Onko teillä jotain raskausajan harrastuksia, tai aiotteko vauvan kanssa aloittaa jonkun harrastuksen? Asuuko lähistöllä muita äippälomalaisia (sisaruksia, kavereita, naapureita), keiden kanssa viettää aikaa?
Itse huomasin esikoisen synnyttyä - ja oikeastaan jo äitiysloman alettua, että äitiys voi olla myös vähän yksinäistä puuhaa, jos ei valmiiksi satu olemaan jotain lähellä asuvaa kaveria, joka on myös kotona. Olen luonteeltani aika sosiaalinen ja kaipaan paljon vuorovaikutusta toisten kanssa, vaikka välillä onkin mukava myös rauhoittua yksin. Toki vauvan kanssa ei sikäli ole yksin, mutta aikuinen keskusteluseura on kuitenkin asia erikseen :)
Vaikka minulla oli useampi tuttu, joilla oli lapsia, monet heistä oli jo palanneet tai palaamassa töihin tai asuivat turhan pitkän matkan päässä kotoamme. Elämän rytmi ja päivän rutiinit ovat myös kovin erilaisia esimerkiksi muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa, kuin vuosikkaan taaperon kanssa.
Pian esikoiseni syntymän jälkeen löysin täältä vau.fi:n yleiseltä osiolta ketjun, jossa pk-seudulla asuvat vauvojen äidit sopivat lounas/kahvitreffejä porukalla. Lähdin mukaan, ja kahvittelimme yhdessä lähes viikottain ja tästä äitiporukasta tuli minulle tosi iso henkinen voimavara, ja treffipäivät olivat usein viikon kohokohtia. Yhdestä näistä äideistä muodostui minulle tosi läheinen ystävä ja muutaman muunkin kanssa pidämme edelleen yhteyttä.
Lapsen kasvaessa aloin sitten tutustua myös lähialueen äiteihin leikkipuistoissa, perhekahviloissa ja avoimessa päiväkodissa, sekä paikallisen mll:n vauva/taaperojumpassa. Nyt toisen lapsen myötä kahvitreffit Helsingin keskustassa eivät ehkä olisi ihan niin antoisia kuin yhden vauvan kanssa, joten jotain muuta on keksittävä tilalle, mutta onneksi esikoisen myötä tuttavapiirissäni on nykyään paljon enemmän pikkulasten äitejä kuin esikoista odottaessa. Yksi todella tärkeä yhteisö on itselleni muodostunut kantoliinailua harrastavista äideistä. Meillä on aktiivinen keskusteluryhmä, jossa jutellaan paljon myös kaikesta muusta elämäämme liittyvästä, kuin kantoliinailusta. Harrastuspiirit voivatkin olla hyvä paikka löytää samanhenkisiä äiti-ihmisiä, sillä vaikka äitiys on tosi suuri ydistävä tekijä, harvat tuntevat hengenheimolaisuutta kaikkien äitien kanssa.
Itse huomasin esikoisen synnyttyä - ja oikeastaan jo äitiysloman alettua, että äitiys voi olla myös vähän yksinäistä puuhaa, jos ei valmiiksi satu olemaan jotain lähellä asuvaa kaveria, joka on myös kotona. Olen luonteeltani aika sosiaalinen ja kaipaan paljon vuorovaikutusta toisten kanssa, vaikka välillä onkin mukava myös rauhoittua yksin. Toki vauvan kanssa ei sikäli ole yksin, mutta aikuinen keskusteluseura on kuitenkin asia erikseen :)
Vaikka minulla oli useampi tuttu, joilla oli lapsia, monet heistä oli jo palanneet tai palaamassa töihin tai asuivat turhan pitkän matkan päässä kotoamme. Elämän rytmi ja päivän rutiinit ovat myös kovin erilaisia esimerkiksi muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa, kuin vuosikkaan taaperon kanssa.
Pian esikoiseni syntymän jälkeen löysin täältä vau.fi:n yleiseltä osiolta ketjun, jossa pk-seudulla asuvat vauvojen äidit sopivat lounas/kahvitreffejä porukalla. Lähdin mukaan, ja kahvittelimme yhdessä lähes viikottain ja tästä äitiporukasta tuli minulle tosi iso henkinen voimavara, ja treffipäivät olivat usein viikon kohokohtia. Yhdestä näistä äideistä muodostui minulle tosi läheinen ystävä ja muutaman muunkin kanssa pidämme edelleen yhteyttä.
Lapsen kasvaessa aloin sitten tutustua myös lähialueen äiteihin leikkipuistoissa, perhekahviloissa ja avoimessa päiväkodissa, sekä paikallisen mll:n vauva/taaperojumpassa. Nyt toisen lapsen myötä kahvitreffit Helsingin keskustassa eivät ehkä olisi ihan niin antoisia kuin yhden vauvan kanssa, joten jotain muuta on keksittävä tilalle, mutta onneksi esikoisen myötä tuttavapiirissäni on nykyään paljon enemmän pikkulasten äitejä kuin esikoista odottaessa. Yksi todella tärkeä yhteisö on itselleni muodostunut kantoliinailua harrastavista äideistä. Meillä on aktiivinen keskusteluryhmä, jossa jutellaan paljon myös kaikesta muusta elämäämme liittyvästä, kuin kantoliinailusta. Harrastuspiirit voivatkin olla hyvä paikka löytää samanhenkisiä äiti-ihmisiä, sillä vaikka äitiys on tosi suuri ydistävä tekijä, harvat tuntevat hengenheimolaisuutta kaikkien äitien kanssa.
hmph
ja onneks mies on ollu tukena, vaikkakin se ei niinkää pysty samaistuu olotiloihin
Mut on meille sit veljelle tulossa esikoinen 6vk ennen meitä, välimatkaa on tosin 130km, mutta ei sekään tietty mahoton ole. Ja miehen sisko saapii kolmannen heinäkuussa. Et ehkä sitä seuraa löytyy vähän lähipiiristäkin.. Olisi tosi kiva, jos jotenkin vaikka saisi lähemmän suhteen luotua siihen miehen siskoon, ne asuu kuitenkin samassa kaupungissa.