Esikoista odotamme ja tavallaan olisin halunnut kertoa läheisille (ystävät ja perheenjäsenet) jo tosi pian plussan jälkeen, koska ajattelin, etten osaa pitää tällaista asiaa salassa mun läheisiltä ja toisaalta ajattelin heti haluavani jutella muille äiti-ihmisille raskauteen kuuluvista asioista. Lisäksi mietin, että läheisilleni kertoisin keskenmenostakin, joten keskenmenon riski ei olisi minulle este kertoa jo varhain. Puoliso sanoi, että saan toki kertoa läheisilleni, mutta hän haluaa odottaa varhaisultraan. Sitten tulin kans siihen tulokseen, että nähdään kyllä varhaisultran jälkeen pian meidän läheisiä, että kerronkin vasta sitten, kun on kuvakin pikkuisesta näyttää

Mutta on tää salailu tuntunut sen verran hankalalta, et nyt tosiaan aletaan kertoa läheisille sitä mukaa, kun heitä tavataan kasvokkain (nyt rv 7+4 ja pikkuinen nähty sykkeen kanssa ultrassa). Töissä kerron varmaan vasta ekan julkisen puolen ultran jälkeen eli silloin rv12 tienoilla, jos ei sitä ennen ole sellaista pahoinvointia, jota joutuisi selittelemään.
Yhden poikkeuksen olen tehnyt tähän salailuun ja kerroin yhdelle ystävälleni, kun oli sellaisia oireita, joista koin halua puhua toiselle äiti-ihmisille. Ja tää on ollu kyllä mun pelastus, että on ollut edes yksi äiti-ihminen, kelle puhua ja ihmetellä kaikkea jo näin varhain

Koska puolisolle on tottakai voinut puhua, muttei hänellä ole mitään samaistumispintaa näihin kokemuksiin tietenkään ja oon kokenu tarvetta nimenomaan vertaistuelle sen lisäksi, että puolison kanssa iloitaan meidän tulevasta perheestä
Eniten odotan sitä, että päästään kertomaan tuleville isovanhemmille

