Raskaus- ja synnytyspelot
- Ketjun aloittaja RvD
- Aloituspäivämäärä
Itsellä pahimmat pelot liittyy tähän alkuraskauteen. Ennen esikoista sain yhden keskenmenon, eikä raskautuminen muutenkaan tapahtunut kovin nopeasti. Menin ton keskenmenon jälkeen hormonihäiriöihin erikoistuneelle gynelle kaverin suosituksesta, sillä kaverilla oli useiden keskenmenojen jälkeen todettu kilpirauhasen vajaatoiminta. Vajaatoimintaa ei kuitenkaan löytyny, vaan munasarjojen monirakkulaoireyhtymä eli PCOS. Onneks syndrooma koskee vaan toista munasarjaa, mut silti keskenmenon riski on mulla vähän suurempi, ku "normaalilla odottajalla". Toisaalta haluaisin hyppiä raskauden vuoks innosta, mut toisaalta pelko keskenmenosta laittaa jarrua päälle.
Toivottavasti RvD pystyt iloitsemaan alkuraskaudesta, vaikka km pelko jarrutteleekin!
Minulla suurimmat pelot liittyvät synnytykseen, edelliset kun eivät menneet aivan parhaimmalla tavalla. Mutta en ryhdy sitä toistaiseksi sen enempää miettimään, pohdin aina hetken kun pelkotila iskee ja muuten nautiskelen todennäköisesti viimeisen vauvamasun kasvattelusta.
Minulla suurimmat pelot liittyvät synnytykseen, edelliset kun eivät menneet aivan parhaimmalla tavalla. Mutta en ryhdy sitä toistaiseksi sen enempää miettimään, pohdin aina hetken kun pelkotila iskee ja muuten nautiskelen todennäköisesti viimeisen vauvamasun kasvattelusta.
Mulla on pelkoa nimenomaan tästä alkuraskaudesta, etenkin nyt kun tässä nyt on ollut jo kaikkea..Taaskin kipuilee alavatsa niin stressaa "hieman". Lähempänä synnytystä alkaa varmasti ahdistamaan sitten itse synnytyssairaalaan ehtiminen, kun esikoinen syntyi aika vauhdikkaasti (ekasta supparista jälkeisten syntymiseen meni 2h 3min) Eli ihan oikeasti ahdistaa, että jos tää toinen tulee samalla vauhdilla tai nopeemmin niin miten hitossa mä selviin sairaalaan asti?! Viimeksi kun suppareita alkoi tulemaan niin seuraava tuli heti edellisen perään eli siinä ei kauheesti esimerkiksi autoon oltaisi kävelty tai mitään (olin siis sairaalassa valmiiksi jo)
Koalatiara: Miten pitkä matka sulta on kotoa lähimpään synnytyssairaalaan?
Mä koitan tsempata näiden keskenmenopelkojen keskellä itteeni ajattelemalla, ettei kukaan voi viedä näitä kertyneitä raskauviikkoja multa pois, vaikka tulevaisuudessa tapahtus mitä. Välillä pelottaa enemmän ja välillä vähemmän. Suunnatonta stressiä tää ei aiheuta, mut pelosta johtuen suhtaudun vielä aika varauksella koko raskauteen, enkä uskalla haaveilla tulevaa.
Mä koitan tsempata näiden keskenmenopelkojen keskellä itteeni ajattelemalla, ettei kukaan voi viedä näitä kertyneitä raskauviikkoja multa pois, vaikka tulevaisuudessa tapahtus mitä. Välillä pelottaa enemmän ja välillä vähemmän. Suunnatonta stressiä tää ei aiheuta, mut pelosta johtuen suhtaudun vielä aika varauksella koko raskauteen, enkä uskalla haaveilla tulevaa.
Ei meiltä onneksi ole kuin 15-20 minuuttia, mutta esikoista kun ei voi synnytykseen ottaa mukaan niin tää aiheuttaa jo nyt lievää stressiä...
Koalatiara, olenko ihan väärässä kun minulla on sellainen käsitys,että kyllä kiiretilanteessa sen esikoisen voisi napata mukaan?
Että hoitaisi sitten synnäriltä noudon esim. tutuille jos tosiaan on vaikka lapsen kanssa kahdestaan synnytyksen alkaessa.
Kysy nyt ihmeessä neuvolasta! Kai siellä tiedetään.
Että hoitaisi sitten synnäriltä noudon esim. tutuille jos tosiaan on vaikka lapsen kanssa kahdestaan synnytyksen alkaessa.
