Onkos täällä ratsastavia äitejä? Kuinka ootte harrastusta jatkaneet? Mulla on oma hevonen, joka on kyllä todella tasainen. Viikkoja on vasta 5, joten vielä ei menoa ole haitannut. Kuinka pitkälle ootte voineet ratsastaa? En tiedä onko oikeastaan mitään estettä ratsastukselle raskauden aikana, kunhan ei ota turhia riskejä. Mitä teille on sanottu asiasta?
raskaus ja hevoset
- Ketjun aloittaja UskoToivo
- Aloituspäivämäärä
Heippa .
Itse olen ratsastanut aikaisemmin mutta nyt tauolla raskauden takia. keskenmenoja sen verran takana etten uskalla ottaa riskiä.
Neuvolassa viimeksi sanottiin ettei pitäisi olla haittaa kun on sitä harrastanut pitkään. Toisaalta ekat 3 kuukautta pitäisi ottaa hiukan rauhallisemmin.
Mutta niin kauan kun ei tunnu pahalta on kaikki sallittua.
Näin neuvolasta opastettiin. :)
Itse olen ratsastanut aikaisemmin mutta nyt tauolla raskauden takia. keskenmenoja sen verran takana etten uskalla ottaa riskiä.
Neuvolassa viimeksi sanottiin ettei pitäisi olla haittaa kun on sitä harrastanut pitkään. Toisaalta ekat 3 kuukautta pitäisi ottaa hiukan rauhallisemmin.
Mutta niin kauan kun ei tunnu pahalta on kaikki sallittua.
Näin neuvolasta opastettiin. :)
Toisaalta riskiriitaiset ohjeet, kun ensimmäinen kolme kuukautta varmaan menisikin vielä hyvältä tuntuen mutta sen jälkeen alkaa vatsa pikku hiljaa kasvamaan.. Niinhän se varmasti on että maalaisjärkeä saa näissä asioissa käyttää, eli mikä tuntuu pahalta niin kannattaa jättää väliin. Onko muilla mitään kokemuksia ratsastamisesta raskauden aikana?
Ratsastan omaani vielä (rv 14) aivan normaalisti valmennuksissa, kisoissa, maastoillen, jne. Vielä ei ole kroppa eikä pää ilmaissut, että olisi syytä himmailla, joten antaa mennä. Neuvolassa sanottiin, että omien tuntemuksien mukaan, eikä kyllä käsketty ekaa kolmannestakaan ottaa iisisti, kuten ei minkään muunkaan urheilun suhteen.
Tuttavapiirin ratsastavat äidit järjestään sanovat, että kyllä sen sitten itse tietää, kun ei enää pidä nousta selkään, tai kun laukat ja ravit on syytä jättää pois. Toiset ovat lopettaneet heti plussaan, toiset ratsastaneet pitkälle yli puolivälin. Itse aion ratsastaa niin pitkälle kuin se hyvältä tuntuu. Sitten pitää keksiä hevoselle joku muu liikuttaja ja itse hoidella sitten maastakäsin.
Tuttavapiirin ratsastavat äidit järjestään sanovat, että kyllä sen sitten itse tietää, kun ei enää pidä nousta selkään, tai kun laukat ja ravit on syytä jättää pois. Toiset ovat lopettaneet heti plussaan, toiset ratsastaneet pitkälle yli puolivälin. Itse aion ratsastaa niin pitkälle kuin se hyvältä tuntuu. Sitten pitää keksiä hevoselle joku muu liikuttaja ja itse hoidella sitten maastakäsin.
Moikka!
Täällä kanssa yksi mamma joka intohimoisesti heppailua harrastaa. Olen vielä ratsastanut omaani ihan normaalisti ( RV 15). Eikä laukat tai ravitkaan ole vielä pahalta tuntuneet. Loppuraskaudesta pitää varmaan hieman keventää ja tyytyä ihan köpöttelemään pelloilla ja kentällä.
Ensimmäisessä raskaudessa ratsastin tosi pitkälle.Olin vielä selässä kaksi viikkoa ennen synnytystä, mutta ihan köpöttelyähän se tosiaan oli. Tärkeää varmaankin on kuunnella sitä omaa vointia, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei!
Minulle neuvolassa sanottiin että niin pitkään voi ratsastaa kun se tuntuu hyvältä. Joku lääkäri joskus sanoi, että RV20 asti se olisi ihan turvallista vaikka sattuisi jokin putominenkin. Mutta en oikein tiedä kuinka totta tuo sitten on.....
