Fearsome: Kun minun esikoiseni syntyi, minulla oli aina parivuotias collie sekä 4v afgaanini ja usein myös vanhempieni silloin 5v seropi (narttuja kaikki) mukana lenkillä. Olihan se alkuun melkoista setvimistä välillä, mutta nopeasti koirat tottuivat. Ainoastaan vinttarin kohdalla ongelma oli se, että tuo maastojuoksijana AINA sekosi ruohonleikkurin äänestä ja silloin saattoi loikata vaikka vaunujen eteen etsimään pupua....... Samoin, jos oikea pupu ryntäsi ohi niin muutaman kerran oli pakko tuo vinttikoira laskea ihan irti asti - se juoksi pupun perässä tasan sen aikaa, kun tuo näköpiirissä oli ja sitten tuli kyllä kutsusta takaisin.
Tyhjien vaunujen kanssa harjoittelu voisi olla ihan hyvä, itse silloin aikanaan harmittelin, kun en etukäteen tajunnut sitä tehdä. Itkulle siedättymisestä sanoisin, että itkuun reagointi on ihan koirasta riippuvainen - meillä afgaani (naiseudestaan huolimatta) ei koskaan korvaansa lotkauttanut kun taas collie oli joka kerta katsomassa, mikä vauvalla on hätänä - se oli muutenkin alusta alkaen ihan rakastunut poikaan ja lopun elämäänsä nimenomaan pojan koira (kuoli pojan ollessa 8v). Vieraiden vauvojen itku ei tuota hetkauttanut, mutta annas kun oma huusi - eli koira kyllä tunnistaa oman ja oppii sen kanssa elämään hyvin nopeasti, en usko että yleinen "itkulle altistaminen" ennen vauvan syntymää vaikuttaa mitenkään siihen, kuinka koirat sitten oman perheen lapseen reagoivat - uroskoirilla tuskin on samanlaista voimakasta hoivaviettiä kuin tuolla meidän collienartulla eli niitä itku luultavimmin ei hetkauta suuntaan tai toiseen, korkeintaan silmiä raottavat ja tuhahtavat loukkaantuneina, kun unia häiritään.