskaruoka. Näis nyt alkoholi on luonnollisesti jäänyt pois. Liikkumista oon nyt lisännyt jonkin verran. Vielä kun sais herkuttelun ja roskaruuan vähemmälle.
Tällä viikolla alkaa eräs elämäntaparemontti kurssi, josta toivottavasti saisi ponnua parempaan syömiseen ja liikkumiseen.

Luotan myös että pahoinvoinnit tekee myös osansa laihtumisen suhteen :grin

Hirvittää valmiiks mennä neuvolan puntarille :nailbiting:
 
Olen 156 cm pitkä, ja painan nyt noin 90 kiloa. Esikoisen kanssa olin suunnilleen samoissa mitoissa raskauden alussa, mutta sitten kävikin niin, että raskaus sai syömään terveellisemmin kuin koskaan, ja viikko synnytyksen jälkeen painoin 15 kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. Imetysaikana herkuttelutavat on taas lipsahtaneet ja paino on noussut takaisin. :( Olin vuosia yrittänyt laihduttaa ja olin esikoisen syntymän jälkeen niin innoissani, että vannoin etten liho takaisin. Jospa tällä kertaa pahoinvointi ohjaisi syömisiä samalla lailla, ja nyt en lipsuisi sitten imetysaikana. Silloin yhden vauvan kanssa oli ihan liian helppoa napostella, kun istui imettämässä... Jos nyt tilanne olisi toinen, kun taaperon nähden ei voi syödä herkkuja miten sattuu! :D

Ajatus neuvolan puntarista kyllä ahdistaa, kun vielä viimeksi kehuttiin painonlaskua. Aika jännä kyllä, että vuosien laihdutusyritykset olivat turhia, vaikka sekä ulkonäkö että terveys motivoisi. Vauva sitten teki sen kuin itsestään.
 
Mun kans tuli esikoisen kanssa tehtyä vaunulenkkejäkin vartavasten että pääsee suklaata hakemaan :rolleyes:
 
Täällä myös yksi ylipainoinen.
Olen kaikissa raskauksissa kerännyt paino sellaset +25kg vaikka olen syönyt hyvin, liikkunut yms... kahden ekan lapsen kohdalla paino putosi ihan ok.
Kolme vuotta sitten lopetin röökin polton ja sitä seuraavana vuonna painoa tuli sellasen 10-15kg ja sitten tulin raskaaksi ja keräsin taas komean lukeman painoa lisää. Tällä kolmannella kerralla täysimetys onnistui ensimmäistä kertaa ja kesti yhteensä reilu 10kk (eli loppui vasta pari kk sitten) ja toisin kuin monilla muilla niin imetys minun kohdallani ei todellakaan laihduttanut vaan piti tiukasti kiinni nesteistä ja kertyneistä kiloista. Ja nyt heti imetyksen jälkeen raskauduttuani on kaikki edellisenkin raskauden kilot taakkana ja paino seilaa siellä 100kg hujakoilla...
Ahdistavaa ja harmittaa kun ei tunne omaa kehoaan tutuksi, mutta näillä nyt mennään ja tämä tulee varmasti olemaan viimeinen raskaus minun kohdallani niin onpa sitten aikaa tiputella painoa.
 
Mulla kans näin reilu ylipaino vaikuttaa tosi paljon mielialaan, eikä esim seksi kiinnosta kun ahistaa nämä läskit.

Se on kyllä kumma ettei sitä saa tehtyä asialle mitään vaikka tietää että laihtuminen helpottais elämää niin fyysisesti ku henkisestikkin.
 
