Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Papuska
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Anopille tuli jo paljastettua, muut saa tietää nt-ultran jälkeen jos sinne asti päästään. :)
 
Itse soitin heti kun plussasin miehelle ja oltiin molemmat erittäin yllätyneitä.
Mies kertoi seuraavana päivänä myös veljelleen joka myös yrittänyt avokkinsa kanssa jo hetken raskautua.
Itse en olisi välittänyt vielä näin alkuvaiheessa kertoa kellekkään.
Saattaa olla, että kerron tänään äidilleni :nailbiting:
 
Mies tietää ainostaan, itse en ole muille kertonut enkä kerrokkaan ellei kukaan huomaa kuin vasta ultran jälkeen. Miehestä en tiedä, mutta luultavasti on parille kaverilleen jo kertonut. Lapsilta on kuulemma ohi mennen kysellyt olisko kiva jos vielä vauva tulis ja kumpaa toivoisivat. Miehen toiveista tämä raskaus lähti ja silloin lapsille ja anopille jo puhu , että jos vielä yksi vauva vielä tulis. Asia paljastu mulle vasta kun anoppi alko kyselee vauva suunnitelmista :D
 
Lähimmille kolmelle ystävälle kerrottu eilen. Nyt tietää jo aika liuta ihmisiä - vanhemmat ja sisarukset, mies ja ne ystävät keille hän on kertonut, sekä nuo lähimmät ystävät :)

Musta on helpompi käsitellä asioita, kävi raskaudessa sitten kuinka tahansa, kun on kertonut tilanteen alusta asti. Ei tarvi peitellä sitten lähimmille omaa surua jos käykin huonosti.
 
Mies sai tietää samantien kun haalea viiva ilmestyi testiin, hän tosin totesin että odottaa että näkee sen selkeän viivan. Ei meinannut kai eka uskaltaa uskoa että vihdoin positiivinen testi.
Vanhemmille asia paljastui ikäänkuin vahingossa jo hyvin pian kun en keksinyt tarpeeksi hyvää syytä miksen voisi ottaa viiniä [emoji1]
 
Harmittaa kaikkein eniten, että en pysty kertomaan sitä kasvotusten, koska ystävä asuu ulkomailla. Täytyy siis vain rohkeasti laittaa viestiä, kun sen aika on. Toisaaltahan se toki voi olla hyväki kertoa viestillä, niin saa rauhassa sulatella asiaa.
Heinäkuisista huutelen, että omasta kokemuksesta kannatan eniten viestiä ja sen verran ajoissa ettei muualta ehdi kuulla :joyful: Juuri sen ensireaktion takia; saa tuntea sen ilon tai surun rauhassa eikä tarvitse sitä yrittää peitellä.
 
Mäkin kerron oman kokemukseni kertomisesta, eli kun itse kovasti yritti kakkosta ja sai keskenmenoja, niin paras oli saada tieto viestillä suoraan siltä henkilöltä. Sai aluksi olla katkera ja lopulta järjestellä ajatukset ja iloita aidosti toisen puolesta. Toinen vauvauutinen omien keskenmenojen keskelle tuli muun henkilön suusta vahingossa lipsautettuna, kun kaikille muille oli jo kerrottu, paitsi itselle. Se tuntu tosi pahalta, kun oli ainoa jolle ei oltu kerrottu asiasta ja sai kuulla asiasta vain vahingossa.

Vaikeita asioita kummallekin osapuolelle, mutta tässäkin taitaa rehellinen ja suora puhe (viesti) ja empatia myös toista kohtaan olla paras. :)
 
Juttelin tänään esikoisen kummitädin kanssa (kärsivät lapsettomuudesta) ja oli kyllä ihana jutella ihan suoraan asiasta. Toki me ollaan tosi läheisiä ja ollaan puitu näitä asioita monet kerrat molempien osapuolien kannalta. Oli hienoa, että samalla juttelukerralla pystyimme käymään läpi toistemme fiiliksiä, heidän seuraavia askeleita hoidoissa ja meidän tulevaa elämänmuutosta. Kuten tässä jo aiemmin todettiin, tärkeältä tuntui, että kerron uutisesta mahdollisimman ajoissa. Koen että näin otan hänetkin osalliseksi tätä kokemusta enkä jätä ulkopuolelle.
 
