Raskaus ja vauva + lemmikit

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja meemi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
M

meemi

Piirimestaruustason postaaja
Ajattelin aloittaa ihan oman keskustelun aiheesta "Raskaus ja lemmikit". Ajattelin, että useammalla varmaan on lemmikkejä ja niistä löytyy keskustelua, mutta ymmärrän loistavasti sen, ettei kaikkia kiinnosta eläinaiheiset löpinät, joten oma keskustelu niille. [:)]

Meidän perheestä löytyy iso (säkä n.55 cm) sekarotuinen koira ja kaksi kissaa. Paljon olen miettinyt sitä, miten eläimet suhtautuu vauvaan, pelännyt vauvan allergiaa yms. Nyt raskausaikana koira on muuttunut selkeästi suojelevammaksi mua kohtaan. Se vaistoaa tilanteen selvästi. Se on myös mun kanssa lenkillä aiempaa rauhallisempi, varmistaa että mamma jaksaa [:D] ja muutenkin on selvästi reagoinut tilanteeseen, kylläkin positiivisilla tavoilla. Kissoista en vielä ole vastaavaa huomannut. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
 
Mä huomasin kanssa viimeksi kun olin raskaana että äitini koira (narttu) oli erittäin suojeleva minua kohtaan.. Vaikka en tavannutkaan koiramusta kauheen useasti, ehkä kerran pari kuussa.
Lenkillä olessa koira pikemminkin kulki minun perässä kuin minä sen [:D].
Vauvan synnyttyä jännitin kamalasti kuinka se ottaa uuden tulokkaan vastaan. Tarjottiin ihan aluksi ennen kuin vauva tuli kylään pissivaippaa ja puklirättiä, eipä se paljoo niistä kiinnostunut.

Kun koitti aika että uskolsin tuoda vauvan kylään, niin koira kävi kerran haistamassa ja nuolasemasta kädessä, ja vauvamme oli hyväksytty perheeseen!
Lapsemme sai tehdä käytännössä mitä tahansa koiralle, eikä se välittänyt mitään. Ainut asia mistä tuli "kärhämää" oli talutushihna.
Koira ei halunnut että mukula leikki hänen talutushihnallaan, koska ennen kaikkea talutushihnan ottaminen käteen tarkoitti koiralle metsään lähtöä [:)][:D]
 
Näin mäkin toivon kovasti, että meillä menis. Me ei vaan kauheesti voida etukäteen esim. hajujen kanssa siedättää. Vauva tulee suoraan synnäriltä kotiin, jossa koira odottaa... No, periaatteessa olen sitä mieltä, että todennäköisesti koira hyväksyy vauvan kun minä lauman johtajana osoitan, että vauva kuuluu perheeseen ja sitä täytyy kunnioittaa. Koiralle on melko helppo yleensä opettaa rajat. Nuo kissat mietityttää... Millä ne saa pidettyä pois vauvan vaunuista tai pinnasängystä...? Ja kissoille on ominaista, että jos joku asia vähän jännittää tai on uusi, niin sitä mennään ensin vähän tassulla kokeilemaan. Entäs jos se tassu heilahtaa 5-piikkiset esillä... Näitä kaikkia tässä pyörittää...
 
wink, wink meemi..
Voihan synnäriltä tuoda parit pissivaipat kotiin ennen kuin vauvan kanssa kotiudutte. Siten haju on jo vähän tuttu lemmikeille.
 
juu toki voi ja varmaan tuodaankin. Se siedätysaika vaan on sitten melkoisen lyhyt lemmikkiä ajatellen. Jos kaikki menee hyvin, niin tuskin me siellä synnärillä kovin montaa päivää vietetään. Mutta parempi varmaan tosiaan saada kotiin joitakin hajuja valmiiksi...
 
