Raskaus ja liikunta

[Tiuskah]

Oletko harrastanut liikuntaa ennen raskaaksi tuloa vai aijotko aloittaa liikunnan raskautumisen myötä? Onko alkuraskauden pahoinvointi viennyt liikunnan ilon?

Itse olen pääsyt harrastamaan vielä ihan normaalisti. Käyn 3krt/vk kuntosalilla ja kerran viikossa bodycombatissa. Lisäksi päivittäin tulee koiran kanssa lenkkeiltyä. Tarkoitus olisi vielä aloittaa lantionpohjan lihasten harjoitukset, et on pimppi tikissä, jos (tai kun) päästään synnyttämään

 

[Itu1]

Mulla jäi kaikki hienot suunnitelmat liikkumisesta ja synnytykseen valmistautumisesta pahoinvoinnin ja anemian myötä. Oon kohta varmasti ihan rapakunnossa, kun makailen kaiket päivät. Vähän kävelemässä pystyy käymään joinain päivinä. Ei vaan saa henkeä tarpeeksi. Hyvässä kunnossa en ollut alunperinkään, mutta olin juuri vuoden vaihteessa ekaa kertaa elämässä löytänyt oman lajin ja innostunut liikkumaan. Olo olo tosi hyvä henkisesti ja fyysisesti. Tää takapakki kyllä syö naista, kun toimintakyky on melkein nollassa.

 

[nuux]

Olen harrastanut! Käyn ryhmäliikuntatunneilla; bodypumpissa, combatissa, spinningissä, crosstrainingissä... Miten työvuoroiltani milläkin viikolla pääsen. Lisäksi käyn uimassa satunnaisesti. Salilla en juurikaan käy...

Nyt ollut viikon tauko kaikkeen, sairastin viikko sitten vatsataudin ja miehen iltavuoroviikko jarruttelivat menoa muutenkin. Aion käydä tunneilla raskaudesta huolimatta, toki sykerajoitukset huomioiden kevennellä sitten tarpeen mukaan ja raskauden edetessä sitä mukaillen, painottaa syviin ja vinoihin vatsalihaksiin ja muunnella liikkeet itselle sopiviksi.

Kyllä on huomannut että hapottaa nyt pahemmin pumpissakin, ei meinaa reippaita aerobisia kappaleita jaksaa millään vetää täysillä mukana. Toivottavasti jaksan jatkossa edes 1-2x viikossa käydä kuitenkin töiden ohella, pitää mielen virkeänä ja peruskuntoa yllä.

 

[JoJo81]

Olen ollut aiemmin todella aktiivinen kuntosalilla vapaiden painojen kanssa ja vuosien varrella harrastanut monia lajeja juoksusta, vesijuoksuun, kiipeilyä, spinningiä, pyöräilyä, joogaa ja venyttelyä. Viimeisen reilun vuoden työ on syönyt kaiken vapaa- ajan, ja säännöllinen aktiiviliikunta on jäänyt odottamaan parempaa hetkeä. Se hetki tuli nyt vuoden alusta, kun päätin, että nyt vapaa-ajalle ja itsestä huolehtimiselle on pakko jäädä aikaa myös.

No nyt hyvin alkanut salikunnon kohotus täytyykin muokata vähän uudelle tasolle. Olen ajatellut, että liikkuisin aktiivisesti niin pitkään ja sellaisella tahdilla, kun se tuntuu hyvältä. Itseä kuunnellen. Vesijuoksu ja kevyet juoksulenkit tulevat varmaan nyt kevään/ kesän korvalla ainakin kuulumaan kevyen salitreenin lisäksi ohjelmaan. Ja tässä kohtaa kiitän siitä, että pahoinvointia ei näy tai kuulu..

Ostin muuten marketin alepöydästä sellaisen kirjan kun Liiku läpi raskauden, jossa oli tosin hyviä vinkkejä ja kuvitettuja treeniohjeitakin. Olen tosin vasta puolivälissä.