Millään "vieraalla" hevosella en uskaltaisi enää ratsastella tai ainakaan maastoon lähteä. Omalla vaan, mutta meillä takana yhteistä taivalta kymmenisen vuotta kohta. Eihän se tietystikkään mitään eläimien kanssa takaa, vaikka olisi kuinka tuttu, eläimet on kuitenkin eläimiä.....
Mukavia ratsasteluhetkiä muillekin mammoille!
Täällä kanssa yksi mamma joka intohimoisesti heppailua harrastaa. Olen vielä ratsastanut omaani ihan normaalisti ( RV 15). Eikä laukat tai ravitkaan ole vielä pahalta tuntuneet. Loppuraskaudesta pitää varmaan hieman keventää ja tyytyä ihan köpöttelemään pelloilla ja kentällä.
Ensimmäisessä raskaudessa ratsastin tosi pitkälle.Olin vielä selässä kaksi viikkoa ennen synnytystä, mutta ihan köpöttelyähän se tosiaan oli. Tärkeää varmaankin on kuunnella sitä omaa vointia, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei!
Minulle neuvolassa sanottiin että niin pitkään voi ratsastaa kun se tuntuu hyvältä. Joku lääkäri joskus sanoi, että RV20 asti se olisi ihan turvallista vaikka sattuisi jokin putominenkin. Mutta en oikein tiedä kuinka totta tuo sitten on.....
Millään "vieraalla" hevosella en uskaltaisi enää ratsastella tai ainakaan maastoon lähteä. Omalla vaan, mutta meillä takana yhteistä taivalta kymmenisen vuotta kohta. Eihän se tietystikkään mitään eläimien kanssa takaa, vaikka olisi kuinka tuttu, eläimet on kuitenkin eläimiä.....
Mukavia ratsasteluhetkiä muillekin mammoille!
Maya_L
Vauhtiin päässyt keskustelija
Täällä yksi pienen Helmi-tytön äiti.
Ratsastin raskauden aikana viikoille 40, tosin harjoitukset kevenivät aste asteelta. Ratsutan projekteja, joten ulkopuolisille töille tein stopin rv 20 jälkeen. Vaikka oma rodeotammani onkin haasteellinen, olimme kerinneet hioa luottamusta ja työskentelyä jo useamman kuukauden. Voin vain kehua tammani vaistoja, sillä koko raskausajan hän oli kuin lasia kantaisi - raskauden jälkeen sai hieman säpäkkyyttä takaisin. =0)
Uskon vakaasti että ratsastus piti minut koko raskauden ajan hyvässä kunnossa. En kärsinyt selkä- tai jalkavaivoista saati supistuksista.
Toki silläkin on hieman merkitystä ratsastaako kerran vai viisi kertaa viikossa, mutta sitäkin tärkeämpää on se, että kuinka paljon pistää omaa kroppaansa töihin - ratsastaako vai onko matkustajana. Itseään treenaavilla ratsastajilla on sen verran hyvä keskivartalon lihaksisto, että useimmiten pystyy huoletta ratsastamaan pitkällekin raskaudessa mutta tämä on todella yksilökohtaista ja jokainen ratsastava äiti tekee niin kuin parhaakseen kokee. Yhtä oikeaa tapaa tähän ei ole - pääasia on, että äiti voi hyvin = lapsi voi hyvin. Turhia riskejä ei kannata ottaa.
Yksi tärkeä etappi muistaa on rv8, jolloin istukka kiinnittyy - tuolloin ei ylipäätänsäkään kannata rempaista nostamalla tai ponnistamalla, harrasti ratsastamista tai ei.
Nautinnollista hevoskesää kaikille!
Ratsastin raskauden aikana viikoille 40, tosin harjoitukset kevenivät aste asteelta. Ratsutan projekteja, joten ulkopuolisille töille tein stopin rv 20 jälkeen. Vaikka oma rodeotammani onkin haasteellinen, olimme kerinneet hioa luottamusta ja työskentelyä jo useamman kuukauden. Voin vain kehua tammani vaistoja, sillä koko raskausajan hän oli kuin lasia kantaisi - raskauden jälkeen sai hieman säpäkkyyttä takaisin. =0)
Uskon vakaasti että ratsastus piti minut koko raskauden ajan hyvässä kunnossa. En kärsinyt selkä- tai jalkavaivoista saati supistuksista.
