marge_
Jostain jotain jo tietävä
Hei kaikki huhtimamit
Johonkin aikaisempaankin ketjuun purnasin tästä asiasta, mutta aloitan sille nyt omansa. Eli
miten te olette jaksaneet alkuraskaudesta? Oletteko pystyneet olemaan normaalisti töissä/koulussa?
Minulla on nyt menossa rv 9. Viikolta 5-6 lähtien oireena on ollut aivan käsittämätön väsy ja pääkipu, nämä siis suurimmat oireeni. Käytännössä käyn siis töissä virastoaikaan, mutta kun pääsen kotia, en jaksa mitään muuta tehdä kuin nukkua, nukkua ja nukkua. Teen töitä kuntoutuksessa ja minusta tuntuu, että en pysty panostaa asiakastyöhön niin kuin haluaisin. Mikään ei kiinnosta, pelkään myös asiakkaideni huomaavan sen. Lisäksi pääkipu on niin järjetöntä, että en osaa edes sanoin kuvailla. Tuntuu, etten muista enää millaista oli olla se virrakas nainen, joka kävi töissä ja illat harrasti monipuolisesti liikuntaa ja virtaa oli vaikka muille jakaa. Töiden ohessa opiskelen ja tarkoitukseni on valmistua loppuvuodesta. Nyt opiskelut on ollut muutaman viikon ihan täysin poissa kuvioista, mutta se stressi, mikä tässä on vielä päällänsä, käy kohta ylitsepääsemättömäksi. Minulla on todella suuri kynnys hakea sairaslomaa, haen sitä yleensä silloin, kun ei kerta kaikkiaan pysty sängystä nousemaan. Olo alkaa olla nyt todella uupunut, mutta jotenkin pelkään mennä lääkäriin valittamaan tällaista. Varsinkin kun tuntuu, että oireeni ovat "pieniä" verrattuna niihin, jotka oksentavat päivät pitkät ym. Jotenkin kaipaan nyt vertaistukea, mitä tehdä :D
Johonkin aikaisempaankin ketjuun purnasin tästä asiasta, mutta aloitan sille nyt omansa. Eli
miten te olette jaksaneet alkuraskaudesta? Oletteko pystyneet olemaan normaalisti töissä/koulussa?
Minulla on nyt menossa rv 9. Viikolta 5-6 lähtien oireena on ollut aivan käsittämätön väsy ja pääkipu, nämä siis suurimmat oireeni. Käytännössä käyn siis töissä virastoaikaan, mutta kun pääsen kotia, en jaksa mitään muuta tehdä kuin nukkua, nukkua ja nukkua. Teen töitä kuntoutuksessa ja minusta tuntuu, että en pysty panostaa asiakastyöhön niin kuin haluaisin. Mikään ei kiinnosta, pelkään myös asiakkaideni huomaavan sen. Lisäksi pääkipu on niin järjetöntä, että en osaa edes sanoin kuvailla. Tuntuu, etten muista enää millaista oli olla se virrakas nainen, joka kävi töissä ja illat harrasti monipuolisesti liikuntaa ja virtaa oli vaikka muille jakaa. Töiden ohessa opiskelen ja tarkoitukseni on valmistua loppuvuodesta. Nyt opiskelut on ollut muutaman viikon ihan täysin poissa kuvioista, mutta se stressi, mikä tässä on vielä päällänsä, käy kohta ylitsepääsemättömäksi. Minulla on todella suuri kynnys hakea sairaslomaa, haen sitä yleensä silloin, kun ei kerta kaikkiaan pysty sängystä nousemaan. Olo alkaa olla nyt todella uupunut, mutta jotenkin pelkään mennä lääkäriin valittamaan tällaista. Varsinkin kun tuntuu, että oireeni ovat "pieniä" verrattuna niihin, jotka oksentavat päivät pitkät ym. Jotenkin kaipaan nyt vertaistukea, mitä tehdä :D