Raskaudesta kertominen

[Rytökärppä]

Tänne voisi kirjoitella koska aikoo kertoa raskaudesta, millä tavalla ja ihan vaan ajatuksia asiaan liittyen.

On joskus kerrottu muutamille läheisille heti ja joskus odotettu varhaisultraan tai seulaultraankin. Jos viivat vahvistuu nyt pari päivää vielä hyvin, niin kerron varmaan omalle äidille, siskolle ja parille kaverille, jotka tietää osasta keskenmenneitäkin. Sellaisille, jotka ovat tukena jos tulee huonoja uutisia. Varhaisultran jälkeen sitten varmaan muille isovanhemmille ja ei-läheiset tutut ym. saavat sitten myöhemmin itse huomata tai kerrotaan kun nähdään. Jotenkin on halu pitää vähän yksityisenä tämä odotus.

 

[kaihotar]

Mä soitin heti positiivisen testin jälkeen mun äidille. Hänen kanssa itkettiin monet itkut mun keskenmenon jälkeen joten koin tosi tärkeenä ottaa hänet heti mukaan tähän odotukseen, viimeks odotettiin kertomisen kanssa varhaisultraan. Suurin osa mun kavereista tietää keskenmenosta, mutta en silti ajatellu kertoa kun ehkä vasta nt-ultran jälkeen (lähimmille) ihmisille. Vaikka kaikista oli tosi iso tuki keskenmenon jälkeen ja luultavasti kertoisin sellasesta taas, niin koin viime raskaudessa tosi raskaaks heti "raportoida" muutamille ihmisille että näin on käyny.

Mun omat isovanhemmat ei tiedä aiemmasta raskaudesta tai huonoista kokemuksista, ja odotankin tosi kovasti että pääsisin heille kertoon nimenomaan nt-ultran jälkeen

 

[Toiveena.pikkuinen]

Mä oon kertonut vasta puolisolle ja muutamalle ystävälle. On jotenkin sellainen olo, että haluan pitää tämän vielä itselläni. Mä jotenkin pelkään ihmisten reaktiota, kun tiedän että meidänkin lähipiirissä on ihmisiä jotka ei voi hyväksyä tätä että haluttiin vielä vauva.

Ehkä mä julkistan "virallisesti" raskauden rakenneultran jälkeen. Tai sitten annan vaan ihmisten huomata jos huomaavat.

 

[tuikki]

Mä ihan kihisen, että pääsis jollekin jo kertomaan. Toisaalta tässä ei ole vielä itsekään ihan käsittänyt olevansa raskaana, niin ehkä odottelen vielä jokusen viikon ennen kuin kerron läheisimmille ystäville. Perheille kerrotaan sitten joskus ensimmäisen kolmanneksen jälkeen ja muut varmaan saa tietää, kun tavataan tai kun vanhemmat alkaa juoruamaan

 

[Doggo]

Kerroin tänään töissä meidän päivittäistä työtä organisoiville pikkuesihenkilöille. Sanoin suoraan, että ollu aiemminkin huonoa tuuria alkuraskauden kanssa, että pidetään salassa. Mulla on kuitenkin päivittäin töissä tilanteita joissa en voi olla raskaana. Eli oisin varmaan huomenna viimeistään joutunu kertomaan

 

[Necile]

Ei olla kerrottu vielä kenellekään. Tekisi mieli kertoa äidille, mutta hän ei osaa pitää mitään omana tietona, joten odottelemme, kun on turvallista.

Töissä ei ole kiire kertoa. Perus toimistotyö kyseessä.

 

[mallaati]

Pääasiassa odotetaan varmaan pidemmälle kevättä ennen kuin kerrotaan perheille ja kavereille. Kahdelle lähimmälle ystävälle ollaan kerrottu, koska he ovat tienneet meidän raskaustoiveesta ja he varmasti myötäeläisivät ilon lisäksi surussakin. Töissä kerroin lähiesihenkilölle ihan vain syksyn töiden ennakointia varten, mutta sillä realistisella varauksella että ollaan vielä kovin alkuvaiheessa.