Kysy nyt ihmeessä neuvolasta! Kai siellä tiedetään.
Joo, aattelin tän asian ottaa jo puheeksi tänään neuvolassa, että miten tää käytännössä sit sujuu niin ei tarvii sit miettii!
Nostelen tätä.
Olen jo useamman painajaisen nähnyt synnytyksestä. Ekan jälkeen ajattelin että toinen lienee helpompi ja tokan jälkeen että ei IKINÄ enää. Pelkopoli siis kutsuu.
Tuntuu ihan hullulta että synnytys mietityttää jo nyt, mutta tosiasiassa mietin sitä useamman vuoden ennen kuin kolmanteen ryhdyttiin.
Olen jo useamman painajaisen nähnyt synnytyksestä. Ekan jälkeen ajattelin että toinen lienee helpompi ja tokan jälkeen että ei IKINÄ enää. Pelkopoli siis kutsuu.
Tuntuu ihan hullulta että synnytys mietityttää jo nyt, mutta tosiasiassa mietin sitä useamman vuoden ennen kuin kolmanteen ryhdyttiin.
Nepeta Cataria
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinämammat 2016
Elomammat 2018
Eloäidit 2020
Helmikuiset 2022
Toukokuiset 2024
Minua ei oikeastaan pelota synnytys. Minua hirvittää synnytyksen jälkeinen kivunlievitys, tai sen puute!
Kivunlievitys toimi ihan hyvin kunhan pääsi vain synnytysosastolle. Ne torvet käynnistivät minun synnytyksen oksitosiinilla, ja sehän lähti sit heti kunnolla käyntiin ja eihän siellä tietenkään ollu huonetta mulle silloin vapaana! Kärvistelin sitte 3h osastolla heikoilla kipulääkkeillä hullujen supistusten kanssa, kun eivät voineet muuta antaa siellä.
Synnytys meni nopsaan, mutta kätilö rusikoi hävyn aluetta sen verran reippaasti et sitä särki viikkokaupalla sen jälkeen. Se kuulemma "tuki" synnytyksen aikana lihaa etten repeäis enempää. No jotain siinä kuitenkin rusentui, ja kun ne laittoivat ulos synnytyshuoneesta ja osastolle, ja pyysin särkylääkettä, ni enhän minä mitään saanut! Jotain typerää turvotusta lieventävää lääkettä vain (katsoivat papereista et oli ollu liian helppo synnytys et olisin "tarvinnut" mitään). Jos olisin ollut kotona, ni minulla olis menny 2s napata burana 400mg kun alakerta säteili särkyä. Osastolla sain kunnon kipulääkkeen vasta kun meinasi tulehdus pukata päälle (vedet oli menny monta päivää sitten, eli bakteeritulehduksen vaara oli). Tämänkin lääkkeen antoi yöhoitaja, työnimikkeeltään lastenhoitaja, jolla oli vielä jotain inhimillisyyttä jäljellä. Muut hoitajat olivat vähän sillä asenteella et synnytys on luonnollinen juttu, ei sen jälkeen tarttis mitään lääkitystä... Joo, no niin on synnytyskin, ja sitä on katsottu tarpeelliseksi lievittää. Ihme touhua.
Kivunlievitys toimi ihan hyvin kunhan pääsi vain synnytysosastolle. Ne torvet käynnistivät minun synnytyksen oksitosiinilla, ja sehän lähti sit heti kunnolla käyntiin ja eihän siellä tietenkään ollu huonetta mulle silloin vapaana! Kärvistelin sitte 3h osastolla heikoilla kipulääkkeillä hullujen supistusten kanssa, kun eivät voineet muuta antaa siellä.
Synnytys meni nopsaan, mutta kätilö rusikoi hävyn aluetta sen verran reippaasti et sitä särki viikkokaupalla sen jälkeen. Se kuulemma "tuki" synnytyksen aikana lihaa etten repeäis enempää. No jotain siinä kuitenkin rusentui, ja kun ne laittoivat ulos synnytyshuoneesta ja osastolle, ja pyysin särkylääkettä, ni enhän minä mitään saanut! Jotain typerää turvotusta lieventävää lääkettä vain (katsoivat papereista et oli ollu liian helppo synnytys et olisin "tarvinnut" mitään). Jos olisin ollut kotona, ni minulla olis menny 2s napata burana 400mg kun alakerta säteili särkyä. Osastolla sain kunnon kipulääkkeen vasta kun meinasi tulehdus pukata päälle (vedet oli menny monta päivää sitten, eli bakteeritulehduksen vaara oli). Tämänkin lääkkeen antoi yöhoitaja, työnimikkeeltään lastenhoitaja, jolla oli vielä jotain inhimillisyyttä jäljellä. Muut hoitajat olivat vähän sillä asenteella et synnytys on luonnollinen juttu, ei sen jälkeen tarttis mitään lääkitystä... Joo, no niin on synnytyskin, ja sitä on katsottu tarpeelliseksi lievittää. Ihme touhua.
