Raskaus ja hurjat painajaiset

R

RitRat

Jostain jotain jo tietävä
Heippa! Kärsiikö kukaan muu hurjista painajaisista näin raskausaikana? Tuntuu siltä, että kun silmät ummistaa alkaa painajaiset. Vaikka kesken unien herää tuskanhikeen ja menen takaisin nukkumaan, jo hetken kuluttua uusikin uni on ahdistava.

Sitten aloin miettimään, että miten öinen unistressi vaikuttaa sikiöön. Onkohan siitä mitään tutkimuksia? Uniinhan ei pysty vaikuttamaan, joten ei sillä juuri ole merkitystä. Mietin vaan, kun stressin vaikutuksesta sikiöön ylipäätänsä puhutaan joka tuutissa.
 
En kyllä tiedä miten unet vaikuttavat sikiöön, mielenkiintoista! Eihän niille unille kyllä mitään voi... Mä olen kanssa nähnyt vaikka mitä kuolemaan liittyviä unia ja sitten sellaisia tosi ahdistavia unia, joissa riidellään, kiusataan, vainotaan yms. Näitä unia oli varsinkin esikoisen odotusaikana, nyt vähemmän. Inhottavaa on myös, että vielä hereillä ollessa ne samat unet saattaa jäädä taka-alalle mieltä painamaan, vaikka kuinka vakuuttelisi, että se oli vain uni.
 
Minä oon myös viime raskauden aikana ja myös nyt nähnyt paljon painajaismaisia unia. Kaikkea pettämis/jättämis/eksäsekoilu-unia. Erittäin todentuntusia ja välillä oonkin herännyt itkien. Neuvolasta viimeeks kommentoitiin et liittyy jotenkin mielen kasvamiseen äitiyteen, ja erounet jne liittynevät alitajuiseen pelkoon yksinjäämisestä.. Mutta eipä noihin uniin kai voi vaikuttaa. Toki saattaa auttaa jos valveilla koittaa käsitellä uniin tulevia asioita..
 
Mun unet ovat myös hyvin toden tuntuisia, siksi mietinkin sitä stressin määrää mitä yön aikana kokee. Ihan alkuraskaudesta en muista nähneeni unia, mutta nyt jatkuvalla syötöllä unia, jossa pakenen ja piileskelen milloin mitäkin murhaajaa.

Mieheni on hyvin sitoutunut minuun tai meihin, olemme olleet yhdessä jo teinivuosista. Silti kyllä lapsuuden traumat, jolloin olen joutunut selvitymään yksin erittäin hankalistakin paikoista nostaa välillä päätään. Ehkä unet kielivät näistä peloista.

Muutenkin, vaikka raskaus on sujunut tähän asti (nyt viikko 17 menossa) ilman kummempia oireita tai hormoonihuttuja, niin kaksi kertaa olen pimahtanut sellaisessa tilanteessa jossa olen kokenut jääväni yksin jonkun (mitättömänkin) asian kanssa.

Jänniä juttuja! Vähempi analyyttisyyskin voisi olla paikallaan. :wink
 
Viime raskaudessa näin hirveenä unia just liittyen pettämiseen ja luottamuksen rikkomiseen ja ne oikeesti oli aina nii todentuntusia :D
 
Mä oon nähnyt vain kauheita, verisiä keskenmenounia. Nt-ultran jälkeen ne onneksi loppui.
 
Mä näen kans joka yö painajaisia :sad001
Yleensä pelkään niissä lasteni ja itseni puolesta, tai joku jahtaa ja pakenen henkeni edestä.
Yhdessä myös itse käyttäydyin uhkaavasti muita kohtaan, vaikka se on täysin luonteeni vastaista.

Yleensä herään hysteerisesti itkien ja valvon sitten loppuyön tuskanhiessä. Huolestuttaa muakin kuinka varmaan yöllä verenpaineet ja stressihormonit nousee... En muista lainkaan tällaista aiemmista raskauksistani :sad001
 
Minun painajaiseni ovat myös ulkopuolisia uhkia, jotka kohdistuvat minuun ja/tai läheisiini. Täytyy myöntää, että hereillä ollessakin olen varovaisempi ja arempi kuin ennen. Erityisesti liikkeellä ollessani pelkään näkevätkö autot varmasti minut, enkä lähde yhtä pieniin väleihin ylittämään tietä kuin ennen raskautta. Polkupyöräänkin hankin vihdoin plussaamisen jälkeen nastarenkaat. Ehkä on ymmärrettävää, että sama ulkoisen uhan, oli se sitten ihminen tai onnettomuus, pelko pääsee uniin asti. En ole jaksanut stressata erikseen siitä, miten öinen ahdistus vaikuttaa sikiöön, kun ei sille oikein voi mitään. Keskityn ennemmin vaikuttamaan siihen, että päivisin stressi pysyy matalana.
 
Unet, siis aidontuntuiset painajaiset ovat kamalia. Ja koska oksennan ympäri vuorokauden, nukun yleensä vain 1,5 tunnin pätkiä. Herään siis painajaisen keskeltä ja jumitan käymään läpi sen sisältöä ahdistuneena - kunnes nukahdan ja tulee uusi ahdistava aihe.
 
Viitaten tohon Lilalan arempaan käyttäytymiseen, niin huomasin itsekin ihan alkuraskaudesta, että olin paljon arempi. Tänään juuri pohdin sitä asiaa ja uskoisin minun kohdallani sen johtuneen siitä, että olin niin sairaan väsynyt. En ole koskaan sellaista väsymystä kokenut kuin alkuraskaudessa. Kun koko kroppa ja mieli oli aivan rätti poikki. Silloin olin todella arka esim hevosteni kanssa. Kai sitä on ohjelmoitu niin, että jossain aivon sopukoissa sitä tajuaa, ettei väsyneenä pysty reagoimaan vaaratilanteisiin samalla tavalla kuin normaalisti. En siis vielä silloin tiennyt olevani raskaana.

Nyt kun väsymys on väistynyt, pystyn taas ratsastamaan normaalisti. Olen jopa hypännyt nuorilla hevosilla, enkä koe olevani arka tai yli varovainen. Uuden haasteen tuo nopeasti muuttunut kroppa 6-8kg muutamassa kuukaudessa on niin suuri muutos, että kropan hallinta ei ole enää kyllä ihan hallussa. Ainakin hyppääminen saa kohta puoliin jäädä tauolle.
 
Ensimmäisellä raskauskolmanneksella näin hyvin vahvasti tunnelatutuneita unia ja painajaisia. Pari kolme kertaa heräsin itkien, kerran hyppäsin kauhuissani sängystä, ja yhden kerran heräsin kirkuen kurkku suorana ja lyöden ja potkien, niin että mieheni oli pitänyt ottaa ranteista kiinni ja painaa ne sänkyyn etten satuttaisi meistä jompaa kumpaa :confused: Tässä unessa siis näin unta siitä, että heräsin ja joku vieras mies tuijotti minua siinä sängyssäni. Mutta oikeasti nukuin niin sikeästi, etten heti edes herännyt omaan huutooni, vaan lopulta siihen kun mieheni varmaan ehkä viidennen (?) kerran huusi nimeäni, jotta saisi minut havahtumaan. Huh. Moista ei todellakaan ole koskaan muuten tapahtunut! Hui se oli kamalaa, olin täysin kauhuissani ja itkin hysteerisesti varmaan vielä puolta tuntia heräämisen jälkeen. Onneksi ihan noin vahvana ei ole öinen kauhukohtaus mulla toistunut.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top