raskaus ja hevoset
- Ketjun aloittaja UskoToivo
- Aloituspäivämäärä
Täällä kanssa yks mamma, joka ratsasteli raskausaikana. Neuvolan terkkari suhtautui hieman varauksella mun harrastukseen ja monesti oli rivien välistä huomattavissa, että hän olisi mieluusti kieltänyt koko homman. Piti kuitenkin pahimmat mölyt mahassaan ja tyytyi vaan suht neutraalisti muistuttelemaan riskeistä. Neuvolalääkäri sen sijaan ei muistaakseni kommentoinut asiaa oikein mitenkään.
Minä siis ratsastin rv22 asti. Ratsastushousujen nappi piti silloin jo jättää auki, mutta muuten viikottainen tunneilla käynti sujui täysin ongelmitta. Viimeiset 1½ kk ratsastin rauhallisemmilla hevosilla, joilla oli tasaiset askellajit (pystyin istumaan harjoitusravissakin). Olisin varmaan ton rv22 jälkeenkin pystynyt jatkamaan, mutta kausi loppui sopivasti tuolloin. Viimeisillä kerroilla selästä nouseminen oli himpun normaalia haasteellisempaa, kun maha otti jo vähän vastaan. Mutta muuten, kuten sanottua, ratsastaminen ei tuntunut pahalta missään vaiheessa ja pystyin tekemään kaiken sen, mitä muutkin tekivät.
Synnytyksen jälkeen pidin vajaa pari kuukautta taukoa heppailussa. Menin ekan kerran selkään vasta jälkitarkastuksen jälkeen. Olisin voinnin puolesta voinut mennä vaikka aiemminkin, mutta jotenkin olin niin tunnollinen, että odotin ton tarkastuksen yli. Eka reissu olikin sitten vauhdikas parin tunnin maasto ja mukavaa oli :)
Nyt meillä haaveillaan toisesta lapsesta. Saa nähdä, koska onnistaa ja miten ratsastelut sen jälkeen etenee. Hartaasti toivon, että pystyn jatkamaan tuonne puolivälin paikkeille toisenkin raskauden aikana, mutta tilanteen mukaan mennään.
Minä siis ratsastin rv22 asti. Ratsastushousujen nappi piti silloin jo jättää auki, mutta muuten viikottainen tunneilla käynti sujui täysin ongelmitta. Viimeiset 1½ kk ratsastin rauhallisemmilla hevosilla, joilla oli tasaiset askellajit (pystyin istumaan harjoitusravissakin). Olisin varmaan ton rv22 jälkeenkin pystynyt jatkamaan, mutta kausi loppui sopivasti tuolloin. Viimeisillä kerroilla selästä nouseminen oli himpun normaalia haasteellisempaa, kun maha otti jo vähän vastaan. Mutta muuten, kuten sanottua, ratsastaminen ei tuntunut pahalta missään vaiheessa ja pystyin tekemään kaiken sen, mitä muutkin tekivät.
Synnytyksen jälkeen pidin vajaa pari kuukautta taukoa heppailussa. Menin ekan kerran selkään vasta jälkitarkastuksen jälkeen. Olisin voinnin puolesta voinut mennä vaikka aiemminkin, mutta jotenkin olin niin tunnollinen, että odotin ton tarkastuksen yli. Eka reissu olikin sitten vauhdikas parin tunnin maasto ja mukavaa oli :)
Nyt meillä haaveillaan toisesta lapsesta. Saa nähdä, koska onnistaa ja miten ratsastelut sen jälkeen etenee. Hartaasti toivon, että pystyn jatkamaan tuonne puolivälin paikkeille toisenkin raskauden aikana, mutta tilanteen mukaan mennään.
Olen vasta ihan alussa, noin 5 viikkoa oman arvion mukaan. Parin viikon päästä on eka ultra, sillon tiedän enemmän.
Hevosiin...