Toki silläkin on hieman merkitystä ratsastaako kerran vai viisi kertaa viikossa, mutta sitäkin tärkeämpää on se, että kuinka paljon pistää omaa kroppaansa töihin - ratsastaako vai onko matkustajana. Itseään treenaavilla ratsastajilla on sen verran hyvä keskivartalon lihaksisto, että useimmiten pystyy huoletta ratsastamaan pitkällekin raskaudessa mutta tämä on todella yksilökohtaista ja jokainen ratsastava äiti tekee niin kuin parhaakseen kokee. Yhtä oikeaa tapaa tähän ei ole - pääasia on, että äiti voi hyvin = lapsi voi hyvin. Turhia riskejä ei kannata ottaa.
Yksi tärkeä etappi muistaa on rv8, jolloin istukka kiinnittyy - tuolloin ei ylipäätänsäkään kannata rempaista nostamalla tai ponnistamalla, harrasti ratsastamista tai ei.
Nautinnollista hevoskesää kaikille!
en kyllä ratsasta säännöllisesti mutta kengitän hevosia sivutoimisesti. nyt mennään vkolla 23 ja vielä on voinut kengittää omaa kroppaa kuunnellen, nyt on alkanu tuntumaan siltä että taidetaan viimesiä viedä ihan näillä näppäimillä.
uusia asiakkaita en ole ottanut helmikuun jälkeen, pikkuponit jäi pääsääntöisesti pois maaliskuussa. hevosen seläs viimeks olen ollut tammikuus, kärryillä ajanu helmikuussa - tosin sillon jo huomas ettei tuntunu mukavalta joten ne hommat jäi pois. onneks ei oo omia ajettavia nyt.
mulle neuvolassa sanottiin että omaa kroppaa kuunnellen voi edetä.
uusia asiakkaita en ole ottanut helmikuun jälkeen, pikkuponit jäi pääsääntöisesti pois maaliskuussa. hevosen seläs viimeks olen ollut tammikuus, kärryillä ajanu helmikuussa - tosin sillon jo huomas ettei tuntunu mukavalta joten ne hommat jäi pois. onneks ei oo omia ajettavia nyt.
mulle neuvolassa sanottiin että omaa kroppaa kuunnellen voi edetä.
Niinhän se taitaa olla että maalaisjärjen käyttö on tässäkin sallittua, eli jos tuntuu pahalta niin kannattaa jättää väliin. Meillä oli ensimmäiset kouluratsastuskisat lauantaina eikä näyttänyt haittaavan menoa tämä raskaus, ainut on että hengästyy ja väsyy helpommin kuin normaalisti. Viikkojahan ei ole vasta kuin 7+4, joten mun kohdalla saattaa olla että kuvittelen väsymisen, taitaa olla vain muuten huono kunto ;) Toivon että pystyisin kanssa melko pitkälle ratsastamaan, pitäis mielenkin virkeänä. mulla on tapana alkaa turhan paljon asioita pohdiskelemaan jos on liikaa aikaa..
Hele81
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla oli tapana käydä vielä talvella pari kertaa viikossa vuokratammalla ja satunnaisesti pari-kolme kertaa kuussa ratsastuskoululla. Alkuraskauden pahoinvoinnin aikana ei todella tehnyt mieli selkään. Sitten tuli vuokratammalle sairasloma ja itelle kauhiat työkiireet niin ratsastus jäi joskus viikoilla 9+ .
Nyt en enää viikolla 22+ uskaltaisi hevoshommiin, ei sillä että pelkäisin putoavani selästä mutta vuokratammasta jäi semmoinen pelko että kun sillä oli paha tapa kerjätä herkkuja puskemalla päällä. Ja maha on jotenkin kohtuuttoman ison tuntuinen :D Tämä lapsi on vielä näitä kolmas kerta toden sanoo -projekteja niin en halua riskeerata että kävisi joku onnettomuus.
Kävin lääkitsemässä heppakaihoa kuitenkin viime viikonloppuna alue-estekisoissa katsojan ja videokuvaajan ominaisuudessa. Ah <3
(meidän pojastahan tulee este- tai lännenratsastaja, se on selvää)
Nyt en enää viikolla 22+ uskaltaisi hevoshommiin, ei sillä että pelkäisin putoavani selästä mutta vuokratammasta jäi semmoinen pelko että kun sillä oli paha tapa kerjätä herkkuja puskemalla päällä. Ja maha on jotenkin kohtuuttoman ison tuntuinen :D Tämä lapsi on vielä näitä kolmas kerta toden sanoo -projekteja niin en halua riskeerata että kävisi joku onnettomuus.