Mun vanhemmat lähti viime viikolla reissuun ja äiti soitteli aamulla klo kuudelta videopuhelua Sydneystä. Juteltiin pitkät pätkät ja Mä olisin NIIIN halunnut kertoa äidille.:arghh: Porukat ois varmasti ilahtuneet entisestään.

Mut toisaalta oon vähän miettinyt, että äitienpäivä vois olla sopiva siihen kertomiseen, vaikka se edelleenkin on aika aikaista. Silloin oltaisiin kuitenkin käyty jo ar-ultrassa ja ois jotain konkreettisempaa kuin ne viivat tikussa äidille ja isälle näytettäväksi. Pidin nyt siis visusti suuni supussa, enkä vihjaillut mitään. Onneksi vanhemmat tekevät pidemmän reissun ja palaavat koti-Suomeen vasta toukokuussa. Ehkä mä pystyn sinne saakka kärvistelemään...:nailbiting:
 
Papuska, tuohan olisi ihana uutinen kerrottavaksi äitienpäivänä. Ja kyllä sillon nyt taidetaan mennä jo 10-viikon paikkeilla, että "aika pitkällä" :)

Ajattelin kans anopille kertoa ehkä tuolloin, mutta on sellainen juorukello, että sen jälkeen siitä tietäisi sitte kaikki yhteiset tutut. Että saa nähdä. Viimeksi kerrottiin n. rv13, kun nt-ultra oli ollut. Mutta eipä meillä miehen sisaruksia lukuunottamatta paljon yhteisiä tuttuja olekaan :D Mun vanhemmat tietää jo.

Meillä on myös ongelma ystäväperheelle kertomisesta, kun he ovat kärsineet lapsettomuudesta. Heillä kyllä nyt on vauva, mutta en tiedä, joko yrittävät seuraavaa. Olivat todella katkeria, kun esikoisesta kerrottiin heidän yrityksensä aikaan. Josko he ottaisivat asian nyt eri lailla, kun heillä itsellä on pieni myös. Viestillä en haluaisi kertoa, mun mielestä tämä kuuluu sanoa kasvotusten.

Edit. Eikä me siis tiedetty lapsettomuudesta, kun kerrottiin uutinen esikoisesta.
 
Mua houkuttelee myös ajatus äitienpäivänä kertomisesta ja esikoisesta aikoinaan kerrottiinkin silloin. Nyt ajattelen kuitenkin ehkä säästellä tietoa vielä ja kertoa keäslomien alkaessa, nt-ultran jälkeen.
 
Voi toi äitienpäivä olis ihana ajankohta kertoa! :) Silloin kun on yleensä kaikki tärkeät paikalla. Mutta pakko se on varmaan malttaa odottaa sinne nt-ultraan asti, oman mielenrauhan takia..
 
Saas nähdä kerrotaanko äitienpäivän aikoihin vai saadaanko salattua pidempään. Parempi mitä pitempään saisi salattua ettei alkaisi taas kaamea hösellys, niin kuin esikoisen kohdalla miehen vanhemmilta.
 