Mulla on 4 omaa, kaikki asuu täällä kotona minun kanssa. Muita hoitajia/liikuttajia hevosille ei ole. Olen kyllä suunnitellut että teen niin paljon kuin mahdollista itse kokoajan. Loppua kohden toki rauhallisemmin, mutta silti. Asun niin metsässä että tänne ei ihan helpolla saa ketään vakituiseen auttamaan. Toisaalta kun en vastapalvelukseksi voi antaa ratsastusta/ajoa ihan kenelle vain niin ainoa mahdollisuus olisi että maksaisi jollekkin, ja se ei oikein kiinnosta.
2tammaa + 1 liisinkitamma ovat tiineenä (jeeee) joten ensi kesäksi ajattelin laittaa kaikki tammat muualle laitumelle, niitten liikutuksesta en muutenkaan ole huolissaan, niilläkin kun se vatsa kasvaa :)
Orit liikuttelen ilmeisesti sitten itse niin pitkään kun vain pystyn ja sen jälkeen jätkät saa lomailla kunnes voin taas alkaa liikuttamaan.
En oikein osaa stressata yhdistelmää raskaus ja hevoset. Kaikella on tapana järjestyä.
Hevosiin...
Mulla on 4 omaa, kaikki asuu täällä kotona minun kanssa. Muita hoitajia/liikuttajia hevosille ei ole. Olen kyllä suunnitellut että teen niin paljon kuin mahdollista itse kokoajan. Loppua kohden toki rauhallisemmin, mutta silti. Asun niin metsässä että tänne ei ihan helpolla saa ketään vakituiseen auttamaan. Toisaalta kun en vastapalvelukseksi voi antaa ratsastusta/ajoa ihan kenelle vain niin ainoa mahdollisuus olisi että maksaisi jollekkin, ja se ei oikein kiinnosta.
2tammaa + 1 liisinkitamma ovat tiineenä (jeeee) joten ensi kesäksi ajattelin laittaa kaikki tammat muualle laitumelle, niitten liikutuksesta en muutenkaan ole huolissaan, niilläkin kun se vatsa kasvaa :)
Orit liikuttelen ilmeisesti sitten itse niin pitkään kun vain pystyn ja sen jälkeen jätkät saa lomailla kunnes voin taas alkaa liikuttamaan.
En oikein osaa stressata yhdistelmää raskaus ja hevoset. Kaikella on tapana järjestyä.
Mikä teillä hevostelijoilla on tilanne? Itsellä menossa 27. viikko, ja tuntuu, että ratsastelut on nyt ratsastettu. Viime viikolla nousin vielä selkään ja aivan tavalliseen tapaan mukavasti meni, ei fyysisiä tuntemuksia, mutta nyt pääkoppa sanoo, että riskit alkavat olla turhan suuria. Aivan liikaa menetettävää, JOS jotain sattuu.
Tästedes meillä on ohjelmassa talutuslenkkejä (tekee itselle tosi hyvää!) ja liinatyöskentelyä. Ystävätär käy sitten valmennukset, koulutreenit ja reippaammat maastot ehtimisensä mukaan.
Sitä paitsi jos loppuraskaus ja synnytys ja kaikki menee hyvin, saatanhan päästä takaisin selkään loka-marraskuussa, eikä siihen ole pitkäkään. Kyllä sen verran jaksaa pitää taukoa, varsinkin näin hyvästä syystä :)
Tästedes meillä on ohjelmassa talutuslenkkejä (tekee itselle tosi hyvää!) ja liinatyöskentelyä. Ystävätär käy sitten valmennukset, koulutreenit ja reippaammat maastot ehtimisensä mukaan.
