Raskaus- ja synnytyspelot

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja RvD
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mullahan oli esikoisen synnytys sen verran pikainen, että ehtivat antaa panadolin ja lämpötyynyn ja salissa sit ilokaasua, joka lähinnä aiheutti pahaa oloa. Toisaalta kivut loppui siihen, kun muksu saatiin pihalle. Hyvä kun nyt pelottaa tosiaan se, että ehditäänkö ees sairaalaan tän kanssa.
 
Koalatiara sanoi:
Meillä ainakin pystyi hoitaa esikoisen keltaisuutta kotona. Saatiin kätilöpolilta bilibed kotiin lainaan ja sit kätilö kävi kotona ottamassa verikokeet aina aamuisin ja tulokset saatiin puhelimitse iltapäivällä. Mutta tää ei ilmeisesti oo ihan kaikilla paikkakunnilla mahdollista..:)
Click to expand...
Pitääpä kysyä asiasta. Asutaan kuitenkin Oulun kyljessä, ja se ei ole ihan pienimpiä paikkoja.
 
Tuntuu kyl tosi tylyltä, miten osa hoitohenkilökunnasta ei osaa ottaa esim. kipua tosissaan ja kaikkea synnytykseen liittyvää selitellään vaan "synnytykseen liittyvänä ja normaalina". Ja välillä tosiaan saattaa käydä niin, että jolleki osuu ne kaikki osaston veemäisimmät hoitsut, kun toisilta taas kysytään liiallisuuksiinki asti vointia.

Mä ainaki stressaannuin lapsivuodeosastolla ihan liikaa, ku kukaan hoitajista ei tuntunu ottava mua tosissaan. Imetys sattu aivan järjettömästi, eikä kukaan ymmärtäny. Yks hoitaja jopa sano:" Kuule sellasta se nyt vaan on, et se lapsi haluaa olla koko ajan rinnalla. Voit sä tietty sille tutin suuhun tyrkätä, mut se on sitten ihan sun oma syys. Jos toi toinen hoitaja tulee hetken pääst sua kattoo, niin voit sillä aikaa miettiä, et mitä sä haluut sun lapselle antaa!" Sillon tuli itku ja pelotti entistä enemmän kysyä mitään.

Muutenki hoitajat jätti tulematta, vaikka niitä kutsu tai hetki sitte oli puhuttu, että jutellaan tästä vartin päästä.
Sit taas moni muu samassa laitoksessa synnyttäny on ollu hyvinki tyytyväinen saamiinsa ohjeisiin. Ihan on tuurista kiinni, millasen hoitotiimin saa :/
 
Minulla imetys alkoi sattumaan kans. Esikoinen oli pieni kotkanpoika joka haukkasi kiinni saman tien lujasti. Sairaalassa sain käyttää imetyskumia, ja kun pääsin sieltä niin oma äitini haki minulle apteekista välittömästi omat. Niiden kanssa homma sujui ja imetinkin pitkään. Myöhemmin neuvolan täti minut niistä vieroitti, kun ei ole kuulemma hyväksi... No niiden avulla onnistuin imetyksessä, onnistua voi monella tyylillä! Mutta, totuin toki sitten imettämään ilmankin, kivuliaasti.
 
Mulle sektion jälkeen tyrkytettiin lääkkeitä koko ajan. Ja vaikka en kokenut tarvitsevani niin "pakottivat" ottamaan.

Mua on pelottanut ja pelottaa että taas pieni kuolee kohtuun ilman merkkejä. Kaikki mun keskenmenot on olleet keskeytyneitä, jotka vasta ultra on paljastanut. Rv15+ keskenmeno jätti syvät arvet ja tuon 1,5v:n odotusta varjosti pelko loppuun asti. Lisäksi mulla oli etuseinämäistukka enkä tuntenut liikkeitä juuri ollenkaan. Se lisäsi lopun pelkoja paljon. Nyt en ole niin paljon ehtinyt pelätä, kun lapsen kanssa aika kuluu eikä huomaa "kuulostella" itseään.

Synnytyksen suhteen mua mietityttää/ jännittää/ pelottaa, että se ei taaskaan käynnisty eikä varsinkaan etene kunnolla ja joudun jälleen kiireelliseen sektioon umpiväsyneenä ja aivan sekasin kaikista mömmöistä. Haluan käydä edellisen synnytyksen läpi kätilön kanssa ennen uutta synnytystä. Mulla kun on teoria miksi mun avautumisvaihe lähti tekeen peruutusta ja paikat meneen kiinni. En haluis et se toistuu.

