Raskaudesta kertominen

Mä oon niin onnellinen ja onnekas että sain tän työharjoittelun ja työpaikan syksyksi ennen äippälomaa. Ja kerroin jo ennen sopimuksien kirjoittamista asiasta. Ihanan ymmärtäväistä sakkia kun tänään ilmoitin (ekana työpäivänä) että ens viikolla ois ultrs että joudun lähtemään 2h etuajassa. Samaan hengen vetoon ehdotin että tekisin tunteja sisään ja tuumasivat että höpsis se kuuluu työaikaan
 
Hmmm. Ei varmaan kohta tarvi kertoo kellekään kun oon niin turvonnu että paljastun.
Täällä samaa ilmoilla. Saanut oikein urakalla piilotella tätä alkuraskauden turvotusta.
Mulla vielä jäi esikoisen raskaudesta vähän vatsalihaserkaumaa, niin pömpöttää huolella :D
 
Täällä samaa ilmoilla. Saanut oikein urakalla piilotella tätä alkuraskauden turvotusta.
Mulla vielä jäi esikoisen raskaudesta vähän vatsalihaserkaumaa, niin pömpöttää huolella :D
Just mietin et pitäiskö laittaa salaiselle puolelle masukuva, tää on niin ku olis rv20 :D. Siis läskiä ja turvotusta ja pientä masun alkua, mut ihan mahdoton pallo!
 
Tääl kans pallo! Turvottaa ja mahakin toimii noin kolmen päivän välein.
Mä en pysty salailee masua kun kaikki vaatteetkin mitä kaapista löytyy on istuvia. Ei mitään väljää mallia kaapissa! :woot:
Asutaan viel sellases tuppukyläs ettei täältä vaatteita löydä..
Niinpä mä yritän vältellä sellasia ihmisiä ketkä ei tästä tiedä. Ja on muuten vaikeeta! :nailbiting:
Nyt kun ultrakin on vasta 3vk päästä niin en usko että saan sinne asti salattua. :shifty:
 
Mulla on kans alkanu masu pömpöttää mut vielä on helppo laittaa grilliherkkujen piikkiin :grin Sinänsä melkeen kaikki jo tietää mutta tyyliin naapureille ei olla pidetty asiasta tiedotustilaisuutta, tulee ilmi sitten kun se todella näkyy :D
 
Tääl kans pallo! Turvottaa ja mahakin toimii noin kolmen päivän välein.
Mä en pysty salailee masua kun kaikki vaatteetkin mitä kaapista löytyy on istuvia. Ei mitään väljää mallia kaapissa! :woot:
Asutaan viel sellases tuppukyläs ettei täältä vaatteita löydä..
Niinpä mä yritän vältellä sellasia ihmisiä ketkä ei tästä tiedä. Ja on muuten vaikeeta! :nailbiting:
Nyt kun ultrakin on vasta 3vk päästä niin en usko että saan sinne asti salattua. :shifty:

Mulla kans sama juttu, et kaikki kaapissa olevat vaatteet on niin istuvia että mahaa on jo hankala peitellä :D
 
Siskon lisäksi tuli kerrottua vielä parille ystävälle ja omille vanhemmille. Muille kerrotaan sitten nt-ultran jälkeen, kun saa itsekin varmistuksen että kaikki on ok. :)
 
Eilen kerrottiin miehen vanhemmille. Tai oikeastaan esikoinen kuiskasi mummille, että hänestä tulee isoveli :)
Olivat toki jo vähän tätä uutista tovin odotelleetkin.. kerroimme samalla, että niin kuulkaas mekin :D
Ilahtuivat suunnattomasti ja odottavat nyt innolla seitsemättä lapsen lastaan:Heartred

Omalle äidille ja veljelle kerron varmaan ensiviikolla tai vasta np-ultran jälkeen, kun ovat sellaisia lörppösuita. Sen ultran jälkeen sitten saapi kaikki tietää, mikäli onnekasta uutisia saamme :)
 
Me kerrottiin lapsille np-ultran jälkeen. Pienin (2v3kk) ei tietenkään kunnolla tajua asiaa, mutta isommat kyllä. Neiti 6v totesi että toivottavasti tulee poika, niin sitten hänellä on kaikkea. Hänellä kun on isoveli, pikkusisko, kolme isovelipuolta ja yksi isosiskopuoli. Ja poika 8v toivoi myös veljeä ja se kuulemma muuttaa heti hänen kanssaan samaan huoneeseen.
 