Kävin lääkitsemässä heppakaihoa kuitenkin viime viikonloppuna alue-estekisoissa katsojan ja videokuvaajan ominaisuudessa. Ah <3
(meidän pojastahan tulee este- tai lännenratsastaja, se on selvää)
Täällä ihkauusi odottaja ja raskaus ihan aluillaan. Nyt en ole reiluun viikkoon pystynyt olemaan hevosen selässä rinta/vatsakipujen takia, juilii niin kovaa jo käynti etten pysty istumaan.
Omia hevosia 4 ja on alkanut mietityttämään että millä hitsillä saan ne kaikki hoidettua/liikutettua. Apuna onneksi oma mies ja yksi ihana tyttönen joka käy muutaman kerran viikossa auttelemassa mutta aika paljon jää vielä sen lisäksi itselle. Miten te hoidatte loppuraskauden aikana hevosen? Onko se ihan mahdotonta?
Omia hevosia 4 ja on alkanut mietityttämään että millä hitsillä saan ne kaikki hoidettua/liikutettua. Apuna onneksi oma mies ja yksi ihana tyttönen joka käy muutaman kerran viikossa auttelemassa mutta aika paljon jää vielä sen lisäksi itselle. Miten te hoidatte loppuraskauden aikana hevosen? Onko se ihan mahdotonta?
Maya_L
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tuolloin aikanaan käytin "varapersuksia", mutta haastavalle tammalle niitä ei montaa ollut, eli harvakseen jäin, joten maasta työskentely; irtohypytystä, juoksutusta ja takaa ohjastaen jne. oman kevenevän ratsastuksen lisäksi. Tämä huomioitiin toki ruokinnassa ja ajettiin energiatasoja alas kesän lauma-laidunlomalle. Lisäksi oma hevoseni tuntui ymmärtävän tilanteen varsin hyvin ja mitä pidemälle raskaus ennätti sitä varovaisemmaksi hänkin kävi - positiivisessa mielessä. =0)
Nikitys: mulla samaa ongelmaa, yhden hevosen kanssa tosin. Mietin yritänkö saada sille liikuttajan syksyksi, la mulla joulukuussa, vai annanko hevosen vain olla. Huono omatunto joka tapauksessa.. Kertokaa ihmeessä omia kokemuksia miten olette hevosenne hoitaneet raskauden ajan. Mä pystyn kyllä vielä menemään ihan kivasti mutta stoppi voi tulla milloin vain..
Tilannepäivityksenä ratsastan edelleen aivan normaalisti, vaikka aletaan olla puolivälissä raskauttaa. Tuntuu aivan hyvältä, joten en näe syytä vielä lopetella. Sitten kun itse jätän valmentautumiset ja reippaat maastot pois, ystäväni alkaa liikuttaa kerran-pari viikossa, jotta hevosella pysyy kunto ja taidot yllä edes jossakin määrin. Itse aion hoitaa loppuun asti maastakäsin rauhallisemman liikutuksen sekä liinassa juoksuttamiset.
Kuinkahan pian synnytyksen jälkeen pystyy taas nousta selkään? Elän luulossa, että ainakin muutaman kuukauden saa varata palautumiseen, joten jos lokakuussa synnyttää, vuodenvaihteen jälkeen saattaa olla realistiset mahdollisuudet aloitella taas itse. Tavoitteena on treenata ratsukko seuraavaksi kesäksi kisakuntoon!
Kuinkahan pian synnytyksen jälkeen pystyy taas nousta selkään? Elän luulossa, että ainakin muutaman kuukauden saa varata palautumiseen, joten jos lokakuussa synnyttää, vuodenvaihteen jälkeen saattaa olla realistiset mahdollisuudet aloitella taas itse. Tavoitteena on treenata ratsukko seuraavaksi kesäksi kisakuntoon!
Hienoa Pikkuakka. Vieläkö pystyt pitämään ratsastushousuja? Mulla toiveena mennä vielä selässä syksyyn saakka ja sitten maastakäsin harjoittelua. Täytyy vaan hieman maastakäsin harjoitteita tehdä pienemmässäkin kunnossa, että polle tottuu siihenkin. Mun heppa on kovin rauhallinen selästä mutta maastakäsin kokeilee kaikenlaista..