Esikoisesta kerrottiin äitienpäivänä kortilla johon olin liimannut ultrakuvan... isomummo ei tajunnut ennenkuin oma äitini mainitsi ihailemaan korttia vähän tarkemmin :hilarious:

Nyt ei ultraan pääse äitienpäiväksi vaikkakin AR-ultra kiinnostaisi... se menee kesäkuulle joten siinä mulle hyvä synttäri lahja sit päästä näkeen pikkuinen jos niin pitkälle päästään. :Heartred

Anoppi tulee halkeamaan onnesta vaikka hänellä jo 3omaa lastenlasta... mies saa kertoa hänelle taas omalla erikoisella tavallaan :p esikoisesta lähetti valokuvan pienestä kukka ruukustu, JYP bodystä, tutista ja pienistä kengistä :grin

Omalle äidilleni kerroin vain näyttämällä raskausvitamiini purkkia... kesti 30sec tajuta että hetkonen näytäs sitä putelia uudelleen ja sit yritti onnenkyyneliä pidätellä (isälläni oli kokous olohuoneessa paraikaan) :hilarious:

Nyt pitäs keksiä taas jotain pikku ilkeetä :wacky:
 
Tällä hetkellä tietää vain mies + tämä foorumi :D Miehelle laitoin eilen aamulla töihin viesitillä kuvaa testistä ja ilahtui suuresti :)

Moni muukin näyttää hoksanneen tuon lähestyvän äitienpäivän, itekki haaveilen että silloin kertosin äidille (ja mies omalleen) jos vaan pysyn nahoissani sinne asti :grin Varhaisultra ois tarkotus varailla toukokuun alulle sinne 7-8 viikoille ja sieltä saa toivottavasti kuvankin sitte matkaan äitienpäiväkyläilyä varten :wink

Mutta sitten kaikki muut sukulaiset, miehen työnantaja yms. saa tietää varmasti vasta nt-ultran jälkeen..
 
Menin jo paljastaan mun PT:lle kun aloitin pari kk sitten elämäntapa rempan ja kuntoilun että sais nää esikon kilot karistettua.... 8kg on jo hukkunut mutta nyt tuli lihasta lisää. Harmi ettei tätä nyt voi todeta inbody mittauksesta joka ois ollu huhtikuun lopulla. Huomenna ois eka "rääkki" niin että tiedän olevani raskaana ja tän päivän ryhmäliikunta tunti paljasti että mun alavatsa on aivan turvonnu jo. Iisisti otettava.
 
Meillä tosiaan on takana keskenmeno josta meidän molempien perheet tietää. En oo tätä toista raskautta kauheasti jaksanut salailla. Ajattelen lähinnä niin että ei salailu muuta lopputulosta. Ollaan kerrottu perheille ja muutamalle ystävälle. Katellaan sitte joskus rakenneultran tienoilla somea...
 
Meillä tosiaan on takana keskenmeno josta meidän molempien perheet tietää. En oo tätä toista raskautta kauheasti jaksanut salailla. Ajattelen lähinnä niin että ei salailu muuta lopputulosta. Ollaan kerrottu perheille ja muutamalle ystävälle. Katellaan sitte joskus rakenneultran tienoilla somea...

Täällä täysin samoilla linjoilla! Ei se km:nkään peittely mitään kivaa olisi. Sama se kertoa näin alussa jo, niin on ympärillä ihmisiä kenen kanssa sitten käsitellä ilot ja murheet :)
 
Täällä täysin samoilla linjoilla! Ei se km:nkään peittely mitään kivaa olisi. Sama se kertoa näin alussa jo, niin on ympärillä ihmisiä kenen kanssa sitten käsitellä ilot ja murheet :)

Mun käly ja veli eivät kertoneet keskenmenosta kellekkään. Kun koin itse keskenmenon, en voinut ees kuvitella etten olisi siitä kellekkään kertonut. Jälkikäteen oon puhunut km myös töissä lähimmille työkavereille. Ilot tuplaantuu ja surut puolittuu.

Ymmärrän kyllä niitä jotka ei halua vielä pitkään aikaan halua kertoa raskaudesta.
 
Oon myös vähä samoilla linjoilla. En oikein jaksa tämän toisen kohdalla salailla, kerrotaan sitte pikkuhiljaa ekan neuvolan jälkeen niille, joiden kanssa asia tulee luontevasti puheeksi.
 
Takaisin
Top