Tosin voihan olla että äitipolilla tehtävässä synnytyksen suunnittelukäynnillä päädytää suunniteltuun sektioon. Neuvolan mukaan tuo suunnittelukäynti on pakollinen, koska on aiemmin sektio.
 
Mullakin edellinen synnytys on tuonut varjonsa tähän seuraavaan synnytykseen, sillä pitää myös käydä tyksissä synnytystapa arvioinnissa sektion takia. Edellinen synnytys oli kaikinpuolin katastrofi ja nyt en tiedä uskallanko edes yrittää normaalisti synnyttää vai pitäiskö edellisen hurjan kokemuksen vuoksi synnyttää suunnitellusti sektiolla. Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä ja vielä ehtii tapahtua mitä vaan.
 
Miten sektiolla synnyttäneiden haavat lähtivät paranemaan? Mietityttää vaan, jos tuleekin hellekesä...
 
Mulla oli talvella sektio ja parani kyllä nopeasti kun vaan muisti antaa ilmakylpyjä niin useasti kuin mahdollista ja suihkun jälkeen piti painella kuivaksi.
 
No me varmaan kaikki huljutellaan elokuussa maksimekoissa tuulettelemassa värkkiä tai haavaa kunhan pahimmat vuodot ovat ohitse. :D
 
Mun sektio tehtiin juhannuksena ja haava parani hyvin vaikka se tuonne läskipoimuun jääkin. Suihkuttelu ja kuivana pitäminen ne tärkeimmät. Tosin kesä-heinäkuu 2014 oli viileä. Kotiuduttiin +12 asteessa :)
 
Minä pelkään myös synnytystä, mutta kuten viimeksikin ajattelen "kylmästi" että kait siihen alatiesynnytykseen on lähdettävä, kun joskus olen lukenut että mm. pienentää lapsen astmariskiä eikä se toinenkaan vaihtoehto ole riskitön.
Jo edellisen kohdalla pelkäsin ennen kaikkea pahoja repeämisiä ja vauvan ulostuloon liittyvää kipua. Imukuppitoimenpiteeseen lopulta päättyi ja niitä vaurioitakin tuli kivasti, kipuja en muista. Menetin paljon verta mutta peräsuoli säästyi onneksi kuulemma juuri ja juuri. Ommeltiin leikkaussalissa ja jouduin useaksi tunniksi heräämöön eroon vauvasta. :( Tämän lisäksi pahinta oli silloin omasta mielestä pitkä toipumisaika, kun söin särkylääkkeitä puoli vuotta enkä ilman niitä välillä jaksanut seistä jaloillani. Paranin kuitenkin lopulta hyvin eikä vauvalle tullut muuta kuin pieni haava imukupista.
Nyt mietityttää uskallanko taas riskeerata esim. pidätyskykyä. Kun otin synnytyksen puheeksi heti ekassa neuvolassa niin itkuhan siinä tuli ja sanoisin melkein että onnekseni näin, koska suosittelivat heti pelkopolia. Sitä kautta saisin ainakin apua uuteen synnytykseen valmistautumiseen sekä omat taustatiedot ja huolet/toiveet synnärin rekisteriin.
 
Mietin pelkopolille hakeutumista. Viimeksi oli niin kipeä ja nopea synnytys että se tuntui ihan teurastukselta Haluaisin tosi kovin saada spinaalipuudutuksen tällä kertaa. Ja enemmän kätilön huomiota.
 
Täällä kans kärsitään suhteellisen isosta synnytyspelosta. Vielä vuosi sitten olin varma etten pysty tekemään lapsia ikinä, mutta onneks oikean miehen kanssa pelko vähän on vähentynyt ja tähän asti ollaan ainakin jo päästy.

Jo ekalla neuvolakäynnillä tuli puheeksi se että mulle ei tuo synnytys, oli se sitten sektio tai alatiesynnytys tule olemaan helppoa ja mulle laitettiin sitte neuvolasta lähete pelkopolille. Nyt vain oon odotellut että missä vaiheessa sinne pääsee ekan kerran juttelemaan, itsellä kun välillä tulee ihan uniin nämä synnytykseen liittyvät pelot.

Ei toki helpottanut asiaa se että neuvolan lääkäri jotenkin heti tyrmäsi ennen kuin mistään vaihtoehdoista alettiin puhumaan synnytyksen suhteen, että tällä alueella et sitten taida saada pelon vuoksi sektiota. toivotaan että sieltä pelkopolilta jonkunlaista apua ja helpotusta näihin synnytykseen liittyviin pelkoihin sais..
 