UskoToivo, pidän kyllä yhä ratsastushousuja, mutta kiinni eivät enää mene :D Napit auki ja vetskaria sen verran ylemmäs kuin iloisesti onnistuu, päälle pitkä teepaita sekä lantiolle avonaisia housuja peittämään vielä eräänlainen tallikäyttöä varten vanhasta tyköistuvasta naruolkaintopista olkaimet saksimalla väsätty "tuubi". Ratsastaessa kuitenkin paidanhelma helposti nousee ja muuta mukavaa -- ettei aluspöksyt niin vilkkuisi ohikulkijoille :D
Maya_L
Vauhtiin päässyt keskustelija
Synnytyksen jälkeen ratsastaminen on hyvin yksilöllistä. Toiset hyppäävät jo kolmantena päivänä, itse pääsin kuukauden päästä ensimmäisen kerran. Tosin sektiohaavan vuoksi pitää ottaa se 8 vko rauhassa - ja kyllä käy sen verran kipakkaa että laittaa siihen nöyrtymäänkin.
Liikkumista suositellaan heti synnytyksen jälkeen, mutta riippuen siitä onko alatiesynnytyksessä tullut repeämiä tai tehty episotomia, jonka vuoksi istuminen ei alkuun houkuttele. Lisäksi pitää muistaa, että jos ulommainen vatsalihaspanssari on venynyt vauvamasun myötä, pitää sille antaa riittävästi aikaa palautua, ettei jää pysyvää haittaa. Tätä voi pyytää neuvolassa tai lopputarkastuksessa tehtäväksi. Itselläni ei tullut vatsalihasten väliin rakoa, joten sain treenata vatsiksia heti läjään. Toki fiiilis satulassa oli kuin pallonivelellä ennen kuin kylki ja vatsalihakset antoivat riittävästi tukea.
Omaksi kommervenkikseni ensimmäisinä kuukausina muodostui pikku-emännän tyköä pääseminen. Neiti kun ei ole koko tänä aikana suostunut syömään tuttia / pulloa, joten tissien oli syytä olla kotona kun niille oli tarvetta. Tästä johtuen hän oli n. 4 kk ennen kuin päiväunet olivat toisinaan riittävän pitkiä, jotta isi olisi selvinnyt talliajan neidin kanssa kahdestaan. Meillä kun ei nukuttu ensin muuta kuin tissillä / kärryillä ja tuota eivät aina säät suosineet - ja n. 5 kk asti hän nukkui vain 30-45 minuuttia kerrallaan.
Vasta 6,5 kk:ssa alkoivat kiinteät uppoamaan ja pitämään nälkää ja tätä myötä unet pidentymään. Ei meillä vieläkään nukuta kuin 2h päikkäreitä - likka on sen verta menevää sorttia. Nyt alkoikin tämä eroahdistus / vierastaminen, joten jälleen mennään pikku-emännän olotilan mukaan, mutta kyllä yritän itse päästä 2-3 krt / vko ja saada pari kertaa jonkun toisen ratsastamaan. Lisäksi kärryttelemme tallille juoksuttamaan, rapsimaan sekä harjailemaan jos pikkuemäntä vain jaksaa / nukkuu rattaissa - edes hetken. Ja säiden salliessa neiti on pitämässä tuntia äidin kanssa rintarepussa - se on hänestä sangen hauskaa. ;0)
Tutulla äidillä kävi niin hyvin että heidän tyttö on aina ollut hyvä nukkuja ja tutilla rauhoittuva, joten hän on ollut rattaissa tallilla mukana lähes heti. Siellä joku on hytkyttänyt vaunuja / sylittänyt, jos äiti on sattunut olemaan selässä. Jokainen tarina on erilainen mutta nautinnollista vauva-hevosaikaa kaikille!
Liikkumista suositellaan heti synnytyksen jälkeen, mutta riippuen siitä onko alatiesynnytyksessä tullut repeämiä tai tehty episotomia, jonka vuoksi istuminen ei alkuun houkuttele. Lisäksi pitää muistaa, että jos ulommainen vatsalihaspanssari on venynyt vauvamasun myötä, pitää sille antaa riittävästi aikaa palautua, ettei jää pysyvää haittaa. Tätä voi pyytää neuvolassa tai lopputarkastuksessa tehtäväksi. Itselläni ei tullut vatsalihasten väliin rakoa, joten sain treenata vatsiksia heti läjään. Toki fiiilis satulassa oli kuin pallonivelellä ennen kuin kylki ja vatsalihakset antoivat riittävästi tukea.