Kun aikanaan sain esikoiseni niin perheeni oli afgaaninarttu (iso tyttö, 72cm..), collietyttö ja kissa sekä pari gerbiiliä... Raskausaikana noissa ei suuria muutoksia huomannut, mutta kun kotiuduin vauvan kanssa niin koirat suhtautuivat varsin eri tavoin. Afgaani jaksoi olla kiinnostunut tasan ensimmäisen illan - sitten tuo pentu oli nähty ja haisteltu. Collie sen sijaan RAKASTUI vauvaan alusta alkaen ja oli koko loppuelämänsä (kuoli pojan ollessa 8) nimenomaan tuon pojan koira. Kun poika aikanaan oppi kävelemään tämä halusi heti taluttaa koiraa ja tuon collien hihnan uskalsin hänen hoteisiinsa uskoa alusta pitäen. Silloin alkuun olin niin, että koira paimensi lasta sittemmin lapsen kasvaessa hän sai enemmän päättää suunnasta.

Kissa (abessinialainen) suhtautui lapseen aina hieman varoen. Ja noita pikkujyrsijöitä poika sai vain katsoa ei koskea.

Afgaanikin piti pojan lauman jäsenenä ja suhtautui tuohon suojelevasti - aggressiivisia koirat eivät lasta kohtaan olleet koskaan. Seuraava koira (italianvinttikoira) liittyi laumaan pojan ollessa 1,5v ja kaikki sujui alusta alkaen loistavasti, vaikka hentoa itskua ei välttämättä voi pikkulapsiperheisiin suositellakaan.

Nyt meille on sunnuntaina tulossa 8,5viikon ikäinen lapinporokoiranarttu, jota toivoakseni ehditään hieman kouluttaa tavoille ennen vauvan syntymää loppusyksyllä.

Itselläni on tähän mennessä vain hyviä kokemuksia yhdistelmästä lapset ja elikot. Eläimet ovat lapsen kannalta ihana asia perheessä ja tuovat niin paljon iloa ja rakkautta muassaan......
 
Meillä on nelivuotias Cavalier, jonka ostin "käytettynä" sen ollessa parivuotias. Ne on rodultaan muutenkin hyvin ihmisrakkaita ja tämä mun reppana on oikea perskärpänen. Varmaan se yksi hylkäämiskokemus on tehnyt siitä entistä leimaantuneemman minuun. Vähän jännitän, että miten koira ottaa vauvan vastaan, kun on niin kiinni meikäläisessä. En usko, että koira tekee mitään pahaa vauvalle, kun on muutenkin ihan ylilempeä eikä mikään suojelukoira tosiaankaan :) Kaverin vauvasta se meni ihan sekaisin kerran. Yritti hypätä samaan syliin ja ihan hysteerisenä haisteli vauvaa. Toisella kerralla vauva ei enää niin kiinnostanutkaan.. Toivottavasti kaikki menee hyvin!! 
 
Meillä tällä hetkellä uroskoira 2v, josta kyl huomaa et se vaistoo jotain. Noin kuukaus sitten aloin ihmetteleen et mitä koira tekee kun melkein joka ilta sen piti päästä haistaan mun mahaa/napaa [:D] Nyt on jättäny sen vähemmälle, mut kyl meil on kaikki mua vasten hyppimiset kielletty jo het plussaamisen jälkeen... Katti-rouva 8v ei tuntus tajuuvan mistään mitään, saa sit nähä kuin sille luupäälle saa taottuu kaaliin et vauvan pinnis ja rattaat on vauvan, ei hänen nukkumapaikkansa.. [8|] Parin viikon päästä lähetään hakeen uusin tulokas, pienen pieni koira-penneli, josta kyl onneks oon kasvattajalta kuullu et se osaa nyt jo käydä hyvin papereille tekeen asiansa, eli sisäsiisteys aina helpompi opettaa, mutta sit taas vastaavasti se on todella paljon kovapäisempi kun tuo meillä jo majaileva velipuolensa, et saa nähä mitä draamaa meillä päin aletaan esittään... [;)][:D]
 
tättärä: nuo on kyllä ihania nuo lapin porokoirat!! Miehen lapinkoira kuoli viime kesänä ja siskolla on kanssa lapinkoira. Vaikkei lapinporokoira sama olekaan, niin samantyyppinen rotu silti ja näihin olen hyvin ihastunut. [;)] Nehän on tosi viisaita ja oppivia koiria, joten varmasti pääsette hyvälle alulle ennen vauvan tuloa.