 

[Vetruska]

Olen liikkunut ennen raskautta ja aion liikkua raskauden aikana. Kuntosalikäynnit ovat kyllä vähentyneet, koska enää ei ole energiaa samalla lailla kuin aiemmin. En kyllä jaksa enää myöskään tehdä salilla samalla temmolla ja samoilla painoilla kuin aiemmin. Työkseni teen myös uimaopettajan töitä, joten sitä kautta tulee väkisellä liikuttua.

 

[tildanen]

Liikun edelleen samaan malliin kuin ennen raskautta, vaikka välillä on vähän huono olo. Ratsastuksen olen jo jättänyt ja se on sääli, ollut mun henkireikä, mutta en vaan enää uskalla mennä hankalalla hevosella koska tippuminen on mahdollista.

Koiran kanssa lenkkeilen, joogaan ja käyn pilateksessa. Rankkoja jumppia ei huvita enää tehdä, hiihtolomalla hiihdin pitkiä lenkkejä mutta korkeat sykkeet ei enää tunnu hyvälle.

Suhtaudun hieman skeptisesti tohon lantionpohjatreeniin, olen antanut itseni ymmärtää että liian hyvässä kunnossa oleva alapää ja keskivartalon lihaksisto voivat jopa vaikeuttaa synnytystä, olen siis tästä vähän kahden vaiheilla kuinka paljon sitä treeniä kannattaa pilateksen ja joogan lisäksi enää lisätä...

 

[Itu1]

Liikun edelleen samaan malliin kuin ennen raskautta, vaikka välillä on vähän huono olo. Ratsastuksen olen jo jättänyt ja se on sääli, ollut mun henkireikä, mutta en vaan enää uskalla mennä hankalalla hevosella koska tippuminen on mahdollista.

Koiran kanssa lenkkeilen, joogaan ja käyn pilateksessa. Rankkoja jumppia ei huvita enää tehdä, hiihtolomalla hiihdin pitkiä lenkkejä mutta korkeat sykkeet ei enää tunnu hyvälle.

Suhtaudun hieman skeptisesti tohon lantionpohjatreeniin, olen antanut itseni ymmärtää että liian hyvässä kunnossa oleva alapää ja keskivartalon lihaksisto voivat jopa vaikeuttaa synnytystä, olen siis tästä vähän kahden vaiheilla kuinka paljon sitä treeniä kannattaa pilateksen ja joogan lisäksi enää lisätä...

Mulla on samaa pohdintaa lantionpohjan suhteen. Luulen, että tää oli ongelmana mun ekassa synnytyksessä vaikka en edes ole urheilullinen. Epäilen, että en osannut rentouttaa niitä lihaksia ja se vaikeutti synnytystä (jossa tosin oli muitakin probleemia). Lantionpohjanlihaksiahan suositellaan treenaamaan myös siksi ettei tulisi pidättämisen kanssa hankaluuksia synnytyksen jälkeen, mutta mulla päinvastoin oli ongelma etten pystynyt käymään pissalla juuri tuon rentousongelman vuoksi. En oikein tiedä onko niitä lantionpohjan lihaksia nyt sitten järkevää treenata vai ei. Mäkin joogaan (tai joogasin kunnes raskaus vei kaikki voimat) ja uskoisin että siitä on kyllä apua synnytykseenkin ainakin siksi että siinä oppii tuntemaan ja kuulemaan oman kropan viestejä.

 

[Tiuskah]

Mulla on samaa pohdintaa lantionpohjan suhteen. Luulen, että tää oli ongelmana mun ekassa synnytyksessä vaikka en edes ole urheilullinen. Epäilen, että en osannut rentouttaa niitä lihaksia ja se vaikeutti synnytystä (jossa tosin oli muitakin probleemia). Lantionpohjanlihaksiahan suositellaan treenaamaan myös siksi ettei tulisi pidättämisen kanssa hankaluuksia synnytyksen jälkeen, mutta mulla päinvastoin oli ongelma etten pystynyt käymään pissalla juuri tuon rentousongelman vuoksi. En oikein tiedä onko niitä lantionpohjan lihaksia nyt sitten järkevää treenata vai ei. Mäkin joogaan (tai joogasin kunnes raskaus vei kaikki voimat) ja uskoisin että siitä on kyllä apua synnytykseenkin ainakin siksi että siinä oppii tuntemaan ja kuulemaan oman kropan viestejä.