Itse en ole kertonut kuin esimiehelle, kun tuli sellainen tilanne,että kertomiselle oli omat syynsä. Vain yksi kaveri on arvannut tilanteen. Itse haluaisin jo kertoa sisaruksille ja vanhemmilleni, mutta ei olla tästä miehen kanssa samaa mieltä..? En tiedä, miksei hän vielä ole ok sen kanssa, että kerrottaisiin.. kun siis haluaisin tietysti että yhdessä tämä asia otettaisiin heidän kanssa esille ja että he olisivat kuitenkin ne ns.ensimmäiset, jotka tietäisi.. mutta miten pitkään pitäisi tässä asiassa kumppania kuunnella, jos itse haluan _omille_ vanhemmilleni ja sisaruksilleni kertoa että olen raskaana.. saisihan hänen puolensa olla autuaan tietämätön, jos hän niin haluaa.. mutta kyllä tämä vähän jo ärsyttää.! myös jotenkin tuntuu vaan jotenkin vähän vaikeammaltakin ajatus kertomisesta, mitä pidemmälle mennään?
 
Itse en ole kertonut kuin esimiehelle, kun tuli sellainen tilanne,että kertomiselle oli omat syynsä. Vain yksi kaveri on arvannut tilanteen. Itse haluaisin jo kertoa sisaruksille ja vanhemmilleni, mutta ei olla tästä miehen kanssa samaa mieltä..? En tiedä, miksei hän vielä ole ok sen kanssa, että kerrottaisiin.. kun siis haluaisin tietysti että yhdessä tämä asia otettaisiin heidän kanssa esille ja että he olisivat kuitenkin ne ns.ensimmäiset, jotka tietäisi.. mutta miten pitkään pitäisi tässä asiassa kumppania kuunnella, jos itse haluan _omille_ vanhemmilleni ja sisaruksilleni kertoa että olen raskaana.. saisihan hänen puolensa olla autuaan tietämätön, jos hän niin haluaa.. mutta kyllä tämä vähän jo ärsyttää.! myös jotenkin tuntuu vaan jotenkin vähän vaikeammaltakin ajatus kertomisesta, mitä pidemmälle mennään?

Meillä oli vähän sama tilanne miehen kanssa yhdessä raskaudessa.
En tiedä kyllä vaikuttiko siihen nt-ultrassa käynti kun vauvalla löytyi tuossa ultrassa musta aukko vatsasta. Odotettiin lisätutkimuksia 3vk ja aukko olikin hävinnyt ja vauva terve.
Mies ei kuitenkaan halunnut kertoa oikein kenellekään vauvasta. Kai pelkäsi jos ei kaikki olisikaan kunnossa.
Minä kuitenkin koin oikeudekseni kertoa omille sukulaisilleni ja hän sai sitten kertoa omillensa kun oli siihen valmis. Aika pitkälle taidettiin raskaudessa mennä että kertoi.
Tuolloin asuttiin eri paikkakunnalla miehen sukulaisten kanssa niin eivät kasvavasta vatsasta voineet huomata.
 
Meillä taas minä olen ollut varovaisempi kertomaan. Mies kertoi vanhemmilleen ja pari ystävälleen jo melko aikaisin. Minä kerroin alkurasraskauden ultran jälkeen n. pari viikkoa sitten. Siskojen lapset on kyllä ihania. Ne odottaa uutta serkkua kuin kuuta nousevaa ja eivät millään jaksaisi odottaa jouluun. En raaskinut kertoa niille, että voi mennä ensi vuoden puolellekin. Töissä kerron vasta kun on ihan pakko.
 
Meidän raskaudesta tietää nyt meidän molempien perheet ja kummankin lähimmät ystävät.
Perheille kerrottiin kuitenkin jo sen ensimmäisen neuvolan jälkeen, kun neuvolatäti ultralla vilkaisi ja se sydän siellä villisti pamppaili! ♡ Kerroin samana päivänä myös lähimmälle ystävälleni asiasta, myös hän on raskaana, heidän la on vain jo lokakuussa.
Mies kertoi ystävilleen nt-ultran jälkeen!
Ja töissä tosiaan esimies ja lähimmät kollegat tietää asiasta.
 
