Raskaudesta kertominen

Pahabarbi

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Elokuiset 2023
Milloin aiotte kertoa raskaudesta muille?

Itse kerroin melkein heti parhaalle ystävälle, koska hänelle kertoisin kuitenkin myös keskenmenosta, jos niin käy. Toisaalta haluaisin kuuluttaa kaikille, ja vähän on täytynyt sanomisia miettiä, ettei möläytä vahingossa jotain en minä saa tuota syödä nyt tms 😄 mutta sitten toisaalta en halua kertoa ainakaan ennen varhaisultraa, kun ei edes tiedä vielä onko siellä oikeasti mitään.

Pomolle kerroin tänään, koska vaikuttaa muutamaan asiaan työssä. Ja sen verran ollut tuota huonoa oloa, että ihan hyvä että tietää miksi en ole ihan elämäni kunnossa nyt. Ihmettelen, ettei kukaan työkavereista oo vielä osannut laskea yhteen 1+1, kun en yhtäkkiä enää polta enkä juo kahvia 😄 eiköhän ne viimeistään pikkujouluissa hoksaa, kun täytyykin olla vesilinjalla.
 
Minä oon kertonut heti ku plussa tuli mun vanhemmille, sisaruksille, puolison veljen perheelle ja ainaki 4 ystävälle. He tietää myös lapsettomuudesta ja aikaisemmasta keskesmenosta niin minusta on kivaa kertoa heti. Töissä kerran nt-ultran jälkeen omalle tiimille ja pomolle vasta joskus myöhemmin sit.
 
Minä kerroin kanssa parhaalle kaverille heti, mutta muiden kanssa odotamme varhaisultraan saakka varmuuden takia.😊 Mutta myös siksi, että lähipiiristämme osa ei ehkä alkuun ota uutista ilolla…
 
En tiiä tuliko tehtyä väärin mutta kolmelle ystävälle ja lähes kaikki molempien perheistä tietävät jo. Itellä tämä olotila nyt on hirveän vaihteleva nii parempi kun lähipiiri Ja toisaalta auttaa itseäkin ymmärtää asioita kun kuulee toisilta asioita. 🥰 Töissä en tiiä miten ja milloin kerron, tosin tämä olotila ehkä sen kertoo jos tämä tämmöisenä jatkuu 😂
 
Me ei olla vielä kerrottu kellekään. Eilen oli pakko esimiehelle paljastaa koska jouduin sairaslomalle pahoinvoinnin takia. Jouluna olis tarkoitus kertoa myös muille. Varhaisultrassa tavattu vahva sykkeinen pieni niin uskaltaa jouluyllätyksenä paljastaa.
 
Mä olen kertonut vaikka miten monelle ystävälle sekopäisenä onnestani! 😅 Sellaisille, joille kertoisin myös keskenmenosta ja jotka ovat myötäeläneet lapsettomuuden matkaamme. Myös molempien vanhemmille kerrottiin ennen kuin oli edes 5+0.
 
Kerroin plussasta heti siskolleni, onhan se ihanaa jonkun kanssa purkaa fiiliksiä :red-heart:

Tulevat isovanhemmat + muut läheiset saa tietää sitten myöhemmin, haaveiltiin miehen kanssa, että vasta keväällä kerrottais, jos asian pystyy vaan mitenkään pitämään salassa.. :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Itsellä nollatoleranssi hössöttämisen suhteen ja anoppi tulee sekoamaan (kuten sekosi/innostui meidän remontista), joten haluan mahdollisimman stressitöntä itselleni mahdollisimman pitkäksi aikaa.

Töissä saatan joutua kertomaan heti kun ollaan "turvallisilla" viikoilla, sijaiseni kouluttaminen joudutaan aloittamaan varmaan aika pian, on sitten kivempi palata takaisin kun on ollut pätevä sijainen :)
 
En halua tällä kertaa kertoa kovin aikasin perheelle vaikka ihan läheisiä ollaankin ja hyvin voisin.. Mut tavallaan kivaa kun on vähän aikaa miehen kanssa yhteinen salaisuus 😊 Yhdelle luottoystävälle kerroin heti mut muille kerrotaan vasta jos on 10-12vko asti selvitty.
 