Sitä paitsi jos loppuraskaus ja synnytys ja kaikki menee hyvin, saatanhan päästä takaisin selkään loka-marraskuussa, eikä siihen ole pitkäkään. Kyllä sen verran jaksaa pitää taukoa, varsinkin näin hyvästä syystä :)
Mulla viikkoja 19 ja ratsastelu on muuttunut köpöttelemiseksi. Ravata en pysty vaikka hevoseni ravi on ehkä tasaisinta mitä olla saattaa, jotenkin vain tuntuu alavatsalla epämiellyttävälle ja olen sen mukaisesti sitten mennytkin. Kovasti jo odottaa kevättä että pääsee tuulettumaan kunnon maastolenkille, tosin saa nähdä mitä maitoa täynnä olevat rinnat siitä tykkää ;)
Maya_L
Vauhtiin päässyt keskustelija
UskoToivolle kommentoisin, että kun hankkii hyvät ja tukevat liivit niin ne pitävät maitotankitkin menossa mukana ilman kipuilua tai repeämistä. Voin nimittäin kirjoittaa nimim. "hyvä lemmo / lehmä".
Kävin alusasu-liikkeessä varta vasten imetys-ratsastus-combinaation tiimoilta ja Anitan mallistoista löytyi tukevat ja sopuhintaiset ratkaisut. Samalla näin myös sellaiset urheiluliivit, jotka käyn ostamassa kun imetys on kokonaan loppu ja rinnat palautuneet oli sen verran ihanaa teknistä materiaalia, hegittävät, kevyet mutta ääritukevat. Ja nyt en puhu mistään pienestä B-povesta, vaan D-E-povesta. ;0)
Tärkeintä on, että pidätte rinnat viileinä ilmoina vuodenajasta riippumatta lämpiminä jotta vältytte rintatulehduksilta.
Ihanaista odotusta ja loppukesää Teille kaikille!
Kävin alusasu-liikkeessä varta vasten imetys-ratsastus-combinaation tiimoilta ja Anitan mallistoista löytyi tukevat ja sopuhintaiset ratkaisut. Samalla näin myös sellaiset urheiluliivit, jotka käyn ostamassa kun imetys on kokonaan loppu ja rinnat palautuneet oli sen verran ihanaa teknistä materiaalia, hegittävät, kevyet mutta ääritukevat. Ja nyt en puhu mistään pienestä B-povesta, vaan D-E-povesta. ;0)
Tärkeintä on, että pidätte rinnat viileinä ilmoina vuodenajasta riippumatta lämpiminä jotta vältytte rintatulehduksilta.
Ihanaista odotusta ja loppukesää Teille kaikille!
Minä en tästä asiasta kovin paljoa tiedä - kun itsellä ei ole hevosta. Mutta kaverille sanottiin (oli 4 keskenmenoa takana ja hedelmöityshoidot menossa) että ratsastus kannattaa nyt jättää.
Nyt hän onkin sitten ihana pikkupojan äiti - ja käynyt jo hepan selässä. Sanoi ettei se tauko ratsastuksesta ollut paha - kun toisessa vaakakupissa oli tuo ihana lahja. :)
Nyt hän onkin sitten ihana pikkupojan äiti - ja käynyt jo hepan selässä. Sanoi ettei se tauko ratsastuksesta ollut paha - kun toisessa vaakakupissa oli tuo ihana lahja. :)
Maya_L
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tilannepäivitystä tännekin, eli "pikkukakkonen" is on the way, joskin hyvin varhaisessa vaiheessa.
Tänään olin hevosen selässä ja olo oli mitä ihanin. Vielä pystyy tekemään töitä kuten ennenkin - ihanaa, sillä tällä pysyin kunnossa ensimmäisessä raskaudessa all the way. =0)
Toivon, että saan ratsastaa yhtä pitkään kuin edellisessäkin (RV 39+) - tosin eihän loppuvaiheessa kun köpötelty taivuttavia apilankukat varpaanvälissä ilman satulaa - mutta uskon vakaasti että tämä piti allekirjoittaneen kivuttomana kaikin puolin; ei selkä- tai liitoskipuja tms.