Olen kuullut samaa tuosta vaikeudesta rentouttaa lihaksia ja sitä itselläkin olisi tarkoitus myös harjoitella

 

[tildanen]

Luulen kanssa että rentoutuminen on se ydinasia ja se että osaa käyttää lihaksiaan ja ponnistaa oikeaan suuntaan. Käsittääkseni yllättävän moni ensisynnyttäjä ei osaa puskea ulos hallitusti ja ns pitää vauvaa paikallaan vaan vauva sahaa ees taas synnytyskanavassa ja pahimmassa tapauksessa ponnistuksen voima pidättää vauvaa sisällä eikä tuo ulos. Aion itse ostaa sellaisen laitteen (olisiko se joku epi-no delphine tms) jolla voi ennen synnytystä venyttää paikkoja ja harjoitella hallittua ponnistamista, olen kuullut siitä tosi paljon hyvää ja että moni on säästynyt repeämiltä. Vähän ehkä ohi aiheen mutta treeniä tämäkin

Olen myös aika varma että lantionpohjan lihaksia pitää treenata synnytyksen jälkeen joka tapauksessa, vaikka ne olisi nyt missä kunnossa tahansa joten olen jossain määrin luottavainen että niihin saa lisättyä voimaa myöhemminkin.

 

[Itu1]

Luulen kanssa että rentoutuminen on se ydinasia ja se että osaa käyttää lihaksiaan ja ponnistaa oikeaan suuntaan. Käsittääkseni yllättävän moni ensisynnyttäjä ei osaa puskea ulos hallitusti ja ns pitää vauvaa paikallaan vaan vauva sahaa ees taas synnytyskanavassa ja pahimmassa tapauksessa ponnistuksen voima pidättää vauvaa sisällä eikä tuo ulos. Aion itse ostaa sellaisen laitteen (olisiko se joku epi-no delphine tms) jolla voi ennen synnytystä venyttää paikkoja ja harjoitella hallittua ponnistamista, olen kuullut siitä tosi paljon hyvää ja että moni on säästynyt repeämiltä. Vähän ehkä ohi aiheen mutta treeniä tämäkin

Olen myös aika varma että lantionpohjan lihaksia pitää treenata synnytyksen jälkeen joka tapauksessa, vaikka ne olisi nyt missä kunnossa tahansa joten olen jossain määrin luottavainen että niihin saa lisättyä voimaa myöhemminkin.

Hengityskin voi vaikuttaa tuohon sahaamiseen. Mutta myös niin moni muu asia johon ei voi vaikuttaa, kuten missä tarjonnassa vauva on. Mä yritän pitää peruskuntoa yllä heti kun vointi sallii ja ennen kaikkea henkisesti pitää itsestäni huolta. Ja kuunnella kehon viestejä eikä suorittaa. Synnytyksen osalta eka kerta opetti, että on tosi paljon kaikkea mihin ei lopulta voi varautua eikä vaikuttaa, vaikka olisi kuinka tekniikka kunnossa ja toivelista valmiina. Toivon vaan että tällä kertaa hommat voisi edetä luonnollisemmin niin että kroppa saisi rentoutua. Uskon että se tietää kyllä mitä tekee, jos vaan ei tule mitään riskejä jotka muuttaa tilanteen kulkua. Hieman ohi aiheen tosiaan, mutta monella taitaa liikkumisessakin olla synnytys mielessä ja kyllähän sitä suosituksissakin aina toitotetaan.

 

[daamos]

Mä saan töitten puolesta sen verran liikuntaa että ei juurikaan jaksa muuten liikkua. Vaikka varmasti tekisi hyvää käydä vaikka kävelyillä.