Niinpä! Lyhyen hoikempana olon jälkeen varsinkin tietää, että se elämä olisi niin paljon helpompaa ilman lisäkiloja, mutta silti vaan herkut maistuu... :/ Ja sit masentaa se, että herkut maistuu ja sen seurauksena tekee mieli suklaata tms. Välillä tulee aina mieleen, että montaa nykyistä ongelmaa (mm. hikoilu, hengästyminen) ei ollut joskus 10 vuotta sitten, kun olin vielä hyvässä kunnossa. Silti ei vain onnistu elintapojen muutos. Toivon nyt kovasti, että ruokatottumukset paranevat, kun esikoinen alkaa syödä enenevässä määrin samaa ruokaa kuin me. Ainakin pitää olla säännöllisin väliajoin laittamassa sille ruokaa, niin kai sitä itsekin sitten oppii säännöllisemmäksi. Se mulla on ollut kaiken pahan alku ja juuri, että syön mitä sattuu millon sattuu, ja iltaisin varsinkin nälkään kaikkea kivaa.

Onneksi mies ymmärtää ja kannustaa, vaikka itse on hoikka.
 
Meillä oli kans tarkoitus että mä pudotan ensin painoa ja gyneki sano että mun hormonitoiminta ei oo optimaalidta ja siks esim ovulaatio ei välttämättä tapahdu. Olin miehelle sanonu että tammikuuhun mennessä oon alle 100 ja sitten pitäis alkaa onnistuu. No en kerennyt laihtua yhtään kun elämä yllätti. Jännittää kans millasta huutoa saan neuvolassa. Tää on vielä siis meidän ensimmäinen niin muutenki jännittää kaikki. o_O
 
Mulla on BMI 29 eli lievän ylipainon kanssa elän. Esikoista kun aloin odottaan painoin 71 kg (silloin jo lievästi ylipainoinen) ja painoa tuli kaikkenaan 19kg lisää. Eli synnyttämään lähtiessä vaaka näytti 90kg. Synnärille jäi 7 kiloa ja viikon päästä synnytyksestä oli lähteny vielä 7 kiloa. Mutta se viimenen vitonen on ja pysyy! Ei ole lähtenyt millään! Eli nyt kun uudestaan raskauduin niin lähtöpaino on 77 kg (kilo tullut kesän aikana lisääkin! :D). Mä olin tosi tyytyväinen vartalooni raskaana ollessani! Musta oli ihanaa kulkea iso vatsa pystyssä :happy:. Mutta silti nyt on toiveissa, ettei toi 90 menisi rikki tällä kertaa! :rolleyes: En kyllä stressiä asiasta ota, tulee lisää se mitä tulee.
 
Pitäskö meidän rueta yhessä tsemppaamaan toisiamme kohti kevyempää elämää :)

Itellä ei tämä päivä hirveen vahvasti menny. Töissä mua odotti suklaalevyn viimenen rivi jonka vetelin heti aamusta nassuun. Puolilta päivin jouduin lähtee kotiin. Sielä sit söin kanaa riisiä ja kasviksia mikä nyt onkin ihan hyvä ruoka, mutte olisko menny semmonen vajaa 2 tuntia niin kävin kauppareissulla grillin kautta hakemassa aurajuusto jalapeno hampparin :rolleyes: sen jälkeen nyt ei taas oo tullu syötyä muutaku kaks ruisleipää.
 
Mä oon ollu vapailla tän viikon niin aamut alkaa paketillisella cheddar-jalapenoja (näiden himosta tiesin taskautuneeni)! :facepalm: Sit keitän puuroa pojalle ja syön tietty itekkin, kun esimerkkiä pitää näyttää. Mutta alkaa vähän jo ärsyttään, että miksi näin pitää elää! Miksi mä en vaan voi heti keittää sitä puuroa, että nälkä lähtis eikä mieliteot veis voittoa! :mad:

Mutta josko se tästä, kyllästymistä odotellessa :wacky:
 
Mä voisin tulla kans tänne.

BMI on 31 ja kiloissa varmaan 90 on just pamahtanut rikki.

Oon jojoillu painon kanssa koko elämäni. Nyt raskauden aikana yritän syödä hyvin ja ettei painon nousisi kun max muutaman kilon.
 