Tässä toisessa raskaudessa työ haittaa harrastamista ja rehellisesti sanoen pelkään, etten pysy yhtä hyvässä kunnossa kun en pysty panostamaan ratsastukseen samalla aikamäärällä kuin aikaisemmin (4-5 krt / vko). Seurataan vointia (monikossa) ja yritetään sovittaa lapsiperhe-työ-harrastuselämää yhteen mitä parhaimmalla tavalla kaikkien osapuolten kesken.
Tänään olin hevosen selässä ja olo oli mitä ihanin. Vielä pystyy tekemään töitä kuten ennenkin - ihanaa, sillä tällä pysyin kunnossa ensimmäisessä raskaudessa all the way. =0)
Toivon, että saan ratsastaa yhtä pitkään kuin edellisessäkin (RV 39+) - tosin eihän loppuvaiheessa kun köpötelty taivuttavia apilankukat varpaanvälissä ilman satulaa - mutta uskon vakaasti että tämä piti allekirjoittaneen kivuttomana kaikin puolin; ei selkä- tai liitoskipuja tms.
Tässä toisessa raskaudessa työ haittaa harrastamista ja rehellisesti sanoen pelkään, etten pysy yhtä hyvässä kunnossa kun en pysty panostamaan ratsastukseen samalla aikamäärällä kuin aikaisemmin (4-5 krt / vko). Seurataan vointia (monikossa) ja yritetään sovittaa lapsiperhe-työ-harrastuselämää yhteen mitä parhaimmalla tavalla kaikkien osapuolten kesken.
Onnea Maya_L pikkukakkosraskaudesta!
Tämän hevostelijan rakas pikkupoika syntyi kuukausi sitten, mutta epparin takia mammalla ei ole vielä mitään asiaa hevosen selkään. Polte ratsastamaan olisi jo aivan järjettömän kova, varsinkin kun varaliikuttajat kehuvat, kuinka mun hevosta on niin ihana ratsastaa! Sitä paitsi neljän seinän sisälle homehtuva pää kaipaisi tehokasta tuuletusta... Mutta odotellaan nyt kiltisti jälkitarkastukseen saakka, siihen saakka tuuletuskeinona saa toimia hevosen harjailu ja oman kunnon kohotus vauvan kanssa vaunulenkkeillen. Yllätyin, kuinka nollilta saa itsensä rakentaa synnytyksen jälkeen -- ei se ollutkaan mikään pikkujuttu, jonka jälkeen ollaan teräkunnossa ja jatketaan valmennuksia vanhaan malliin...!
Ratsastin jonnekin 26-27 viikoille aivan normaalisti reippaita maastoja ja valmennuksia myöten, kun yhtäkkiä tuli tunne, etten enää halua edes kävellä selästä. Siitä on nyt yli 4 kuukautta. Pitkä aika, mutta oli se silti tämän arvoista <3
Seuraavana haasteena on löytää tukevat urheiluliivit näille hervottomille maitohinkeille. Maya_L tuossa ylempänä antoikin hyviä vinkkejä. Tavallisista kaarituettomista imetysliiveistä ei ole yhtään mihinkään edes kotioloissa, saati että niillä liikkuisi. Mutta eiköhän tähänkin tarkoitukseen löydy erikoisliikkeestä jotkut sikahintaiset tissitelineet ;)
Tämän hevostelijan rakas pikkupoika syntyi kuukausi sitten, mutta epparin takia mammalla ei ole vielä mitään asiaa hevosen selkään. Polte ratsastamaan olisi jo aivan järjettömän kova, varsinkin kun varaliikuttajat kehuvat, kuinka mun hevosta on niin ihana ratsastaa! Sitä paitsi neljän seinän sisälle homehtuva pää kaipaisi tehokasta tuuletusta... Mutta odotellaan nyt kiltisti jälkitarkastukseen saakka, siihen saakka tuuletuskeinona saa toimia hevosen harjailu ja oman kunnon kohotus vauvan kanssa vaunulenkkeillen. Yllätyin, kuinka nollilta saa itsensä rakentaa synnytyksen jälkeen -- ei se ollutkaan mikään pikkujuttu, jonka jälkeen ollaan teräkunnossa ja jatketaan valmennuksia vanhaan malliin...!
