Raskaus ja liikunta

Kukka-kerttu, onpas jännä :o toivotaan et nyt ei tuu pahoja kipuja..
 
Tätä on tullut paljon pohdittua. Ite oon ihan hurahtanut joogaan, kiitos linkeistä odecca! Esimerkiksi tähän mennessä joka päivä harjoittelemani käsilläseisonta taitaa nyt jäädä tähän... :smiley-angelic002
 
Onko täällä ketään jolla olis hieman huonot liikuntatottumukset? Itselle kävi niin että esikkoa rupesin odottamaan juuri kun aikaavievä ei-liikunnallinen harrastus loppui. Pahoinvointi ja selkä+liitoskivut veivät täysin motivaation liikkua. Esikoisen syntymän jälkeen olin huonossa hapessa ja sairastuin niin etten pystynyt ekan vuonna juurikaan vaunulenkkejä enempää tehdä. Lisäksi vatsalihasten erkauma esti esimerkiksi juoksemisen, vatsalihas yms. treenit täysin. Nyt pitäisi sitten yrittää tsempata ja saada kunto paranemaan raskausaikana, olisko ideioita miten? Joogan olen aloittamassa, lisäksi olisi mahdollisuus vesijuoksuun.
 
Jooga kiinnostaisi itseäkin kovasti.
 
Muokattu viimeksi:
Suosittelen lämpimästi pilatesta, varsinkin jos löytyy mamma-ryhmä, johon voi ottaa vauvan mukaan. Mä en ole kovin ahkerasti liikkunut esikoisen syntymän jälkeen, mutta vatsa ja lantiinpohja on sentään treenattu kuntoon :) vaikuttaa ihan kaikkeen elämässä.
 
Täällä ilmoittautuu myös yksi, joka oli himoliikkuja ennen lasta. Liikuin 4-7 kertaa viikossa, jumppaa, salia ja lenkkejä, talvisin hiihtoa. Esikoisen raskaudessa vielä kävin jumpassa ja tein kävelylenkkejä säännöllisesti. Vauva-aikana kävin enää satunnaisesti jumpassa ja vaunulenkkeilin, mutta eihän noi vaunukävelylenkit ole mun mielestä oikeaa liikuntaa, vaan yleiskuntoa ylläpitävää. Kun palasin töihin esikoisen ollessa 1-vuotias, liikunta jäi kokonaan. Olin jo 8 tuntia töissä päivässä ja tunti työmatkoja päälle, niin en yksinkertaisesti iltaisin vain raaskinut enää lähteä liikkumaan. Ja pikkuhiljaa liikkumattomuuteen tottuu... Parina kesänä olen taas saanut lenkkeiltyä, mutta talvet menevät minimi liikunnalla, kerran viikossa pidän perheliikuntaa pojan kanssa ja siellä sentää huolehdin, että myös kaikki aikuiset hikoilevat. Odotan äitiyslomaa kuin kuuta nousevaa, että minulla on taas aikaa liikkua ja silti aikaa olla lastenkin kanssa.
 
Huoooooh, täällä on näköjään taas semmonen päivä vaihteeks, kun ei vaan jaksa tehdä yhtään mitään! Olin viiteen asti töissä ja sen jälkeen on ollu kyllä puhti poissa. Kyllähän sen tietää, että jos lähtis tonne lenkkipolulle, niin sitä kummasti virkistyis. Tänään ei vaan suju. Talsin koiran kanssa iltalenkin (lyhyen sellaisen) kodin vieressä olevalla lähipellolla hiiiitaaasti kuin etana. Nyt yritän tsempata itteäni edes pieneen jumppaan.