No onpa ollut tylyä! Itse sain kyllä jälkikivut lääkityksi ja synnytyksessäkin vaikka ja mitä, mutta kummastakin oli virheasentoa, kivunlievitys auttoi todellakin vain hetkeksi, 1-2h järkkykipeitä kestosupistuksia jolloin aukesi rytinällä ja sitten vielä yli tunnin kestäneet hitaat ja tuskaiset ponnistukset kun mikään lääke ei enää vaikuttanut yhtään.
Ekasta tehtiin eppari joka kiristeli reilusti yli puoli vuotta ja toisessa kätilö kanssa venytti synnytyksessä jotain niin että pää lähtisi tulemaan ja minä huusin kivusta. Vielä olisi pitänyt ponnistaa. Jälkikäteen vaan totesivat että hyvin meni. Silloin en osannut vaatia asioiden käsittelyä, joten se on edessä nyt.
Ekasta tehtiin eppari joka kiristeli reilusti yli puoli vuotta ja toisessa kätilö kanssa venytti synnytyksessä jotain niin että pää lähtisi tulemaan ja minä huusin kivusta. Vielä olisi pitänyt ponnistaa. Jälkikäteen vaan totesivat että hyvin meni. Silloin en osannut vaatia asioiden käsittelyä, joten se on edessä nyt.
Nepeta Cataria
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinämammat 2016
Elomammat 2018
Eloäidit 2020
Helmikuiset 2022
Toukokuiset 2024
Eipä sitä just synnytyksen jälkeen ole voimia vaatia edes kunnon hoitoa, kun on niin uuvuksissa. Tällä kertaa kyllä mietin et puhuisin itseni ulos puljusta mahdollisimman nopsaan niin voi siirtyä lääkitsemään itsensä mututuntumalla mukavaksi. Tai sitten pyytää siippaa salakuljettamaan buranat matkaan. Voihan sen toki niille sit sanoa et mitä on ottanut, ni voivat pitää kirjaa lääkityksestä ja kirota omatoimisuutta. Vähän kyllä pelkään et ku esikoinen oli sinivalohoidossa aikanaan, et sen varalta ei vauvaa ihan uskaltaisi viedä sairaalasta ulos ennen ku voi olla varma et keltaisuus ei tule kans. Eli joutuis sitten käymään sairaalassa odottelemassa pikkuisen kotiutumista. Hankala juttu. 
Meillä ainakin pystyi hoitaa esikoisen keltaisuutta kotona. Saatiin kätilöpolilta bilibed kotiin lainaan ja sit kätilö kävi kotona ottamassa verikokeet aina aamuisin ja tulokset saatiin puhelimitse iltapäivällä. Mutta tää ei ilmeisesti oo ihan kaikilla paikkakunnilla mahdollista..:)
Satru
Sukkela juttelija
Kun ollaan sairaalassa potilaina, niin vaatikaa hoitoa, oli se sitten särkylääkettä tai apua lapsen hoidossa, mutta ovat siellä meitä varten ja jos ei yhteistyö toimi niin palautetta heille sitten vaan.
Multa kysyttiin melkein rasittavuuteen asti, et haluanko kivunlievitystä kun ei sattunut mihinkään, niin miksi haluisin. Ja kun tytön kanssa oltiin lähdössä kotiin, meidän omahoitaja tuli kyselemään millainen kokemus tämä oli. Niin synnytys kuin sen jälkeen ja silloin sai antaa palautetta jos oli jotain. Tämä Hyvinkään sairaalassa.