MrsK sanoi:
Mietin pelkopolille hakeutumista. Viimeksi oli niin kipeä ja nopea synnytys että se tuntui ihan teurastukselta Haluaisin tosi kovin saada spinaalipuudutuksen tällä kertaa. Ja enemmän kätilön huomiota.
Click to expand...
Tuo on myös yksi kauhuskenaario. Ota ilman muuta paha kokemuksesi puheeksi neuvolassa. Oma neuvolatätini sanoi, että suosittelevat pelkopolia yleensä kaikille, joilla on ollut traumaattinen synnytyskokemus. Itselläni oli ainakin siinä mielessä hyvä tuuri, että etenkin synnytyksen loppuvaiheesta vastaava kätilö oli empaattinen ja luottamusta herättävä. Ihan loppumetreillä niitä oli useita, joista yksi vanhempi oli kovin tylyn oloinen ja veti mua niskasta, mikä vain häiritsi ponnistamista. Heti synnytyksen jälkeen ei jännästi kuitenkaan tuntunut kovin pahalta, mutta ilmeisesti kuitenkin on jäänyt jonkin sortin trauma, kun en pysty käsittelemään itkemättä. Tosin raskaushormonitkin saattavat voimistaa tunnereaktioita.
 
Mulla on vähitellen ruvennu tulee jonkin asteista pelkoa/ahdistusta synnytystä kohtaan oman fysiikan takia.

Multa on lonkka leikattu kahteen otteeseen ahtauden takia ja osa lääkäreistä sanonut ettei kannata edes ajatella alateitse synnyttää ja osa sanonu ettei mitään ongelmaa pitäis olla. Neuvolastaki sanottiin et synnytystapa arvioon pitää joka tapauksessa mennä mutta eivät uskalla mitään sanoa suuntaan tai toiseen..

En enää itekään tiiä mitä uskoo ku yks sanoo yhtä ja toinen toista o_O
 
Mulla on myös kohtuu vahvat pelot tähän raskauteen..esikoinen syntyi keskosena ja toisen odotuksessa oli myös ongelmia. Alkuraskaus ei niinkään pelota, mutta rv20 alkaen alkaa jännittää.. Kun pääsisi täysiaikaiseksi tai mahdollisimman lähelle sitä.
 
Ja tavallaan synnytyspelko jää raskaus pelkojen varjoon. Ehkä sitten jos sujuu hyvin ja näyttää että raskaus menee täysiaikaiseksi niin synnytystä pitää miettiä enemmän. Mun viime synnytyksessä oli "vaan" kipua, eikä jotain vaarallista. Raskaus on suurempi ongelma.
 
Muakaan ei alkuraskaus niin pelota vaan kaikki ne mitä myöhemmin voi tulla. Kummipoika syntyi rv26 ja alkuelämä oli taistelua. Parhaan ystävän vauva taas jouduttiin leikkaamaan vkolla 32 pois koska kävi ilmi vasta paljon ultrien jälkeen että on hyvin sairas. Ei montaa kuukautta jaksanut sitten tässä elämässä..
Että ihan mitä vaan voi tapahtua missä vaiheessa raskautta vaan. Jotenkin näiden lähipiirin kokemusten jäljeen hymähdän kun puhutaan että 12 vkon jälkeen olis jotenkin turvallisilla vesillä..

Synnytys ei niinkään jännitä. Lähinnä se että saa lapsen terveenä maailmaan.
 
Vaikka tieto on hyväksi, se myös helposti lisää pelkoja. Kuulee/ lukee/ muuten vaan keksii erilaisia kauhukuvia tilanteista.

Musta tuntui tosi turhauttavalta että olin täyttänyt sähköisen kaavakkeen synnärille ja musta tuntui ettei sitä luettu ollenkaan. Omat toiveet olis pitäny jaksaa kertoa joka kätilölle uudestaan. Siis mulla vaihtui kätilö kolmesti salissa ollessa. Olin vähän pitkään. Nyt ajatuksissa on kirjoittaa ihan perinteisesti paperille ja lykätä käteen niille.

Muistan että pelkäsin etukäteen kovasti epiduraalia. Kun sen aika tuli, oli jo niin kipeä ja väsynyt ettei pistäminen sitten niin paljon pelottanut. Ennen sektioo pistettiin sit uudestaan spinaali. Mulla oli täys työ pysyä supistusten takia paikallaan. Mies sanoi että häntä hirvitti katsella kun se juhannusyön nuori anestesialääkäri tökki ja tökki mun rankaan. Mä en muista mitään siitä että vasta viidennellä yrityksellä sai puudutettua.

Oon miettinyt että tilaisin paperini synnäriltä ja lukisin tarkemmin mitä silloin oli. Mutta onko se tyhmä,idea, lisääkö mietteitä?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top