Musta tuntuu, että ruoskin itseäni välillä ihan hullusti tämän liikunnan suhteen. En ole mikään maailman hoikin tapaus ja kilpparivajeen kanssa painoa vastaan taistelu tuntuu välillä toivottomalta. Yritän pitää itestäni huolta nyt raskauden aikana hyötyliikunnan, lenkkeilyn, satunnaisen uinnin, kahvakuulailun ja jumppailun avulla. Aina hetkittäin vaan tuntuu, että pitäis olla himoliikkuja joka päivä ja painaa menemään hiki päästä valuen. Silloin nämä laiskuuspäivät tuntuu tosi tympeiltä, koska ruoskan määrä itseä kohtaan on juurikin niinä hetkinä armoton. Muut käskee relaamaan ja armahtamaan itseä, mutta sekään ei oo aina helppoo, kun on vuosi tolkulla yrittäny saada itseä parempaan kuntoon vain nähdäkseen painon nousevan sitkeästi ylöspäin. Tuntuu, että raskaus nostaa nyt välillä pintaan semmoisia minäkuvaan liittyviä asioita, joita ei oo moneen vuoteen muuten miettiny.

Mites te muut?
 
Itsellä on ottanut koville kun huomaa ettei vaan jaksa,energia kuluu nyt näköjään pikku idän kasvamiseen. Entisenä fitness "henkilönä" itsensä pakonomainen ruoskiminen on jäänyt päälle ja siitä luopuminen tuottaa ongelmia. Kun kipu iski salilla vatsaan ekan kerran niin se oikeastaan vasta herätti. Nyt teen vain sen mitä koppa jaksaa vaikka pää ei meinaa sitä kestää.
 
Itsellä kans jääny liikunnat tosi vähiin. Huono omatunto kun salikortti lojuu lähes käyttämättömänä. Töiden jälkeen on niin armoton väsy, nälkä koko ajan, et tuntuu että pakko vaan äkkiä päästä kotiin lepää töistä. Samoin hengästyminen on ihan uskomatonta...liiasta rehkimisestä vaan tulee huono olo, ja sit taas on nälkä. Mä niin odotan sitä energistä oloa mikä mukamas keskiraskaudes olis yleistä..
 
Onneks koko ajan mennään kohti kesää! Keväällä ja kesällä on kiva olla ulkona, joten ehkä se liikkuminenkin tapahtuu sillon mielekkäämmin kuin mitä liukkailla keleillä. Mä niin rakastan kulkee metsissä koirien kanssa, kuunnella sitä rauhaa ja tuoksutella metän tuoksuja. Sinne kyllä yritän päästä sitte mahani kanssa loppuraskaudessaki!
 
Itse olen nyt toisella kolmanneksella ja olo on hieman parempi,ei ainakaan pahoinvointeja .mutta väsymys...
 
Must on ihana kun päivät vähän lämpenee ja pääsee esim. pyöräilemään ja ulkoilemaan enemmän esikoisen kanssa. Siinä tulee sit huomaamatta liikuttua enemmän, kun muuten ei erikseen jaksa lähteä mihinkään.
 
  • Tykkään
Reaktiot: mkm
Huoh, monellako muulla huono omatunto liian vähäisestä liikkumisesta? Olen tottunut liikkumaan suhteellisen paljon, ja alkuraskauden pahoinvoinnin ja väsymyksen hyväksyin täysin ja jätin suosiolla ylimääräiset liikunnat. Mutta nyt, väsymystä toki edelleen vähän, mutta enemmän taitaa olla kyse saamattomuudesta aloittaa jälleen liikunta!
 
Vaikka vielä hyvin kokemuksesta tietää, että säännöllinen liikunta vain nostaa energiatasoja. Ihmismieli on kumma :D
 
Mulla on ihan sama. Mulla johtuu kyllä myös siitä, etten oikein uskalla lähteä salille tai juoksemaan, kun siitä on niin pitkä aika, ja fysiikka muuttunut sitten viime kerran. Oon päässyt niin pitkälle, et ostin uikkarin - tarkoitus ois mennä uimaan, se olis kuitenkin melko lempeä liikuntamuoto.
 
Takaisin
Top