Itse en ole kertonut kuin esimiehelle, kun tuli sellainen tilanne,että kertomiselle oli omat syynsä. Vain yksi kaveri on arvannut tilanteen. Itse haluaisin jo kertoa sisaruksille ja vanhemmilleni, mutta ei olla tästä miehen kanssa samaa mieltä..? En tiedä, miksei hän vielä ole ok sen kanssa, että kerrottaisiin.. kun siis haluaisin tietysti että yhdessä tämä asia otettaisiin heidän kanssa esille ja että he olisivat kuitenkin ne ns.ensimmäiset, jotka tietäisi.. mutta miten pitkään pitäisi tässä asiassa kumppania kuunnella, jos itse haluan _omille_ vanhemmilleni ja sisaruksilleni kertoa että olen raskaana.. saisihan hänen puolensa olla autuaan tietämätön, jos hän niin haluaa.. mutta kyllä tämä vähän jo ärsyttää.! myös jotenkin tuntuu vaan jotenkin vähän vaikeammaltakin ajatus kertomisesta, mitä pidemmälle mennään?

Meillä vähän sama tilanne, että mies ei haluais oikein vielä kertoa. En oikein ole perillä siitä, että miksi se ei halua kertoa. Ehkä sillä on itellä vielä sulateltavaa tässä. En ole sitten itekkään kertonu juuri kellekkään. Mun vanhemmat asuu kaukana, joten nähdään harvoin ja haluan kertoa kasvotusten. Ens viikonloppuna ollaan menossa käymään mun vanhempien luona, mutta olen nyt ite alkanu miettiä, että josko kertois vasta heinäkuussa kun isällä on 50-vuotis syntymäpäivä. Haluaisin antaa unohtumattoman lahjan, joka paljastaa, että siitä tulee pappa. Silloin se saattaa toki näkyä jo ulospäinki, eikä ole enää mikään yllätys.
Anopille haluaisin jo kertoa koska se on niin kovasti jo oottanu lapsenlapsia, mutta kuitenki haluan, että mies ite kertoo.

Meidän lisäksi nyt tietää mun paras kaveri ja yks meidän kaupan vakioasiakas, jolle en voinu olla paljastamatta kun kuulin, että niillä on laskettu aika marraskuussa.
 
Onko muita joille raskaudesta kertominen on hankalaa? Minä vihaan sitä ja joka kerta (kolmas menossa) se on ollut yhtä ahdistavaa. En tykkää siitä vouhotuksesta, holhoamisesta ym. Oma äiti on tulossa käymään tänään ja en todellakaan haluaisi kertoa, mutta olen jo niin turvonnut että ei se lihavaksi luuleminenkaan houkuta.
 
No mulle hankalaa on ollu tietyille ihmisille kertominen, lähinnä tyyliin isä ja pikkuveli, en tiiä miks :D Ja se tiettyjen ihmisten hössötys on kyllä raskasta, mulla kans äiti on melkonen hössöttäjä ja sen kans menee välillä järki vaikka hyvää se vaan tarkottaa..
 
Joo, mä en kans kestä tota hössötystä, joka osalla läheisistä alkoi, kun saivat tietää. Eilen väännettiin siskon kanssa siitä, että voinko kantaa sen mattokassia. Oltiin viemässä mattoja pesuun ja niitä oli kaks ikea kassillista. Yksin yritti hampaat irvessä niitä roudata. Ja isä on alkanut osteleen hirveitä määriä suklaata mulle, kun meen kyläileen. Koska ilmeisesti mulla pitäis olla kauhee suklaanhimo, kun oon raskaana.. :confused:
 
Hmmm. Ei varmaan kohta tarvi kertoo kellekään kun oon niin turvonnu että paljastun.

Joo pallo täällä kans moi! :D Mies sai tietää plussatessa, tuli oikeastaan molemmille tosi positiicisena yllärinä. Muille ei olla kerrottu, mutta turvotus on tällä hetkellä niin kauhea, että aika sokea ja tietämätön pitää olla jos ei tajua mikä tilanne on. Ollaan kuitenkin oltu hissunkissun, odotellaan ensimmäiseen ultraan että saadaan oikeasti varmistus pienestä. Sitten vois ihan lähimmille perheenjäsenille ja ystäville kertoa, mulla ei ole myöskään kauheasti innostusta kertoa tietyille henkilöille siksi jos ne sitten jatkuvasti hösöttää ja kyselee ja kuuluttelee kaikille omille tutuilleen meidän asioita
 
Takaisin
Top