Mie tänään mietin tätä, että missä vaiheessa kertoisi. Tällä hetkellä asiasta ei tiedä mun ja miehen lisäksi ainoastaan kuin mun kalevalainen jäsenkorjaaja, ja sekin oli pakko sanoa, ettei hoideta ns väärää paikkaa.
Ja tietysti täällä kaikki 😂

Mutta olis tarkoitus lähteä tuossa reilun viikon päästä käymään äidin ja siskon luona, että kertoisiko silloin. Tosin silloin ei ole päässyt vielä edes varhaisultraan.
 
Olen juuri perheeni luona käymässä, mutten ole hiiskunut mitään. Ovat kysyneet miten viimeisin siirto meni (koska tiesivät siitä), mutta olen vain mumissut jotain ja jotenkin todennut, ettei ole kerrottavaa. Jonka he tietysti tulkitsevat siten, että siirto epäonnistui.
Jostain syystä en vaan halua nyt sanoa mitään, vielä. Ehkä vasta kun on mennyt 12 viikkoa. Outoa kyllä, hoidoista olen puhunut avoimesti ihan kaikille. Ehkä sitä on itse niin epävarma kaikesta, että haluaa suojella itseään kaikesta mahdollisesta hössötyksestä. On tullut myös kaikenlaisia yllättäviäkin tunteita, osa hyvin negatiivisia. Pelkoa, ahdistusta, epäuskoa jne. Mikä on kummaa kun tätä mahdollista lasta on tehty hartaudella jo neljän vuoden ajan, 😄. Silti iskee nyt paniikki, et mitä hel*ettiä ja apua. Ihmismieli on outo.
 
Plussasta kerroin heti siskolleni, kun tärkeimpiin ihmisiin kuuluu ❤️. Jouluna tuli äidille kerrottua, vaikka ei ollut tarkoitus 😅❤️. Mutta koska Äiti ❤️
 
Paras ystävä ja työkaveri tietää. En oikein tiiä millon kerrotaan muille, ehkä sitten jos kaikki menee hyvin niin jossain vaiheessa kuitenkin suht "ajoissa" 😄
 
Parhaalle ystävälle kerroin heti. Käytiin myös ennen joulua varhaisultrassa, jotta voisi sitten paremmin mielin kertoa joulupöydässä miksi se graavi- ja kylmäsavulohi ei nyt maistu. Kuitenkaan paikan tullen kertominen niin ajoissa ei tuntunutkaan niin hyvältä idealta, joten sukulaiset kuulee sitten myöhemmin (toivottavasti on hyviä uutisia..).
 
Varmaan kerrotaan miehen kanssa muille ja töihin kunhan tulee se n 12 viikkoa täyteen ja NT ultrasta saatu toivottavasti hyvät uutiset
 
Nyt ekan ultran jälkeen kerrottu muutamille ystäville, sellaisille, joille keskenmenostakin olisi luontevaa puhua. Luulen, että uskallan julistaa ns. koko maailmalle vasta rakenneultran jälkeen.
 
Edellisestä raskaudesta en kertonut kellekään kun halusin odottaa 12 viikon yli. Kun sitten 12 viikon ultrassa todettiin keskenmeno jäin kamalan yksin kun ei ollut oikeen ketään kelle puhua. Tällä kertaa kerroin parhaalle ystävälle ja omalle äidille heti kun tein
positiivisen testin. Töissä en halua kertoa vielä hetkeen, ahdistaa hieman kun sain juuri pari kk sitten ylennyksen ja on perehdytetty uuteen työnkuvaan. Nyt joutuvat sitten aloittamaan alusta jonkun uuden henkilön kanssa.
 
Takaisin
Top