Mun koira on rescue-koira ja siis kokenut hylkäämisen aikanaan. Se oli vasta n. 8 kk kun tuli mulle ja nyt Jimi on vajaa pari vuotias. Todella hyvin on sopeutunut ja kiltein koira mitä ikinä olen tavannut. Oppii tosi nopeasti ja ollaankin tokoiltu ahkeraan sen kanssa.
 
Vallan koiraihmisiä täällä. Meillä on semmonen vähän päälle vuoden ikänen kollikissa. Se on vielä aika villi vaikka onkin leikattu. Toivotaan vaan että rauhottuu ennen lapsen tuloa. Jos ei niin joudutaan karvavauvasta sitten luopumaan. Kissoja kun ei noin vaan kouluteta. Se voi riehaantuessaan olla aikamoinen vaara pienelle puolustuskyvyttömälle vauvalle. 
 
Huutelen tuolta marraskuisista, tosi mainio palsta!

Itselläni on kissa ja olen raskaana ollessani huomannut, että se on alannut kohtelemaan mua hirveän suojelevasti ja välittävästi. Ihan kuin se tietäisi, että vauva on tulossa ja tietäähän se. En siis epäile yhtään, etteikö se tulisi toimeen myös tulevan vauvan kanssa.

Vinkkinä teille, jotka haluatte opettaa lemmikkinne vauvan tuloon, niin meillä on ainakin kissalle toiminut hyvin kirpparilta ostamani vauvan vaatteet. Vaikka ne on tietenkin pestyjä, niin niissä on tullessa ollut silti vauvan tuoksua. Yhden kerran huomasin, kun olin jättänyt ostokset maahan, että kissa meni nuolemaan vauvan vaatteita. Ihan kuin se olisi halunnut hoitaa niitä. Kannattaa siis miettiä saisko jostain vauvalta tuoksuvia vaatteita.

Yksi hyvä konsti on myös tuttavien lapset [:)] itselläni on ystäviä joilla on lapsia ja lapsethan tykkää kovasti eläimistä. Ennen olin tosi varovainen, ettei lapset vain revi kissan turkista tai muutenkaan mene liian lähelle, ettei kissa raappaa takaisin puolustaessaan itseään. Nyt kuitenkin olemme kavereideni kanssa sopineet, että lapset saavat mennä silittämään kissaa. Aluksi kissa pelkäsi vuoden vanhaa tuttavani lasta joka konttasi kissan perässä kovaa vauhtia. No nyt kissani jo odottaa heitä kylään, vaikkakin välillä menee tyttöä pakoon milloin mihinkin. Koskaan kissa ei ole raapannut, vaikka tyttö on kovastikin turkista välillä ottanut kiinni. Kissa ymmärtää, että tyttö on vielä pieni. [:)]

Ja sulle Lapsenmaailma haluan sanoa, että kyllä ne vanhatkin kissat oppii uusia tapoja. Jos kissa ei aluksi oikein suostu uskomaan, ettei johonkin saa mennä tai jotenkin ei saa käyttäytyä, niin osta suihkupullo ja laita sinne vettä. Ei tarvi montaa kertaa suihkauttaa, niin ei kissa takuulla enää tee niin. Tärkeää on silti, ettei lemmikkiä unohdeta kun vauva tulee, sillä voihan lemmikkikin tulla mustasukkaiseksi [:)]
 
Hei!

Meillä on kaksi 9-vuotiasta parsonnarttua, joista toinen on aika päällepäsmäri lasten suhteen, joten se vähän jännittää. Sillä on terrierin kova pää. Se ei ole koskaan tottunut lapsiin, koska kontakteja on ollut niin vähän. Toinen on tullut lapsiperheestä (allergian takia, ei pitovaikeuksien), joten se osaa olla pienten lasten kanssa ja se on muutenkin melkolailla pehmompi.