Nyt on kunnon terveysruokaa tulossa kun tehdään kaalikeittoa. Pelkkää kaalia, porkkanaa, naudan j.liha ja sipulia :happy:

Tänään alko myös tämä elämäntaparemontti kurssi. Ei ruuan punnintaa, mutta sisältöön keskittymistä ja ruokarytmiin panostamista. Kaiken syöminen on sallittua joten ei tuu kiusauksiakaan :) kerrankin tuntuu siltä että tästä vois tullakki jotain:rolleyes:
 
Mulla bmi ehkä 30. Aikamoista jojoilua ollut välillä tämä minunkin meno. Kesällä vähän repsahdin ja herkuttelin vähän liiaksi, mutta nyt palattu ruotuun syyskuussa. Semmoista semi-herkutonta elämää koitan viettää määrittelemättömän ajan. Viime raskauden ajan söin terveellisesti ja paino nousi 8kg, omasta mielestä kohtuu ok. Vaikka (langanlaiha)terkkari sanoi useasti, että painon ei tarvitsisi nousta välttämättä yhtään. Synnärin jälkeen olin alle lähtöpainossa, oli tosi kovat turvotukset. Äitiysloma vauvan kanssa on se mikä ei sovi mun kropalle, silloin alkaa lipsumaan. Tai ehkä se on kaikki aika, minkä vietän enimmäkseen kotosalla, enkä liikkeellä töissä tai koulussa.
 
Täällä myös ylipainoinen odottaja.
 
BMI 29. Oon saanut vähän painoa pois loppukesästä/alkusyksystä... Vielä olisi ollut matkaa tavoitteeseen.
 
Täällä myös BMI 29. Kesällä sain laihdutettua karppaamalla 80kg -> 75kg, nyt paino pyörii tuossa 75-76kg. 163cm on pituus. En ole ikinä, siis KOSKAAN onnistunut laihduttamaan ennen tuota karppausta. Kilpirauhasarvot ovat heitelleet häränpyllyä jo nelisen vuotta ja paino on hilautunut pikkuhiljaa ylös. Nyt raskauden ajaksi neuvolalääkäri aloitti tyroksiinin, saapi nähdä auttaako oloihin.

Omana ongelmana on ehdottomasti herkuttelu ja suuret lautaskoot! Nyt raskaana en voi karpata ja painon"hallinta" on hakusessa. Pelkään että lihon holtittomasti. Raskausdiabetes pelottaa myöskin.

Ajattelin kokeilla seuraavaksi niitä 21day fix-purkkeja.
 
Sora sanoi:
Täällä myös BMI 29. Kesällä sain laihdutettua karppaamalla 80kg -> 75kg, nyt paino pyörii tuossa 75-76kg. 163cm on pituus. En ole ikinä, siis KOSKAAN onnistunut laihduttamaan ennen tuota karppausta. Kilpirauhasarvot ovat heitelleet häränpyllyä jo nelisen vuotta ja paino on hilautunut pikkuhiljaa ylös. Nyt raskauden ajaksi neuvolalääkäri aloitti tyroksiinin, saapi nähdä auttaako oloihin.

Omana ongelmana on ehdottomasti herkuttelu ja suuret lautaskoot! Nyt raskaana en voi karpata ja painon"hallinta" on hakusessa. Pelkään että lihon holtittomasti. Raskausdiabetes pelottaa myöskin.

Ajattelin kokeilla seuraavaksi niitä 21day fix-purkkeja.
Click to expand...

Ai miksi raskaana ei voi karpata? Mäkin sain about kymmenen vuotta sitten 10kg pois karppaamalla. Sitten sain tarpeekseni siitä ainaisesta salaatin syömisestä, enkä ole sen koommin saanut aloitettua karppausta uudelleen (vaikka tarvetta olisi ollut).
 
Mä pyrin nyt syömään niin että ateria väli on ihan max neljä tuntia ja ruuat on mahd puhdasta ja vähän käsiteltyä. Hiilarit tulee hyvistä hiilareista kuten kasviksista ja täysjyvä tuotteista ja jokaisella aterialla myös hyviä rasvoja ja proteiinia.
Näin vältyn napostelulta ja herkuttelulta. Lisäksi tietty paljon vettä :)
Alkuvuodesta mulla oli puolen vuoden pt valmennus ja siitä sai kyllä hyvät eväät hyvään ruokailuun
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top