Omaksi kommervenkikseni ensimmäisinä kuukausina muodostui pikku-emännän tyköä pääseminen. Neiti kun ei ole koko tänä aikana suostunut syömään tuttia / pulloa, joten tissien oli syytä olla kotona kun niille oli tarvetta. Tästä johtuen hän oli n. 4 kk ennen kuin päiväunet olivat toisinaan riittävän pitkiä, jotta isi olisi selvinnyt talliajan neidin kanssa kahdestaan. Meillä kun ei nukuttu ensin muuta kuin tissillä / kärryillä ja tuota eivät aina säät suosineet - ja n. 5 kk asti hän nukkui vain 30-45 minuuttia kerrallaan.
Vasta 6,5 kk:ssa alkoivat kiinteät uppoamaan ja pitämään nälkää ja tätä myötä unet pidentymään. Ei meillä vieläkään nukuta kuin 2h päikkäreitä - likka on sen verta menevää sorttia. Nyt alkoikin tämä eroahdistus / vierastaminen, joten jälleen mennään pikku-emännän olotilan mukaan, mutta kyllä yritän itse päästä 2-3 krt / vko ja saada pari kertaa jonkun toisen ratsastamaan. Lisäksi kärryttelemme tallille juoksuttamaan, rapsimaan sekä harjailemaan jos pikkuemäntä vain jaksaa / nukkuu rattaissa - edes hetken. Ja säiden salliessa neiti on pitämässä tuntia äidin kanssa rintarepussa - se on hänestä sangen hauskaa. ;0)
Tutulla äidillä kävi niin hyvin että heidän tyttö on aina ollut hyvä nukkuja ja tutilla rauhoittuva, joten hän on ollut rattaissa tallilla mukana lähes heti. Siellä joku on hytkyttänyt vaunuja / sylittänyt, jos äiti on sattunut olemaan selässä. Jokainen tarina on erilainen mutta nautinnollista vauva-hevosaikaa kaikille!
Väliaikatietoja täältäkin. nyt mennään vkolla 30. vielä olen kengittänyt satunnaisesti ja nyt on sovittu 4 hevosen vuolut vielä tulevalle viikolle. sit saa riittää, nyt on meinaa tuo maha ottanu ja kasvanu aika valtavasti ihan muutaman viikon aikana. onneks töissä on pystynyt olemaan (maatalouslomittaja) ja kovsti yritän tehdä töitä mahd pitkälle, mutta aika näyttää.
Mulla oli eilen neuvolalääkäri, joka sitten sanoi että ratsastus tulee lopettaa heti. Lääkäri on kyllä vanhempi gynekologi, mutta tuli vähän sellanen olo että uskaltaako tässä nyt sitten enää ratsastaa. No ajattelin kyllä vielä ainakin käyntilenkkejä tehdä. Selästä alastulo on muuten myös aika haasteellista, vaikka viikkoja on vähn niin meinaa maha olla jo vähän tiellä.
Perusteliko lääkäri määräystään mitenkään, vai totesiko vain, että ei pidä ratsastaa ja piste? Itse tulin juuri kouluvalmennuksesta, raskausviikkoja on 23 plus risat eikä kunnon ratsastaminenkaan tunnu yhtään huonolta. Olen edelleen sitä mieltä, että jatkan niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja vauvalla on kaikki hyvin. Jos joku taho kieltää, perustelujen on oltava uskottavat, tyyliin että jotakin on oikeasti vialla tai menossa vikaan ja ratsastaminen sekä muu raskaampi liikunta/työ voi tilannetta pahentaa.
Ei tietenkään ole tarkoitus tällä sanoa, etteikö lääkärin määräyksiä tarvitsisi uskoa, päinvastoin, mutta mitään "ratsastus on niin vaarallinen laji" -soopaa ei ehkä tarvitse niellä.
Ei tietenkään ole tarkoitus tällä sanoa, etteikö lääkärin määräyksiä tarvitsisi uskoa, päinvastoin, mutta mitään "ratsastus on niin vaarallinen laji" -soopaa ei ehkä tarvitse niellä.