Laitan tähänkin ketjuun tämän linkin, minkä olen löytänyt jostain toisesta ketjusta. Siinä on todella hyviä ja perusteellisia ohjeita koiraperheelle.

http://www.shepmates.net/Shepmate's%20kids.htm

Kissaa tuskin voi opettaa olemaan menemättä vauvan sänkyyn tai vaunuihin, sillä kun silmä välttää, kissahan tekee juuri niinkuin haluaa.[:D] Vanha kissani kuoli juuri jouluna, eikä se milloinkaan suostunut alistumaan mihinkään ihmisen käskyihin koko 17 vuotisen elämänsä aikana. Parhain keino siis on varmasti hankkia pinnasängyn ja vaunujen päälle asennettava verkko.
 
kiva aihe. :)
meillä on kissa joka sai viikko sitten 5 pentuu, mutta pennut ei oo enää meillä siinä vaiheessa kun lapsi syntyy. Miehelläni on 3 lasta jo ennestään nii kissa ainaki pysyy visusti jossain piilossa kun lapset tulevat että en usko että vauvankaan kanssa on minkäänlaisia ongelmia.
 
Tyhmä kysymys: Myydäänkö noita Pajunkissan mainitsemia verkkoja pinnasängyn päälle valmiiksi muotoiltuna juuri tätä tarkoitusta varten, vai pitääkö vaan sitten kehitellä joku oma verkkotsydeemi? Meinaan vaan, että olis kätevä joku sellanen verkkokehikko, jonka saisi helposti asetettua pinnasängyn päälle... Me ajateltiin kyllä, että heti kun pinnasänky tulee, niin aletaan kissoille opettaa, ettei sinne ole asiaa. Suihkupullo pinnasängyn viereen ja siitä suihkaus aina kun yrittää. Muihin asioihin tämä on tepsinyt hyvin, seuraavaksi on vain tarvinnut olla suhkupullo esillä ja lopulta ei sitäkään. Toisena vaihtoehtona mietin jotain kissakarkotetta tms. Esim. sitruunaa kissat inhoaa ja jos sitruunanhajua levittää pinnasängyn jalkoihin ja vaikka päätyyn, kissojen luulisi pysyvän kaukana. Vademecum on taas toiminut koiralla hyvänä karkotteena, mutta en usko, että koira pyrkiin sängyn lähelle jos sille selvästi osoitetaan, ettei se ole sallittua. Meillä ei muutenkaan koira saa tulla sänkyyn, sohville jne. Se oppi sen kyllä tosi nopeasti.
 
Meillä on kaksi isokokoista koiraa; dobermann ja belgianpaimenkoira.
Itse en ole sen kummemmin edes ajatellut asiaa, miten tulevat suhtautumaan tulevaan vauvaan, koska siitä ei SAA tulla mitään ongelmaa. Koirat asuvat meillä melkoisen "natsivallan" alla, jo ihan kokonsa ja harrastuslajiensakin puolesta, joten tyytyvät lauman pohjilla olemiseen [;)] tapahtui mitä tahansa.

Toki tässä tulee olemaan jatkossa myös toinen puoli, kun lapsi kasvaa, että ei natiaisellakaan ole asiaa mennä turhanpäiten häiritsemään koiria, niillä täytyy myös olla mahdollisuus omaan rauhaan.

Itse en ole tässä 16 vkon aikana huomannut suurempia muutoksia koirien käyttäytymisessä tai suhtautumisessa, dobberiuros viis veisaa, belggarinarttu ehkä tykkää pötkötellä mun vieressä sohvalla (...ja sängyssä) normaalia enemmän tai siis normaalia rauhallisemmin, hormoonipöllyissä varmaan nautiskelee olemisesta...
 
Mä oon miettinyt kanssa, miten kissojen ja vauvan kanssa sitten menee.. Meillä on kaksi kissaa, parivuotiaita eurooppalaisia. Tyttökissa ei oo ikinä ollut mun perään (vaan miehen), joten tyttökissassa en ole huomannut mitään muutosta, mutta poikakissa sen sijaan on muuttunut mua kohtaan todella helläksi nyt parin viime kuukauden aikana. Kiehnää jaloissa niin, että röhnöttää mun jalkaterien päällä, kun esim tiskaan. Kehrääkin nykyään paljon enemmän mitä ennen ja on kokoajan hakemassa multa huomiota ja hellyyttä. Mutta suurin muutos on tapahtunut suihkussa. Poikakissan turkki on sellainen, että se pitää pestä parin kuukauden välein. Yleensä pesut on olleet tappelua, mutta nyt eilen kun pesin, hän oli aivan rauhassa paikoillaan. Antoi hoitaa pesun ihan rauhassa loppuun asti. Kerran sanoi matalalla äänellä yhden vastalauseen, mutta siinä kaikki. Olin aivan ihmeissäni. Sylissä poikakissa ei enää viihdy pätkääkään.

