Huoooooh, täällä on näköjään taas semmonen päivä vaihteeks, kun ei vaan jaksa tehdä yhtään mitään! Olin viiteen asti töissä ja sen jälkeen on ollu kyllä puhti poissa. Kyllähän sen tietää, että jos lähtis tonne lenkkipolulle, niin sitä kummasti virkistyis. Tänään ei vaan suju. Talsin koiran kanssa iltalenkin (lyhyen sellaisen) kodin vieressä olevalla lähipellolla hiiiitaaasti kuin etana. Nyt yritän tsempata itteäni edes pieneen jumppaan.
Musta tuntuu, että ruoskin itseäni välillä ihan hullusti tämän liikunnan suhteen. En ole mikään maailman hoikin tapaus ja kilpparivajeen kanssa painoa vastaan taistelu tuntuu välillä toivottomalta. Yritän pitää itestäni huolta nyt raskauden aikana hyötyliikunnan, lenkkeilyn, satunnaisen uinnin, kahvakuulailun ja jumppailun avulla. Aina hetkittäin vaan tuntuu, että pitäis olla himoliikkuja joka päivä ja painaa menemään hiki päästä valuen. Silloin nämä laiskuuspäivät tuntuu tosi tympeiltä, koska ruoskan määrä itseä kohtaan on juurikin niinä hetkinä armoton. Muut käskee relaamaan ja armahtamaan itseä, mutta sekään ei oo aina helppoo, kun on vuosi tolkulla yrittäny saada itseä parempaan kuntoon vain nähdäkseen painon nousevan sitkeästi ylöspäin. Tuntuu, että raskaus nostaa nyt välillä pintaan semmoisia minäkuvaan liittyviä asioita, joita ei oo moneen vuoteen muuten miettiny.
Mites te muut?