 

[kivinenpolku]

Esikoisesta jouduin kertomaan töissä jo viikolla 6 esimiehelle, koska jäin verenvuodon takia sairaslomalle. Menetyksen pelko oli niin kova, että kerrottiin perheillekin vasta 22. viikon lopussa.

Haluaisin pitää omana tietona niin pitkään kun mahdollista, koska en oikein kestä ihmisten kepeää vitsailua ja jutustelua raskauksiin liittyen. Mutta harmillisesti esikoisen raskaudesta vatsan rakenteet on niin venyneet että menetetyssä raskaudessa sitä piti jo 10. viikon jälkeen alkaa peitellä.

Moni kertoo aikaisin, koska on tukiverkkoa joka auttaa myös surussa. Meillä näin ei ole ja minusta on pahempaa se, että kerrotaan menetyksestä ja ihmiset käyttäytyvät kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siksi valitsen olla kertomatta.

 

[Mymme_li]

Ite oon ihmisenä melko avoin ja muutenkin läheiset ihmiset on todella läheisiä. Oon heille jakanut tiedon jo alussa, en omalla kohdallani koe luonnolliseksi ”salailla” Sitten jos käykin ikävästi, niin mielummin senkin jaan näiden oikeasti läheisten ihmisteni kanssa. Eli siis olemme uutisen jakaneet lähipiirillemme ja jaamme kyllä myös ne mahdolliset ikävät uutiset. Sitten ns. Varmemmilla viikoilla vasta asian kerron julkisesti muillekkin tuttaville.

 

[Sarsabutt]

Mä kerroin pikkusiskolle heti kun saatiin eka haamu tikkuun, sillä hän on ollut mun uskottu tässä IVF matkalla. Äidillekin kerroin kun viiva tikussa vahvistui niin paljon, että vanhakin sen näki! Yhdelle ystävälle ajattelin, että kertoisin viikonloppuna, jos ehditään nähdä ja muille varmaan kerrotaan varhaisultran jälkeen, joka on viikolla 7+5.
Ekassa raskaudessa pantattiin tietoa ekaan rakenneultraan asti, mut nyt haluan jakaa onnen aiemmin!

 

[kastehelminki]

Me ollaan ajateltu kertoa perheille aikaisintaan nt-ultran jälkeen ja töissäkin kerron ehkä vasta sen jälkeen ellei tule jotain syytä kertoa jo aiemmin. Lähimmistä ystävistä osalle tulee ehkä kerrottua jo aikaisemmin, erityisesti jos/kun näkee kasvotusten nyt tuntuu kivalta pitää tämä vielä hetken meidän omana salaisuutena

 

[iLa]

Mulla on serkut ja moni kaveri perillä tästä meidän matkasta.
On tullu tässä puhuttua paljon et missä mennään hoidoissa yms.

Tänään kun tein positiivisen testin kerroin muutamalle kaverille ja siskolle..

Tuleville mummuille ja vaareille varmaan kerrotaan jotenkin kivasti kun olisi jotain ultra kuvaa kaveriksi.. tulevalle isosiskolle pitäisi varmaan ostaa joku kiva paita yms

 

[Pikkumüü]

Ei olla vielä kerrottu kenellekään. Tekisi toisaalta mieli julistaa ilosanomaa kaikille tutuille ja tuntemattomille, mutta toisaalta myös kiva pitää asia itsellään vielä jonkin aikaa, varhaisultran jälkeen ajattelin joillekin läheisimmille ihmisille kertoa

 

[Josefina79]

Kerroin tai oikeestaan tytär pakotti tunnustamaan hänelle tyttö jo kohta 16v ja seuraa tosi tarkkaan näköjään mun menkkakiertoa ja oli tonkinu laatikkoa missä oli raskaustestit muille kerrotaan sit varhaisultran jälkeen, en usko et pystyn masua piilottamaan kovin pitkään

 

[Meriahven]

Mä en oo uskaltanut vielä kertoa kuin yhdelle ystävälle. Suurin syy on se, että haluaisin että se on iloinen uutinen, josta voidaan siinä hetkessä sitten yhdessä olla onnellisia. Ja nyt pelkään vielä keskenmenoa niin paljon, että saman tien toppuuttelisin siitä kaiken innostuksen pois itseltäni ja muilta. En vielä yhtään osaa antaa itseni ajatella vauvaan asti, saati suunnitella mitään käytännön asioita syksyyn. Jospa sen varhaisultran jälkeen vähän jo osaisi ja uskaltaisi myös iloita eikä pelkästään varautua. Toivottavasti!