Pakko sanoa noista repeämistä vaikka ei nyt liikuntaan liitykään, että ei kannata liikaa miettiä sitä. Itse repesin esikoisesta aika "mukavasti" koska vauva syntyi käsi poskella. Ehkä siksi seuraavan synnyttäminen tuntuikin niin paljon mukavammalta kun silloin ei ollut kättä tulossa samaan aikaan pään kanssa

 

[Itu1]

Mä saan töitten puolesta sen verran liikuntaa että ei juurikaan jaksa muuten liikkua. Vaikka varmasti tekisi hyvää käydä vaikka kävelyillä.

Pakko sanoa noista repeämistä vaikka ei nyt liikuntaan liitykään, että ei kannata liikaa miettiä sitä. Itse repesin esikoisesta aika "mukavasti" koska vauva syntyi käsi poskella. Ehkä siksi seuraavan synnyttäminen tuntuikin niin paljon mukavammalta kun silloin ei ollut kättä tulossa samaan aikaan pään kanssa

Nää taitaa olla just niitä muuttujia, joihin ei voi valmistautua vaikka olisi kuinka paikat tikissä. :banghead: Henkilökuntakin sit vaan toimii jos on tosi kyseessä, siinä ei paljon luomuilla.

 

[tildanen]

Nää taitaa olla just niitä muuttujia, joihin ei voi valmistautua vaikka olisi kuinka paikat tikissä. :banghead: Henkilökuntakin sit vaan toimii jos on tosi kyseessä, siinä ei paljon luomuilla.

Se on just näin!

Itse ehkä ajattelen enemminkin niin että jos voin jotenkin valmistautua henkisesti ja fyysisesti ja siten vähentää omaa pelkoa ja epävarmuutta niin ei siitä ainakaan haittaa voi olla vaikka hommat sitten menee miten menee. En sinällään itsekään pelkää repeämistä vaan ehkä enemmän sitä että ajautuu potilaaksi eikä itse pysty olemaan tilanteessa läsnä. Ymmärrän että tilanne voi olla tosi haastava ja jopa vaarallinen ja itse aivan loppu mutta jotenkin sitä haluaisi että tajuaa hommasta edes jotain. Tosta epi-nosta olen kuullut juuri parhaan palautteen siitä että sen avulla on luottavaisempi olo.

Linkitän tän takaisin liikuntaan kuitenkin joogan ja hengittämisen kautta, haluan ainakin uskoa että niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa ja että jooga valmistaisi marraskuun koitokseen. Onhan se synnytys ihan hc-hommaa ja harvan keho siitä hetkessä toipuu ja siihen saa ilmeisen vähän tukea neuvolan kautta. Se on sellainen asia mihin ainakin itse haluan sitten panostaa, lempeästi ja kehoa palautellen, ei siksi että pääsisi takaisin mittoihin.

 

[Itu1]

Se on just näin!

Itse ehkä ajattelen enemminkin niin että jos voin jotenkin valmistautua henkisesti ja fyysisesti ja siten vähentää omaa pelkoa ja epävarmuutta niin ei siitä ainakaan haittaa voi olla vaikka hommat sitten menee miten menee. En sinällään itsekään pelkää repeämistä vaan ehkä enemmän sitä että ajautuu potilaaksi eikä itse pysty olemaan tilanteessa läsnä. Ymmärrän että tilanne voi olla tosi haastava ja jopa vaarallinen ja itse aivan loppu mutta jotenkin sitä haluaisi että tajuaa hommasta edes jotain. Tosta epi-nosta olen kuullut juuri parhaan palautteen siitä että sen avulla on luottavaisempi olo.

Linkitän tän takaisin liikuntaan kuitenkin joogan ja hengittämisen kautta, haluan ainakin uskoa että niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa ja että jooga valmistaisi marraskuun koitokseen. Onhan se synnytys ihan hc-hommaa ja harvan keho siitä hetkessä toipuu ja siihen saa ilmeisen vähän tukea neuvolan kautta. Se on sellainen asia mihin ainakin itse haluan sitten panostaa, lempeästi ja kehoa palautellen, ei siksi että pääsisi takaisin mittoihin.

