Synnytyksestä nyt kolme viikkoa ja kolme päivää. Painoa edelleen reilusti pudotettavana, ainakin 8 kiloa. Alapää ei ole enää niin kipeä, mutta muuten on kyllä kunto nollassa. Selkä- ja vatsalihakset ihan hakusessa. Pakko pitää lenkillä tukivyötä. Ja nuo lantionpohjan lihakset... toipuuko ne ikinä? En todellakaan saa niihin sellaista tuntumaa kuin ennen synntystä. Vessassa käydessä en pysty katkaisemaan virtsasuihkua (sairaalassa sanoivat, että kannattaa testata). Sentään ei tule pissat housuihin kävellessä tms. Edelleenkään en uskalla hyppiä tai juosta, kun tuntuu siltä, että sisuskalut hakevat vielä paikkaansa. Yöhikoilut jatkuu, vaikkakin vähän lievempinä. Vatsanahkaa olisi vaikka muille jakaa. Tuleekohan musta enää ikinä ihmistä?
Täsmälleen samoja ajatuksia oli mullakin ja on vähän vieläkin. Nyt viides synnytys just takana ja kyl se siitä, usko pois. Menee oma aikansa, mut mulla ainakin se muutosten kestäminen henkisesti on paljon rankempaa kuin mitä ne fyysisesti onkaan. Paljon tsemiä sulle!! Ja mulle. Ja meille..
Jälkitarkastus on 29 pv. jos sen jälkeen alkais elää normaalia elämää, vaikka oon kyllä mennyt ja tehny niin paljon kuin kunto salli :)