 

[mallaati]

Suurin syy on se, että haluaisin että se on iloinen uutinen, josta voidaan siinä hetkessä sitten yhdessä olla onnellisia.

Jaan tämän näkökulman kyllä vahvasti! Vaikka oonkin kertonut kahdelle läheiselle ystävälle ja lähiesihenkilölle, niin muille kertomista haluan vielä vartoa sinne saakka, että on jo hieman luottavaisempi olo. Tähän asti on ollut melko vahva fiilis raskaudesta, mutta nyt viime päivinä rinnalle on hiipinyt myös huolia. Ensi viikon varhaisultra on alkanut siis jännittämään ja siihen tuntuu olevan päivä päivältä pidempi ikuisuus

 

[rihkis]

Mä kerron varmaan muutamille lähimmille ystäville aika pian. Jotenkin mun on helpointa kertoa ystäville. Heiltä saa tukea, jos tuleekin vaikka keskenmeno tai jotain muuta ikävää, mutta toisaalta heillä on omatkin elämät, eli eivät kysele päivittäin "miltä nyt tuntuu". Esim. mun äidillä on vähän taipumusta sellaiseen hössöttämiseen, mitä en oikein jaksa. Lapsille ja meidän lapsuuden perheelle kerrotaan varmaan joskus nt-utran jälkeen. Töissä sitten ehkä joskus ennen vanhempainvapaata

 

[kastehelminki]

Mä en oo uskaltanut vielä kertoa kuin yhdelle ystävälle. Suurin syy on se, että haluaisin että se on iloinen uutinen, josta voidaan siinä hetkessä sitten yhdessä olla onnellisia. Ja nyt pelkään vielä keskenmenoa niin paljon, että saman tien toppuuttelisin siitä kaiken innostuksen pois itseltäni ja muilta. En vielä yhtään osaa antaa itseni ajatella vauvaan asti, saati suunnitella mitään käytännön asioita syksyyn. Jospa sen varhaisultran jälkeen vähän jo osaisi ja uskaltaisi myös iloita eikä pelkästään varautua. Toivottavasti!

Täällä tosi samat mietteet, en ole kertonut raskaudesta vielä kenellekään muulle kuin miehelle tietysti, kun on vielä niin epävarma ja pelokas olo itselläkin. Keskenmenosta varmasti läheisimmille ystäville kertoisin kuitenkin, mutta jos varhaisultrasta saisi vähän varmuutta, että uskaltaisi alkaa vielä enemmän iloitsemaan

 

[kivinenpolku]

Mä kerroin töissä jo esimiehelle viime viikolla, jotain 4+. Verenvuodon pelko on ollut tosi kova ja haluan siksi tehdä mielummin töitä etänä. Hyvin otti ja kiitteli että kerroin. Sain pari päivää myöhemmin tosi ison projektinkin eli .

 

[Daimm]

Kauheesti tekisi mieli jo kertoa ainakin omalle äidille ja lähimmille ystäville mutta toisaalta haluaisin kyllä odottaa ehkä tällä kertaa nt-ultraan asti. Mut saa nähä mikä fiilis on sit varhaisultran jälkeen! Esihenkilölle kyllä kerroin jo kun tiesi meidän lapsettomuushoidoistakin

Te keillä on jo aiempia lapsia niin missä vaiheessa meinaatte lapsille kertoa (tai missä kohtaa ootte aiempien raskauksien kohdalla kertonut lapsille)? Mä odotan niiin myös sitä että pääsis kertomaan 4v esikoiselle että siitä tulee isoveli