Ratsastin jonnekin 26-27 viikoille aivan normaalisti reippaita maastoja ja valmennuksia myöten, kun yhtäkkiä tuli tunne, etten enää halua edes kävellä selästä. Siitä on nyt yli 4 kuukautta. Pitkä aika, mutta oli se silti tämän arvoista <3
Seuraavana haasteena on löytää tukevat urheiluliivit näille hervottomille maitohinkeille. Maya_L tuossa ylempänä antoikin hyviä vinkkejä. Tavallisista kaarituettomista imetysliiveistä ei ole yhtään mihinkään edes kotioloissa, saati että niillä liikkuisi. Mutta eiköhän tähänkin tarkoitukseen löydy erikoisliikkeestä jotkut sikahintaiset tissitelineet ;)
Maya_L
Vauhtiin päässyt keskustelija
Pikkuakka: Kiitos! Kyllä raskaudet voivatkin olla erilaisia. ;0)
Toivottavasti olet jo päässyt ratsastuksen makuun - se todella on loistavaa vastapainoa imetysrupeaman rinnalle (Helmi ei huolinut tutteja / pulloja missään vaiheessa, täysimetystä 6 kk, joten tuo aika meni tiiviisti "imetyssohvassa" istuessa). Ja siinä olet sangen oikeassa, että venyneiden ulkoisten- / sisäisten vatsalihasten metsästys alkaa todella alusta - positiivista on kuitenkin se, että jos on vanhoja istuntamurheita - nekin on yleensä tässä vaiheessa historiaa ja saa aloittaa lähes puhtaalta pöydältä. Ja mikäs sen ihanampaa kun huomata edistyvänsä - jokin pienen pieni asia onnistuu ilman suurta ähräämistä ja on askeleen lähempänä hyvää lihasten hallintaa. Nautinnon hetkiä sinne siis!
Itse kävin tänään pitkästä aikaa selässä. Mimmuska oli kuukauden sairaslomalla kun jännitti itselleen ensimmäisistä liukkaista massiivisen lannehalvauksen ja olemme käyneet köpöttelemässä ja nojailemassa toisiimme metsämaisemissa. Tämä on toisaalta toiminut hyvin, sillä työt ovat pitäneet emännän aivan liiaksikin kodin ja työkoneen välissä. Etäpäivinä kävin ruokatunneilla taluttelemassa ja hieromassa toisen sekä tankkaamassa hevosenergiaa työpäivän rypistyksiin.
Tämän päiväinen fiilis oli aivan ihana - vaikkakin vauva on alhaalla ja masu ei jousta yhtään. Teimme toipilaan kanssa kevyen venyttävän käynti-ravi-session, ensin juoksutin ja sitten 10 min selästä. Nyt uskallan päästämään varatreenarin käymään, itsellä kun tämä viikko menee työmatkoilla muilla mailla - mutta ehkäpä loppuviikosta pääsisi jälleen nousemaan makustelemaan.
Ihania talvisia hetkiä kaikille!
Toivottavasti olet jo päässyt ratsastuksen makuun - se todella on loistavaa vastapainoa imetysrupeaman rinnalle (Helmi ei huolinut tutteja / pulloja missään vaiheessa, täysimetystä 6 kk, joten tuo aika meni tiiviisti "imetyssohvassa" istuessa). Ja siinä olet sangen oikeassa, että venyneiden ulkoisten- / sisäisten vatsalihasten metsästys alkaa todella alusta - positiivista on kuitenkin se, että jos on vanhoja istuntamurheita - nekin on yleensä tässä vaiheessa historiaa ja saa aloittaa lähes puhtaalta pöydältä. Ja mikäs sen ihanampaa kun huomata edistyvänsä - jokin pienen pieni asia onnistuu ilman suurta ähräämistä ja on askeleen lähempänä hyvää lihasten hallintaa. Nautinnon hetkiä sinne siis!
