Hei,
Millaisia kokemuksia teillä on (muista tilanteista johtuvista) stressijaksoista raskaana? Etenikö raskaus tästä huolimatta normaalisti ja hyvin loppuun asti? Jouduitteko/pystyittekö ottamaan etäisyyttä stressaavaan tilanteeseen/asiaan raskausaikana?
Tiedän ettei normaaliin elämään kuuluvan stressin pitäisi aiheuttaa keskenmenoa tai vaikuttaa raskauden kulkuun, mutta mikä sitten on itsekullekin normaalia. Isällä on hoitamaton pahaksi päässyt päihdeongelma, juuri on todettu maksakirroosi, ja äidin pato huolten suhteen murtui viimeinkin niin että hän kertoi suorin sanoin miten paha tilanne juomisen suhteen kotona on viimeiset pari kuukautta ollut. Tuntuu pahalta että äiti on varmaan vähän yrittänyt pitää minua siitä etäällä kun tietää että keskenmeno-/kehityshäiriö-taustalla alkuraskaus itsessään on minulle stressaavaa aikaa, mutta samalla olen myös itsekkään kiitollinen siitä että välimatkaa on niin paljon ettei päihdeperheen arki minuun enää vaikuta - muuten kuin välillisesti kuulumisten kautta. Mutta surettaa ja huolettaa tietysti miten vanhemmat ja erityisesti äiti jaksavat, kun tilanne on kaikenkaikkiaan aika synkeä.
Millaisia kokemuksia teillä on (muista tilanteista johtuvista) stressijaksoista raskaana? Etenikö raskaus tästä huolimatta normaalisti ja hyvin loppuun asti? Jouduitteko/pystyittekö ottamaan etäisyyttä stressaavaan tilanteeseen/asiaan raskausaikana?
Tiedän ettei normaaliin elämään kuuluvan stressin pitäisi aiheuttaa keskenmenoa tai vaikuttaa raskauden kulkuun, mutta mikä sitten on itsekullekin normaalia. Isällä on hoitamaton pahaksi päässyt päihdeongelma, juuri on todettu maksakirroosi, ja äidin pato huolten suhteen murtui viimeinkin niin että hän kertoi suorin sanoin miten paha tilanne juomisen suhteen kotona on viimeiset pari kuukautta ollut. Tuntuu pahalta että äiti on varmaan vähän yrittänyt pitää minua siitä etäällä kun tietää että keskenmeno-/kehityshäiriö-taustalla alkuraskaus itsessään on minulle stressaavaa aikaa, mutta samalla olen myös itsekkään kiitollinen siitä että välimatkaa on niin paljon ettei päihdeperheen arki minuun enää vaikuta - muuten kuin välillisesti kuulumisten kautta. Mutta surettaa ja huolettaa tietysti miten vanhemmat ja erityisesti äiti jaksavat, kun tilanne on kaikenkaikkiaan aika synkeä.
Kyllähän huoli läheisestä voi olla isokin stressitekijä, vaikka itse olisikin fyysisesti etäämmällä. Oletko kuullut Finfamista? Se on yhdistys ihmisille, joiden läheisillä on mielenterveys- ja/tai päidenongelmia. Itse olen saanut sieltä paljon tukea miehen masennuttua ja voin suositella jos lähelläsi on toimintaa. Jonkinlaista verkkotoimintaa (chatin kautta keskustelua tms.) heillä saattoi myös olla.