Mäkin uskon että joogasta ja meditaatiosta on varmasti apua, meni synnytys sitten miten tahansa! Mulla on sama toive että olisin vähän paremmin tilanteen herra tällä kertaa, jos vaan ei mitään radikaalia tapahdu. Toivon että kotijoogailu olisi myös helppo laji jatkaa sitten vauvan kanssa, kun voi tehdä vaikka pienen hetken päivittäin.

 

[tessa83]

Mulle liikunta on ollut tosi tärkeetä ja oon harrastanut intensiivistä liikuntaa noin viis kertaa viikossa. Nyt ei vaan ole pystynyt etovan olon takia. Toivon, että toinen kolmannes olisi sitten energinen ja pääsisi taas liikkumaan. Voihan tässä alussakin tulla välillä hyviä päiviä.

 

[Itu1]

Tajusin että pyöräilykausi taitaa tänä vuonna jäädä lyhyeksi. Nyt jo tärähtelyt tuntui kohdussa inhottavalta ja pissahätähän siitä heti tuli, vaikka vielä ei masu olekaan tasapainoa häiritsemässä.

 

[daamos]

Kyllähän kaikki liikunta on varmasti hyödyksi ja varsinkin jos on löytänyt lajin josta nauttii niin sehän on päällekin ihan parasta terapiaa. Mä kyllä nautin koiran kanssa kävelyllä käymisestä mutta jotenkin ei tuu lähettyä lasten kanssa lenkille enää. Sillon kun toinen oli ihan vauva niin kävin kyllä niin että lapset oli tuplissa mutta nyt ei enää tuu lähettyä.

 

[Cygnus]

Minäkin ajattelin jossain vaiheessa hankkia tuon tildasen mainitseman epi-no delphinen, sen verran ylistäviä kokemuksia lukenut. Muutenkin tuntuu kuin pitäisi valmistautua vähintään triathlonin tyyppiseen suoritukseen

Nyt alussa liikuntaa on haitannut väsymys ja vatsan turvotus, joogassa on jo joutunut ottamaan selkeästi rennommin. Mitään astangaa en olisi tässä alkuraskaudessa pystynyt tekemään. Ohjattu joogani loppuu piakkoin, ja pitäisi keksiä kesäksi sopiva suuntaus. Aerial yoga kiinnostaa, mutta monet lähteet kehottaa välttämään inversioita, niin en tiedä uskallanko

 

[Itu1]

Piti kyselläkin minkä joogasuuntien edustajia täällä on? Onko joku kiinnostunut myös joogafilosofiasta, meditaatiosta yms. vai onko jooga teille enemmänkin liikuntatunti?

Mulle jooga on aika kokonaisvaltainen juttu ja joogasin monta kertaa viikossa, mutta nyt on tosiaan jäänyt tän totaalisen uupumisen vuoksi. Mulla on Yogaia, joten sitä kautta oon monenlaisia opettajia testaillut. Eniten flowta oon tehnyt ennen kuin tää voimien hupeneminen iski. Nyt oon tehnyt ihan kevyitä restoratiivisia tunteja ja meditaatiota. En oo vielä vaihtanut äitiysjoogaan, mutta varmaan aika pian vaihdan koska huomaan että nyt jo tykyttää ikävästi jos kohtu painuu enkä oikein uskalla tehdä kiertoja. Harmittaa kyllä ettei mehevimmän tuntuisia asanoita enää uskalla tehdä. Enkä siis ole niin pro joogaaja että tietäisin varmaksi miten muokata liikkeitä, joten äitiysjooga tuntuu turvalliselta ratkaisulta.

 

[Kettutyttö]

Lenkillä jaksan just ja just. Pahoi vointi vie voimat ja muutenkin väsynyt. Hengityskin on ihan piipussa jo ihan pienestä. Mkä ei mulle normia vaikka ylipainoa onkin. Kummiskin liikuntaa harrastanut.