Itse kävin tänään pitkästä aikaa selässä. Mimmuska oli kuukauden sairaslomalla kun jännitti itselleen ensimmäisistä liukkaista massiivisen lannehalvauksen ja olemme käyneet köpöttelemässä ja nojailemassa toisiimme metsämaisemissa. Tämä on toisaalta toiminut hyvin, sillä työt ovat pitäneet emännän aivan liiaksikin kodin ja työkoneen välissä. Etäpäivinä kävin ruokatunneilla taluttelemassa ja hieromassa toisen sekä tankkaamassa hevosenergiaa työpäivän rypistyksiin.
Tämän päiväinen fiilis oli aivan ihana - vaikkakin vauva on alhaalla ja masu ei jousta yhtään. Teimme toipilaan kanssa kevyen venyttävän käynti-ravi-session, ensin juoksutin ja sitten 10 min selästä. Nyt uskallan päästämään varatreenarin käymään, itsellä kun tämä viikko menee työmatkoilla muilla mailla - mutta ehkäpä loppuviikosta pääsisi jälleen nousemaan makustelemaan.
Ihania talvisia hetkiä kaikille!
Itselläni on myös kaksi hevosta, 10-vuotias tamma ja nuori, 4-vuotiaaksi kääntyvä ruuna. Itselläni eniten hevostelua alkuvaiheessa rajoitti kova pahoinvointi ja etominen ja sitten neljännellä kuulla oma tuntemus alkoi olla se, että en enää kokenut ratsastusta mielekkääksi. Ruuna lähtikin siinä vaiheessa Ypäjälle ratsutukseen ja on siellä siihen asti, kun minulla on (toivon mukaan) 6 viikkoa synnytyksestä. Tammalla on myös liikuttajat, joten tämän suhteen minulle kävi onnekkaasti, ei ole tarvinnut huolehtia kaiken muun ohella siitä, että hepoilla on kaikki hyvin.
Nyt elänkin suuressa jännityksessä odottaen, miten nopeasti pääsen taas selkään synnytyksen jälkeen. Kova on hinku ollut ja mitä lähemmäs nyt mennään laskettua aikaa, tuntuu että näen välillä untakin siitä, että pääsen taas touhuamaan heppojeni kanssa. Moni ei-hevosihminen ei ole tätä alkuunkaan ymmärtänyt, vaan voivotellut, ettei siitä vauvan luota mihinkään pääse ensimmäiseen puoleen vuoteen. Noh, meillä onneksi innokas isä ja itsellä luottamus siitä, että kaikki sujuu hyvin, joten pidetään peukkuja.
Kuulisin myös mielelläni lisää siitä, kuinka nopeasti olette synnytyksen jälkeen päässeet selkään, miltä se on tuntunut ja oletteko saaneet tähän jotain ohjeita lääkäriltä tai neuvolasta?
Nyt elänkin suuressa jännityksessä odottaen, miten nopeasti pääsen taas selkään synnytyksen jälkeen. Kova on hinku ollut ja mitä lähemmäs nyt mennään laskettua aikaa, tuntuu että näen välillä untakin siitä, että pääsen taas touhuamaan heppojeni kanssa. Moni ei-hevosihminen ei ole tätä alkuunkaan ymmärtänyt, vaan voivotellut, ettei siitä vauvan luota mihinkään pääse ensimmäiseen puoleen vuoteen. Noh, meillä onneksi innokas isä ja itsellä luottamus siitä, että kaikki sujuu hyvin, joten pidetään peukkuja.
Kuulisin myös mielelläni lisää siitä, kuinka nopeasti olette synnytyksen jälkeen päässeet selkään, miltä se on tuntunut ja oletteko saaneet tähän jotain ohjeita lääkäriltä tai neuvolasta?