Multa kysyttiin melkein rasittavuuteen asti, et haluanko kivunlievitystä kun ei sattunut mihinkään, niin miksi haluisin. Ja kun tytön kanssa oltiin lähdössä kotiin, meidän omahoitaja tuli kyselemään millainen kokemus tämä oli. Niin synnytys kuin sen jälkeen ja silloin sai antaa palautetta jos oli jotain. Tämä Hyvinkään sairaalassa.
ps.iloveyou
Näppärä viestien naputtelija
Hui mitä juttuja! Muahan tikattiin monta kerrosta esikoisen syntymän jälkeen - siinä kesti tunti. Ja ne kivut oli pahempia, ja myöskin synnytyksen jälkeiset säryt, kun itse imukuppisynnytys. Mulle tarjottiin kanssa särkylääkettä reippaasti ja muistutettiin, että muista hakea, jos ei kuulu! Huhhuh ilman lääkettä, olisin varmasti saanut sellaset traumat....... En pystynyt edes kääntymään yöllä sängyssä. Aiaiai, ajatuskin sattuu. Ja ne mustelmat ym... Aiiiii.
Joten joo, todellakin kuuluu saada lääkettä :-o
Joten joo, todellakin kuuluu saada lääkettä :-o
Neelix
Satasella mukana keskusteluissa
mä synnytin esikoisen kans hyvinkäällä ja siellä sai kyllä ihan hyvää palvelua.poika synty yöllä klo 00.22 ja jouduin sitte aamulla leikkaussaliin tikattavaksi, tuli siis aika pahat repeemät..ja neuvolantäti sitä vaan ihmetteli et miks vasta aamulla kursivat kokoon :D no eipä sillä ollu mulle väliä,kun en kipua tuntenu missään vaiheessa ja paranin muutenkin tosi nopeesti..he kyllä huolehtivat lääkityksen ainaki mun kohalla.. joka päivä sai sairaala olo aikana särkylääkkeet... ajattelin kyllä tämän toisenkin hyvinkäällä synnyttää, vaikka asun eripaikkakunnalla kun esikoisen aikana..ja ultrat on lahdessa.
Mun kaverilla oli sama homma aikoinaan etteivät suostuneet antamaan lääkkeitä synnytyksen jälkeen...tosi ikävää touhua 
Itsellä synnytys ei kyllä mennyt omasta mielestä kovin kivasti ja siitä on hieman ahdistusta ilmassa, mutta yritän vaan olla ajattelematta hirveesti vielä koko synnytystä...kaippa siitä sit aikanaan selviää jotenkiin päin
Synnytys meni varmaan muuten aivan "normaalisti", mutta mulla ei mitkään lääkkeet tehonnut mihinkään. Laittoivat epiduraalinkin kolmeen kertaan ja eri kohtaan, mutta ei vaan toiminut, niin kivut oli aivan jäätävät ja sittenhän sitä oli niin poikki kun vihdoin ja viimein ponnistamaan ois pitänyt alkaa että ponnistus vaihe kesti lähemmäs 2 tuntia.
Jälkikäteen ei itsellä ollut hirveesti kipuja onneksi ja palauduinkin aika nopeasti omasta mielestä.
Kesällä kun lähden synnyttämään, niin aion kyllä sairaalassa olla vain max. yhden yön jos vaan vauvalla kaikki kunnossa. Olen jopa miettinyt polikliinistä synnytystäkin, mutta täytyy katsoa miten tässä ajatukset muovautuvat raskauden myötä.
Oli jotenkin niin turhauttavaa olla neljä päivää sairaalassa ku kaikki oli hyvin.
Haluun päästä omaan rauhaan :)
Itsellä synnytys ei kyllä mennyt omasta mielestä kovin kivasti ja siitä on hieman ahdistusta ilmassa, mutta yritän vaan olla ajattelematta hirveesti vielä koko synnytystä...kaippa siitä sit aikanaan selviää jotenkiin päin
Synnytys meni varmaan muuten aivan "normaalisti", mutta mulla ei mitkään lääkkeet tehonnut mihinkään. Laittoivat epiduraalinkin kolmeen kertaan ja eri kohtaan, mutta ei vaan toiminut, niin kivut oli aivan jäätävät ja sittenhän sitä oli niin poikki kun vihdoin ja viimein ponnistamaan ois pitänyt alkaa että ponnistus vaihe kesti lähemmäs 2 tuntia.
Jälkikäteen ei itsellä ollut hirveesti kipuja onneksi ja palauduinkin aika nopeasti omasta mielestä.
Kesällä kun lähden synnyttämään, niin aion kyllä sairaalassa olla vain max. yhden yön jos vaan vauvalla kaikki kunnossa. Olen jopa miettinyt polikliinistä synnytystäkin, mutta täytyy katsoa miten tässä ajatukset muovautuvat raskauden myötä.
Oli jotenkin niin turhauttavaa olla neljä päivää sairaalassa ku kaikki oli hyvin.
Haluun päästä omaan rauhaan :)