Raskaudesta nauttiminen

Mellie

Puuhakas puhuja
Maaliskuiset 2022
Mitä se sulle tarkoittaa? Tuota hoetaan paljon joka puolella, ”nauti raskaudesta, se on niin ihanaa aikaa”. Miten se sitten kenelläkin tapahtuu?

Itse en ole kokenut erityisemmin mitään nauttimista. Enkä kyllä mitään ei-nautittavaa oloakaan. Eläminen on hyvin neutraalia kaikin puolin. Olo ei tunnu hehkuvalta, eikä edes raskaana olevalta. Olo ei poikkea normaalista ajasta ennen raskautta. En edes erityisemmin tajua olevani raskaana.

En ole kokenut tunnereaktioita ultrassa tai sydänäänistä. En ole liikuttunut aiheesta. Sukupuolen selviäminen ei aiheuttanut mitään tuntemuksia. En osaa hössöttää tulevasta vauvasta, enkä koe tarvetta ostella vauvajuttuja.

Eikä siinä itselle mitään ihmeellistä ole. Mieluummin iloitsen, että elän hetkessä päivä kerrallaan, enkä maalaile haavekuvia, oletuksia ja odotuksia tulevasta. Pienesti silti mietin, että missaanko mä nyt jotain olennaista ”ihanasta ajasta” ja kadun myöhemmin, kun jotain jäi tajuamatta.

Miten raskaudesta nautitaan?
 
Itse olen haaveillut tästä niin pitkään, että näin alkuun ainakin innostus ja jännitys on ihan itsessään tuonut aika paljon nautintoa. Ihan pienet asiat kuten se että sai soittaa neuvolaan on tuonut iloa. :D lisäksi huomaan, että nyt kun hyvinvoinnistani on kiinni muutakin kuin oma olo, uskallan ajatella enemmän itseäni hyvällä omallatunnolla, vaikka hyvää huolta olen pitänyt itsestäni aiemminkin. :) en tiedä, ehkä se on myös sitä, että jos raskaudesta ja odotukseen liittyvistä asioista saa hyviä fiiliksiä, niin ei sitten turhaan ainakaan sosiaalisten paineiden tai muiden huolien anna liikaa lytätä vaan antaa itsensä sujahtaa odotuskuplaan. Toisaalta jos mitään ihmeellisiä fiiliksiä ei tule, sekin on ihan ok. Ja toisaalta jos on karmeita raskausoireita niin ei tarvitse mitenkään yltiöpäisesti yrittää tsempata ja esittää reipasta.
 
Mä en uskaltanut aluksi nauttia raskaudesta kun alussa kaikki on niin epävarmaa ja keskenmenoja taustalla. Plus aika karmee olo oli, ruoka ei mennyt alas ja oksentelin harva se päivä.
Sitten kun vauvan liikkeet alkoi tuntumaan, ja nt-ultran jälkeen uskalsi ehkä enemmän raskaudesta alkaa nauttimaan kun se konkretisoitui vauvan nähdessä ja tuntiessa.

Vauvasta ei hössötetty vaikka pieniä vauvajuttuja hommasinkin. Kerrottiin raskaudesta vasta joskus tokan kolmanneksen puolivälin tienoilla. Ehkä semmonen varsinainen raskaudesta nauttiminen, onnellisuus ja huojentuneisuus tuli sen jälkeen ja kun päästiin ns. varmoille viikoille. Ja paljon vaikutti se että pääsi töistä kesälaitumille eikä tarvinnut niitä enää murehtia, sai olla "vapaasti" :D

Täällä etenkin salaisessa ryhmässä kirjoittelu myös toi hyviä fiiliksiä kun sai jakaa kokemuksia ja tuntemuksia.

Kaikki fiilikset on ok, ei varmaan ole yhtä oikeata tapaa nauttia tai olla nauttimatta raskaudesta.
 
Minä nautin siitä kun sai silitellä vatsaa, ylpeydellä kantaa sitä ja uutta elämää:Heartred Nautin siitä ettei tarvinnut koko ajan sykkiä menemään, sai ottaa rauhassa ihan luvan kanssa. Nautin myös siitä kutkuttavasta odotuksesta, vauvan liikkeistä ja vuorovaikutuksesta vauvan kanssa, se on ihmeellistä ja ihanaa :Heartred
 
Olo oli aika neutraali ja raskaus melko oireeton. Alkuun olin varovaisen optimistinen. Kauan haaveilin vauvasta ja siitä, että saisin kokea raskauden ennen kuin vihdoin onnistui. Siksi sanoisin kyllä nauttineeni raskaudesta ihan alusta loppuun asti. Mitään erityisiä odotuksia ei ollut, oli vaan hienoa seurailla tilanteen kehittymistä ja kivaa aina kun sai tietää jotain uutta, vauvan liikkeet alkoivat tuntua, vauvan näkeminen ultrassa ja se kun sukupuoli selvisi. Ehkä vähän tarvitsin noita hetkiä myös, että uskalsin luottaa siihen, että oikeasti saadaan vauva. Ja kyllä viimeisillä viikoilla alkoi jo kyllästyttää se ison vatsan kanssa eläminen.
 
Takaisin
Top