Itse valmennan ja ratsutan remontteja ja muuten vaan eteenpäin ratsuja. Ensimmäisen raskauden aikana omalla hevosella ratsastin ihan vkoille 20 asti, mutta sitten jatkuvat supistukset saivat jättämään liikuttamisen ylläpitäjälle.
Nyt taas vkoja kakkosella takana 8+3, ja eilenkin vedin ihan normaalin estetreenin isoilla sarjoilla. Vaikka etova olo onkin jatkuvasti, pihalla olo ja liikkuminen saa sen unohtumaan loistavasti. En aio lopettaa ratsastusta, ennenkuin on pakko :)
Itelläni synnytyksen jälkeen palasin selkään kun poikani oli n. kuukauden ikäinen. Sekin aika tuntui jo liian pitkältä! Mutta lähinnä itelleni sanottiin että jos ei ole paljon tikattuna, ja paikat tervehtyy nopeasti, estettä ratsastukselle ei ole. Toki pitää pystyä istumaankin ja paikkojen pitää kestää :D Mutta uskon että jokainen neuvola opastaa tässäkin asiassa eri tavalla :) ja maalaisjärjellä pärjää pitkälle :P
Nyt taas vkoja kakkosella takana 8+3, ja eilenkin vedin ihan normaalin estetreenin isoilla sarjoilla. Vaikka etova olo onkin jatkuvasti, pihalla olo ja liikkuminen saa sen unohtumaan loistavasti. En aio lopettaa ratsastusta, ennenkuin on pakko :)
Itelläni synnytyksen jälkeen palasin selkään kun poikani oli n. kuukauden ikäinen. Sekin aika tuntui jo liian pitkältä! Mutta lähinnä itelleni sanottiin että jos ei ole paljon tikattuna, ja paikat tervehtyy nopeasti, estettä ratsastukselle ei ole. Toki pitää pystyä istumaankin ja paikkojen pitää kestää :D Mutta uskon että jokainen neuvola opastaa tässäkin asiassa eri tavalla :) ja maalaisjärjellä pärjää pitkälle :P
Gleb
Silmät suurina ihmettelijä
Hei kaikki hevostelevat mammat!
Tässäpä omia kokemuksia aiheesta..
Ekan kanssa ratsastin sujuvasti viikolle 24. Opetin ratsastusta (ja ratsutin) ammatikseni ja omia hevosia oli tällöin kaksi (on edelleenkin). Nuorempi hevosista kuitenkin oli silloin sen verta vikkelä liikkeissään, joten sen jätin toiselle ratsastajalle tällöin. Vanhemman ja viisaamman kanssa tein kävely lenkkejä vielä lähemmäs viikkoa 30. Asiakkaiden hevosilla en enää ratsastanut viikon 24 jälkeen. Noin kuukauden päästä synnytyksestä kipusin taas selkään ja olo oli mahtava!
Nyt toisessa raskaudessa lopetin ratsastamisen jo viikolla 20, kun meno ei tuntunut enää mukavalta mahassa. Viikolle 18 kävin vielä normi valmennuksissa. Sitä on oppinut kärsivälliseksi ja jotenkin rauhoittunut ajattelemaan, että kyllä sitä vielä kerkeää. Ison mahan kanssa lantion asento kärsii joka tapauksessa jossain vaheessa raskautta. Oma hevoseni on todella tarkka ratsastajan asennonhallinnasta, joten en itse (eikä sekään) ollut tyytyväinen siihen miten olin ja vaikutin sen selässä. Siltä osin olen tyytyväinen, että en enää ratsasta sillä. Tiedän, että päästessäni sen selkään uudestaan palikat ovat sekaisin jonkun aikaa, mutta tunne on hieno!
Mukavia talvipäiviä kaikille
Tässäpä omia kokemuksia aiheesta..