Onhan kissoille kissakarkotetta. Sitähän voisi kokeilla, että miten sellainen toimii esim. pinnasänkyyn. Meillä kissakarkote on kyllä toiminut sellaisiin huonekaluihin, mihin toivon, että ei jää kynnenjälkiä. Ja ei ainakaan missään ole mainittu, että kissakarkote on haitaksi vauvalle... Sehän on tuoksultaankin niin mieto, että itse en karkoitetta haista enää puolen tunnin jälkeen, kun karkoitetta on suihkutettu..

Jotenkin kuitenkin uskon, että kun vauva on tullut kotiin ja kisut ovat saaneet häntä tarpeeksi haistella, niin ei kissat vauvalle pahaa tee. Kunhan vauva ei tee pahaa kissoille, esim. kiskaise hännästä.. No, sit kun kissa läppäisee (noi meidän kisut ei oo ikinä käyttäneet kynsiään, kun ovat mua läppäiseet), niin ehkä vauvakin oppii, että kissan kanssa pitää olla varovainen.

No, nähtäväksi jää, miten menee... [:)]
 
No niin, nyt on meilläkin sitten taas vaihteeksi hauveli talossa. Sunnuntaina haimme pikkuisen koiraneitimme ja tuo on varsinainen pikkupeto toistaiseksi... Tosi oppivaiselta ja sopeutuvalta kyllä vaikuttaa jo näin vajaan kahden päivän tuttavuuden jälkeen, pannan sai ensimmäistä kertaa kaulaansa, kun minä sen sille puin ja nyt jo on tuon hyväksynyt ja hieman oppinut hihnassa kulkemistakin.

Vaikka pentu on meillä täällä sisällä niin yhtäkään pissa/kakkavahinkoa ei ole tarvinnut siivota vaan kaikki asiat on toimitettu ulos! Ja minä kun olin varautunut siihen, että saa kulkea rätti kädessä hauvavauvan perässä (sellaisesta on kokemusta...) vaikuttaakohan asiaan se, että on viettänyt viime viikot ulkosalla ja tottunut sinne asiansa tekemään eli aika näyttää ihanko tuo on oikeasti jo sisäsiisti. Tärkeintä tässä alkuvaiheessa on nyt koittaa saada pentu uskomaan, että ihmisten kanssa ei voi leikkiä samalla tavalla kuin koirasisarusten kesken (kädet ovat ihan naarmuilla, kun tuo riiviö yrittää haastaa painimaan.)

Uskoisin kyllä, että tässä ennen ihmisvauvan syntymistä tuo hauva on jo ihan hyvällä mallilla opin tiellä.
 
Meemi: kyllä niitä verkkoja myydään, kaverilla oli sellainen. Tässä yksi linkkiesimerkki: http://www.vaunuaitta.fi/clippasafe-kissaverkko-p-389.html
 
Meiltä löytyy kaksi lamppuharjaa [:D]
Parivuotias ja vajaa vuotias sisätyttökissa. Leikkuuta odottelevat, mutta juuri ell.lääkäri soitti, että aika pitää perua eläinsuojelukäynnin takia. Parempi, että menevät sinne. Nää kyllä kerkee odottaa, varsinkin kun tuo vanhempi lopetti kuukauden kestänään kiimansa.

Nuoremman kanssa meinaa välillä usko loppua kun on nini pentu vielä, menoa ja meininkiä sekä paljon vaarallisia tilanteita riittää :D ..Sekä kissankarvoja. Ihmettelen vaan miten ne kestää pitkässä karvassa näitä helteitä [:o]

Hankintaan menee sitten lähemmin pinnasänkyyn sekä rattaisiin kissaverkot, nuo ovat ruenneet nukkumaan sängyssä joten haluan että pinnasänky on kissavapaata aluetta ainakin jonkun aikaa ennenkun vauva on "tarpeeksi jäntevä". Muutoksia en noissa ole huomannut raskauden myötä, yhtä huligaaneja aina :D



Edit:
PS: Tuo pikku laskurihan on kohta puolessa välissä!! [:-]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top