Ekan kanssa ratsastin sujuvasti viikolle 24. Opetin ratsastusta (ja ratsutin) ammatikseni ja omia hevosia oli tällöin kaksi (on edelleenkin). Nuorempi hevosista kuitenkin oli silloin sen verta vikkelä liikkeissään, joten sen jätin toiselle ratsastajalle tällöin. Vanhemman ja viisaamman kanssa tein kävely lenkkejä vielä lähemmäs viikkoa 30. Asiakkaiden hevosilla en enää ratsastanut viikon 24 jälkeen. Noin kuukauden päästä synnytyksestä kipusin taas selkään ja olo oli mahtava!
Nyt toisessa raskaudessa lopetin ratsastamisen jo viikolla 20, kun meno ei tuntunut enää mukavalta mahassa. Viikolle 18 kävin vielä normi valmennuksissa. Sitä on oppinut kärsivälliseksi ja jotenkin rauhoittunut ajattelemaan, että kyllä sitä vielä kerkeää. Ison mahan kanssa lantion asento kärsii joka tapauksessa jossain vaheessa raskautta. Oma hevoseni on todella tarkka ratsastajan asennonhallinnasta, joten en itse (eikä sekään) ollut tyytyväinen siihen miten olin ja vaikutin sen selässä. Siltä osin olen tyytyväinen, että en enää ratsasta sillä. Tiedän, että päästessäni sen selkään uudestaan palikat ovat sekaisin jonkun aikaa, mutta tunne on hieno!
Mukavia talvipäiviä kaikille
Onkos täälä muita Ravimammoja?
Ratsastukseen tuli ehdoton ei neuvolasta, eikä se nyt niin hirvittävästi haittaa kun ratsu sattuu olemaan hieman villihkö. säännöllisen epäsäännöllisesti muksahtaa satulasta alas, joten jätin ratsastamisen automaattisesti muille.
Mutta mites ajaminen on vaikuttanut? Itellä vasta rv 12+1 että ei tuo maha vielä ole esteenä, mutta onko kuinka ruvennut teillä kipuilemaan?
Itellä tuntuu jo tuo vaivasten 6-8 karsinan siivoaminenkin välillä melko tuskalta (ja ihan hemmetin hitaalta!). Ja lisäksi kaikki riuhtominen sattuu. (heinien heittely tarhoihin, rehu säkkien vääränlainen siirto yms).
Ratsastukseen tuli ehdoton ei neuvolasta, eikä se nyt niin hirvittävästi haittaa kun ratsu sattuu olemaan hieman villihkö. säännöllisen epäsäännöllisesti muksahtaa satulasta alas, joten jätin ratsastamisen automaattisesti muille.
Mutta mites ajaminen on vaikuttanut? Itellä vasta rv 12+1 että ei tuo maha vielä ole esteenä, mutta onko kuinka ruvennut teillä kipuilemaan?
Itellä tuntuu jo tuo vaivasten 6-8 karsinan siivoaminenkin välillä melko tuskalta (ja ihan hemmetin hitaalta!). Ja lisäksi kaikki riuhtominen sattuu. (heinien heittely tarhoihin, rehu säkkien vääränlainen siirto yms).
Jee, paluu ratsaille suoritttu tällä viikolla, 3,5 vko synnytyksestä. Takana sektio, joten hyvin rauhallisesti täytynyt ottaa, mennään vain käyntiä, kunnes alkaa tuntua siltä että sisuskalut pysyy ehjänä. Vauva on maailman ihanin asia mutta hyvänä kakkosena tulee kyllä talviset maastoretket oman hepan kanssa. Ongelmana meinaa olla ajankäyttö tallilla, meinaa olla kiire kotiin, kun koko ajan tunne että vauva tarvii pian tissiä taas. Onneksi tyttö nukkuu 3-4 tuntia syötön päälle, niin siinä ehtii tallilla ja takaisin ennenkuin tyttö herää.